MENU

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

YHTÄ JUHLAA


Kesäkeittiö on oivallinen paikka syntymäpäiväjuhlille. Mieheni nuorin poika täytti eilen 6-vuotta ja kemut järjestettiin pihalla, kesäkeittiön suojissa. Edellinen päivä satoi kaatamalla vettä ja me sormet ristissä toivoimme syntymäpäiväksi aurinkoa. Sitä onneksi saimme, kyllä kävi tuuri! Näin ollen juhlat pystyttiin järjestämään suunnitelman mukaan pihalla.



Tämä on ensimmäinen vuosi kun kesäkeittiötä voidaan hyödyntää keväästä syksyyn asti. Viime kesä meni sen rakentamisessa, keväästä elokuun alkuun sitä pikkuhiljaa työstimme. Ehdimme viettää siellä kuitenkin yhdet erittäin tärkeät juhlat. Nimittäin omat hääjuhlamme kesän lopussa. Tuolloin tanssimme häätanssin kesäkeittiössä. Tiililattia tyhjennettiin pöytäryhmästä ja se toimi loistavana tanssilattiana.



Siirrytäänpäs takaisin ihanista muistelmista eiliseen ja pienen pojan syntymäpäiväjuhliin.

Synttärisankarin lempiväri on vihreä, joten halusin tuoda koristelussa tämän esille. Vihreitä pahvisia ja paperisia koristeita löysin edullisesti Ikeasta ja Tigerista. Lisäksi puhalsin kasan ilmapalloja ja ripustin niitä roikkumaan kesäkeittiön kattoon kiinnitetystä valosarjasta. Pienellä vaivalla kesäkeittiö muuttui kivaksi 6-vuotiaan pojan juhlapaikaksi.



Kuvat on otettu ennen vieraiden saapumista ja tarjoilujen tuontia pöytään. Blogissani ei juuri ole ihmisiä vilahdellut, mitä nyt mieheni silloin tällöin näkyy remppapuuhissa. Rohkaistuin vähän aikaa sitten ja esiinnyin itsekin kuvissa, eikä se tuntunut ollenkaan pahalle. Mieheni lapset eivät kuulu blogiin, mutta oma mahassa kasvava vauva tulee täällä varmasti vilahtamaan.

Olin pitkän aikaa sitä mieltä, etteivät ihmiset kuulu blogiini ollenkaan. Olin todella tiukka yksityisyyden suojaamisessa, sillä tuntui hurjalta olla kaikkien nähtävillä, esillä omana itsenäni. Blogini yhdeksän kuukauden pituisen historian aikana mieleni on osittain muuttunut. Tietynlainen yksityisyyden raja on selvästi rikottu. Hyvä niin!



Tänään on vuorossa ensimmäiset meillä järjestettävät lapsisynttärit. Eilinen meni sukulaisten ja kummien perheiden parissa ja tänään pihan valloittavat lapset. Saa nähdä miten meidän käy!


Mukavaa keskiviikkoa kaikille! 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

MUN OMA MYSTEERIKATTILA

Sateisen päivän kirppislöydöt ovat kovin mustanpuhuvia. Musta oli selkeästi päivän väri, olinhan itsekin jälleen liikkeellä täysin mustiin pukeutuneena. Löysimme eiliseltä roud tripiltä ihania ja kestäviä puisia brion leikkikaluja ja emalikattilan, tuon ensimmäisen emaliaarteeni, joka on väriltään aikamoinen mysteeri.




Oletan kattilan olevan Finelin valmistama, sen muoto ja yksityiskohdat tukevat tätä olettamusta. Mutta entä musta väri. Ei ole nimittäin tullut ennen mustaa Fineliä vastaan, eikä internetin ihmeellisen maailman tutkiminen tehnyt minua yhtään viisaammaksi. Näitä samoja kattiloita löysin ainakin punaisena, valkoisena, keltaisena ja vihreänä, mutta en mustana.

Mistä kattilani väri on peräisin? Onko pinta esimerkiksi spraymaalattu mustaksi, jos näin on niin jälki on kyllä täydellisesti tehty. Kattila on aikalailla priimakunnossa, kurkistus kannen alle kertoo sisuksen olevan lähes uutta vastaavassa kunnossa. Tätä kattilaa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, niin hohtavan kaunis on valkoinen emalipinta.


Tietäisikö joku teistä lukijoistani tästä mustasta mysteerikattilasta? Minä olen emalikeräilyn aloittelija ja löysin itselleen heti ensialkuun oman mysteerin :D Joka tapauksessa kattila on ihana ja edullinen löytö, on se sitten Fineliä tai ei. Oli se sitten alkuperäisasussaan tai käsiteltynä uudelleen.

Oikein rentoa sunnuntaita kaikille! Minä hiipailen keskellä päivää yöpaidassani ja nautin leppoisesta päivästä, joka on täysin pyhitetty pelkälle löhöilylle ja hyvälle ruualle.



Kirppislöydöt hintoineen ja ostopaikkoineen:

Emalikattila 15€, Hirvivaaran kirppis, Marttila

Brio juna 5€, Hirvivaaran kirppis, Marttila

Brio palikkalaatikko 6€, Saparo ja käpy, Kemiö

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

PARI PIENTÄ PROJEKTIA VALMIINA


Kerroin teille jo aikaisemmin vanhasta pirunpää-naulakosta ja aikeistani kunnostaa sen. Naulakko on nyt valmis ja jo kiinnitettynä makuuhuoneen seinään. Se sai kauniin huoneen värimaailmaan sopivan värin, siitä tuli herkullinen marjapuuron punainen.


Miten kunnostustyö sitten eteni.

Ensimmäisenä irroitimme pirunpää-koukut, jonka jälkeen oli edessä naulakon kevyt hionta. Koukut olivat ruosteessa, joten harjasimme ruosteet pois teräsharjalla ja viimeistelimme työn teräsvillalla. Tämän jälkeen spraymaalasimme koukut ja ruuvit hopean väriseksi. Kunnostustyöt tehtiin ulkona, joten ruuvasimme koukut pahviin kiinni, jotta ne saivat kuivua rauhassa ilman että tuuli olisi vienyt niitä mukanaan. Maalasin naulakon kahteen kertaan maalikaapista löytyneellä marjapuuron punaisella maalilla, joka onkin omasta mielestäni ihan nappivalinta uudeksi väriksi.


Täytyy todeta tähän väliin, että maali on ainakin kolme vuotta vanhaa, mutta iloiseksi yllätykseksi se oli vielä täysin käyttökuntoista. Kulutuksen kesto tuskin on enää mitään huippuluokkaa, mutta eipä se minua haittaa. Pysyy niin kauan hyvänä kun pysyy, tarvittaessa maalaan sitten uudestaan.


Samalla kun työstin naulakkoa, nappasin myös yläkerran vaatehuoneeseen hautautuneen puisen keltaisen jakkaran käsittelyyn. Ostimme nämä keltaiset jakkarat noin vuosi sitten Porista, yhteishintaan 14€. Ne olivat tämän päivän hintoihin verrattuna todella edulliset. 


Toinen keltainen jakkara on vilahdellut blogissa jo aikaisemmin ja saikin jäädä alkuperäiseen asuunsa iloisen keltaiseksi. Se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kaverinsa, jonka istuinosasta ja jaloista maali oli lohkeillut inhottavasti pois. Alunperin mietin jakkaran uudeksi väriksi basilikan vihreää, mutta maalasin sen kuitenkin samalla marjapuuron punaisella kuin naulakonkin.

Miten tämä ihana väri olikin päässyt unohtumaan kaapin perälle!



Naulakko ja jakkara ovat nyt syötävän ihania. Näiden kahden pienen projektin lopputulos miellyttää omaa silmää erittäin paljon. Jos haluat vielä kurkata miltä pirunpää-naulakko näytti ennen, niin klikkaa tästä.


Nyt toivottelen ihanaa loppuviikkoa kaikille ❤

P.s. Mitä minä nyt kunnostan? Uusien projektien etsintä on käynnissä. On niin mahtavaa kun voi ulkona touhuta näiden parissa, siitä tämä valtava maalaushimo varmaan johtuukin.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

OVIAUKON HYLLY JA MUN MAHA

Torstai toi tullessaan pientä nikkarointia ja jälleen kohteena oli ruokahuone. Mainitsin jo aikaisemmin kuinka kunnostamani kaappi aiheutti huoneessa muutosten ketjureaktion, joka jatkuu siis edelleenkin.



Vaalea olohuoneeseen johtava seinä oli kovin tyhjä ja paljas, vaikka sininen kaappi peittikin kauniisti osan siitä. Mietin nopeita ja halpoja keinoja seinän piristämiseksi ja ensimmäisenä mieleeni tuli oviaukon päälle kiinnitettävä hylly. Meillä on olohuoneen puolella koko seinän levyinen pitkä hylly, josta ajatus varmaankin alunperin lähti. Ruokahuoneeseen riitti oviaukon levyinen hylly, jonka materiaalikustannukset olivat mitättömät ja toteutus helppoa ja nopeaa.


Liimapuulevystä sekä kahdesta hyllynkannattimesta syntyi hyvin nopeasti valmis oviaukon hylly. Maalasin sen kotoa löytyneellä sinisellä kalustemaalilla, jota aikoinaan käytin keittiön vanhan senkin vetolaatikoissa. Maalia oli juuri tämän hyllyn verran jäljellä. Asettelin hyllyn päälle uusia ja vanhoja esineitä ja astioita, viherkasveja unohtamatta. Siitä tuli mielestäni kaunis kokonaisuus. 



Viherkasveista ehdottomasti parhaiten kotonamme viihtyvät peikonlehti ja kultaköynnös. Viime talvi oli melkoinen tappajatalvi niin ulkona kuin sisälläkin, me menetimme tuolloin monta viherkasvia, mutta emme yhtään edellä mainittuja. Peikonlehti valloitti jo aikaisemmin kaapin päällisen ja kultaköynnös koristaa nyt uutta hyllyä. Mieheni naputteli pieniä nauloja seinään ja johdatti kultaköynnöksen kulkemaan eri suuntiin. Tuolla katonrajassa se saa rauhassa kasvaa ja levittäytyä ympäriinsä.


Lopuksi vilautan teille minkä kokoisen mahan kanssa teen projektejani. Ihan jokaisesta pienestä välistä en enää mahdu kulkemaan, kiipeäminen korkeille tikkaille ja painavien asioiden nostelu on pitänyt jättää vähemmälle, mutta muuten homma kuin homma hoituu. Laskettu aika on vasta marraskuussa, joten vielä ehdin jos jonkilaisia projekteja toteuttamaan. Mielessä onkin jo monta uutta ja mieluista juttua.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

NARUPURKKI JA PIRULLINEN NAULAKKO

Anoppilassa tehdään muuttoa ja tavaroita on karsittu oikein tosissaan ja rankalla kädellä. Tästä syystä meille on eksynyt muutama oikein mieluinen asia. Aarteiksi näitä voi kutsua.


Narupurkki on aarre numero yksi. Tämä on Karhulan 8 litran vihertävä lasipurkki, jota kansankielellä kutsutaan narupurkiksi. Näiden vanhojen lasipurkkien hinnat ovat kirpputoreilla kivunneet mielestäni hurjan korkeiksi, joten tällaisen esineen saaminen kotiin on suuri ilo.


Mikäli olen oikein ymmärtänyt, näitä narupurkkeja käytettiin aikoinaan ruuansäilömiseen. Voipaperi tai kangas sidottiin purkin suulle narun avulla, joka pysyi paikoillaan ulospäin taittuvan lasireunan vuoksi. On tämä ihana esine ja pieni pala historiaa.

Olohuoneen seinähylly on pyhitetty kaikelle kauniille. Se pitää sisällään kirpputoreilta kotiin kannettuja lasiesineitä, astioita ja maljakoita sekä muutamia lahjaksi saatuja Arabian astioita. Kaikki ovat yhtä rakkaita. Vanha narupurkki on mieluinen lisä lasiaarteiden joukkoon.



Toinen meille hyvin tarpeellinen aarre on vanha pirunpää-naulakko. Tässä on pientä kunnostuksen tarvetta, sillä pirunpääkoukut ovat osittain kovin ruosteessa. Katsotaan mitä taikoja voisin tehdä niiden hyväksi. Maalipinta on hieman sutaisten tehty, joten maalaushommiakin on edessä.


Maaliksi valikoin luultavasti jonkun jo kotoa löytyvän maalin, niitä on nimittäin jemmassa jonkin verran. Tähän riittää hyvin maalipurkin loput, joita säästän tällaisia pieniä maalaustöitä varten. Kaapista löytyy ainakin oranssia, sinistä, vihreää eri sävyissä, mustaa, valkoista ja marjapuuron punaista. Vai pitäisikö kuitenkin jättää naulakko ruskean väriseksi, yhtenäiseksi huoneen muiden ruskeiden huonekalujen kanssa?


Naulakko tulee tähän tapetoidulle makuuhuoneen seinälle, jota vasten ruskean värinen naulakko kyllä näyttää kauniille. Naulakon olemassaoloon totuimme yläkerran makuuhuoneessa, jossa koimme sen hyvin tarpeelliseksi. Se on oiva paikka ripustaa käyttövaatteet, jotka muuten lojuisivat ympäri huonetta. Olemme ruuvailleet muutamia vaatekoukkuja oveen, mutta naulakko on silti mukava lisä.

Näiden aarteiden myötä toivotan kaikille kaunista tiistaita ja kaikille lomalaisille ihania lomapäiviä!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

KUKKIA PUUSSA



Pihamme vanha kirsikkapuu ei voi kovin hyvin. Ripustin kesäkukkia sitä piristämään. Kyllähän puussakin voi kukkia olla, meillä on nyt ainakin. Amppeleita minulta löytyy iso kasa, sillä olen tällainen totaalisesti viherkasveihin hurahtanut nainen. Kaksi amppelia ja yksi seinäteline kesäkukkineen naruilla kiinni puun oksiin ja vanha puu sai ansaitsemansa piristyksen. 


Istutin vanhaan emalivatiin hempeitä kesäkukkia. Tässä vadissa on 35-vuotta sitten pesty minun pientä vauvan pyllyäni. Löysin vadin ukkini varastosta muutama vuosi sitten ja kotiutin sen meille. Olin varastoinut sen lasiverannalle penkkien sisään ja unohtanut sinne. Muistin sen vasta tänä vuonna, kun mietin erilaisia vaihtoehtoja kesäkukkien istutukseen. Ikean tynnyriroskis aseteltuna väärin päin toimii mainiosti telineenä vadin alla.


Tuolla taustalla näkyy viime kesänä tehty lavakauluskasvimaa, jossa alkaa jo ihanasti vihertämään. Tänä kesänä meillä vihjellään uutuutena rucolaa ja pinaattia, jotka ovatkin jo hyvällä alulla. Pian pääsemme herkuttelemaan oman maan salaateilla, joihin rucola ja pinaatti tuovat ihanan lisän. En malttaisi odottaa!


Meillä on hellettä riittänyt koko viikon ja talossa on todella lämmin tunnelma. Aurinko porottaa koko päivän kiertäen taloa ympäri ja lämpötila sisällä senkun vain nousee. Huh. Alankin jo kaipailemaan sadetta ja sen tuomaa viilennystä. 

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!