MENU

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

KUNNOSTAMANI LIPASTO


Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että puiset huonekalut ovat ikuisia. Ne säilyvät jopa varastoituna kylmässä ja kuivassa tilassa vuosikausia, kunhan kosteus ei vaan pääse niitä nujertamaan. Niiden väriä on helppo muuttaa, sillä puiset huonekalut kestävät monet hionnat ja maalaukset. Juuri tästä syystä meillä suositaan puisia huonekaluja. Aina ei tarvitse hankkia uutta, kun vanhan jo olemassa olevan voi helposti päivittää tähän päivään ja omien mieltymysten mukaan, ihan vain maalaamalla uudestaan.


Ensimmäisiä isoimpia kunnostusprojektejani oli tämä vanha lipasto, jonka pelastin aikanaan ukkini autotallista. Siinä ukki säilytti työkaluja ja ruuveja, kunnes se osui minun, ikuisen aarteen etsijän silmiin. Sain neuvoteltua lipaston itselleni helposti, sillä lupasin kunnostaa sen parhaani mukaan ja arvostaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Lipasto kuului aikanaan isoisovanhemmilleni ja se on ainut "perintöhuonekaluni". Lipasto vietti autotallin suojissa noin kaksikymmentä vuotta, kunnes se päätyi lopulta kunnostettuna meille. Savosta Hämeeseen, autotallista hirsitaloon.


Lipaston alkuperäinen väritys oli tummanruskea ja sen laatikostojen viilupinta oli pahasti lohkeillut. Päätin irroittaa viilupinnan kokonaan, jolloin sain tasaisen puupinnan esille. Yksi vedinkin oli vuosien saatossa hukkunut, joten uusin ne samalla. Kirpputorilta löysin pussillisen puisia pyöreitä vetimiä, jotka sopivat lipaston tyyliin kivasti. Kunnon pesu, hionta, kaksi kerrosta maalia ja uudet vetimet. Mielestäni lopputulos on herkullinen kuin karkki!



Lipasto seilasi aikansa huoneesta toiseen, kunnes päätyi toissapäivänä alakerran makuuhuoneeseen. Lisää säilytystilaa tarvitaan nyt täällä eniten. Ikkunan edessä ollut loimukoivuinen sohvapöytä oli loppujen lopuksi aika turha makuuhuoneessa, joten korvasimme sen lipastolla. Kunnostin vähän aikaa sitten vanhan pirunpäänaulakon, jonka maalasin myös samalla maalilla. Nyt naulakko ja lipasto täydentävät yhdessä kivasti makuuhuoneen värimaailmaa.



Perjantaina vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja sain mieheltäni lahjaksi upean kukkakimpun. Punaisen, sinisen ja hempeiden pastellisävyjen yhdistelmä on kaunis. Jopa niin kaunis, että kukkakauppias päätti jatkossa tehdä valmiita kimppuja tällä värityksellä. Miehelläni on värisilmä kohdillaan! 



Sunnuntai on sujunut leppoisasti kotona touhuillen. Vauhdikas viikko päättyy pian ja uusi viikko aloitetaan hieman väsyneenä, mutta onnellisena.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille! 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

VANHA VILLAMATTO




Värikäs vanha villamatto osui silmiini tänään lasiverannan säilytyspenkkien syövereistä. Hankin sen viime kesänä läheiseltä kirpputorilta parilla kympillä ja se jäi kaiken muun tohinan vuoksi tuolloin pesemättä ja näin ollen käyttämättä. Vanhan maton ummehtunut ja likainen tuoksu oli selvästi syynä siihen, että tungin maton pois silmistä odottamaan pesua. 



Matto on väritykseltään niin kaunis, että ostin sen vaikka sille ei vuosi sitten ollut varsinaista tarvetta. Tänään kävin pesemässä maton matonpesupaikalla ja siitä tuli vihdoinkin raikas ja puhdas. Tällaisella paahtavalla helleviikolla lattioille ei kaivata mitään lämmintä ja paksua, mutta pian lisälämmöstä jalkojen alle jo uneksitaan. Silloin matto taitaa löytää paikkansa kotoa.



Jos nyt olet lomalla niin säät todellakin hellivät sinua, ainakin täällä Hämeessä. Nyt on loistavat matonpesukelit, sen huomasi matonpesupaikan jonosta. Enpä ole aikaisemmin jonottanut mattoja pesemään. 

Huh hellettä ja lämmintä viikkoa kaikille!

torstai 21. heinäkuuta 2016

MIKÄ LÖYTÖ - MAHTAVAT SARVET


Tein toissapäivänä ihan huippulöydön, josta olen vieläkin innoissani. Löysin nimittäin Torista kahdet kauniit ja näyttävät peuran sarvet. Ne löytyivät tästä läheltä kotia ja vieläpä kovin edullisesti. Hinta sai minut tarttumaan luuriin hyvin nopeasti ja sopimaan myyjän kanssa kaupoista. Maksoin kymmenen euroa kappaleelta näistä upeista sarvista! Olen enemmän kuin tyytyväinen.


Minulla oli valmiina täydellinen paikka toisille sarville. Olen kirpputoreilta näitä aikaisemmin metsästänyt ja miettinyt jo etukäteen minne ne laittaisin esille. Kirpputoreilla sarvien rajallinen saatavuus ja korkeat hinnat ovat kuitenkin olleet hankinnan esteenä. Onneksi on olemassa Tori, jonka kautta olen tehnyt mitä mahtavampia löytöjä.


Ripustimme isoimmat sarvet vihreiden pariovien päälle olohuoneeseen. Täytyy sanoa, että olin valinnut niille loistavan paikan, niin hyvältä ne tuolla korkealla näyttävät. Näihin voin halutessani ripustaa roikkumaan jotain pientä, kuten esimerkiksi joulunalla joulupalloja tai pieniä himmeleitä. Saa nähdä mitä kaikkea keksinkään. 


Pienemmät sarvet kiinnitettiin nopean mietinnän jälkeen makuuhuoneeseen, vanhan peilin yläpuolelle. Siihen ne sopivatkin kuin nenä päähän ja samalla ne saivat hyödyllisen käyttötarkoituksen. Ihan sattumalta.



Olen etsiskellyt sopivaa korutelinettä kaulakoruille ja nyt voin onnekseni kertoa etsinnän päättyneen. Peuran sarvet toimivat mainiosti uutena korutelineenäni. Enpä olisi aikaisemmin tätä keksinyt, hyödyntää nyt kuolleen riistaeläimen sarvia korutelineenä. Onneksi kävin pyörittelemässä sarvia makuuhuoneessa ja keksin tämän idean. Kätevää, kaunista ja varmasti uniikkia!


Mahtavat sarvet saapuivat taloon jäädäkseen. Sarvien myyjällä oli muuten myynnissä myös suuri täytetty peuranpää, joka jäi meiltä ostamatta. Meillä pysytään ihan vain näissä sarvissa. 

Kivaa torstaita ja viikonloppua kaikille!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

ENTÄ MITÄ TAPAHTUI SINISELLE MAKUUHUONEELLE?


Muutimme muutama kuukausi sitten haikeina alakertaan yläkerran sinisestä makuuhuoneesta. Sininen Birger Kaipiaisen 1950-luvulla suunnittelema Kiurujen yö tapetti oli ensimmäisiä hankintoja muutettuamme taloon. Se oli pitkäaikainen unelmani makuuhuoneen tapetiksi ja olin onneni kukkuloilla kun vihdoinkin tapetoimme sen seinälle. Uuden perheenjäsenen tulon lähestyminen vei meidät pois sinisestä makuuhuoneesta, alakertaan lähemmäksi vessaa, jota ei yläkerrasta löydy. Uudesta alakerran makuuhuoneesta kannettiin yläkertaan sohva, keinutuoli ja sohvapöytä, jotka löysivät kivuttomasti uudet paikkansa huoneesta.


Nyt huone on välitilassa, se odottaa uutta käyttötarkoitusta. Joku kaunis päivä saatamme tänne palata, mutta tuskin ainakaan pariin vuoteen. Jos emme palaa tänne viistokaton alle öitämme nukkumaan, niin huone on varattu omalle pienokaisellemme, kunhan hän on joku päivä tarpeeksi iso muuttamaan tänne.



Valkoinen 50-luvun keinutuoli keinahtelee nyt ikkunan edessä ja näkymä on harmoonisen kaunis. Kaikki vanhat huonekalut näyttävät hyvältä sinistä tapettia vasten tai sitten olen vain niin sokaistuneen rakastunut kiuruihin vieläkin. Ainakin tiedän tehneeni oikean tapettivalinnan tähän huoneeseen.




Vaaleansinisen oven takana on suuri viistokattoinen vaatehuone täynnä tavaraa. Se on paras paikka tällä hetkellä ylimääräisten huonekalujen, valaisimien ja tavaroiden varastoimiseen. On kuitenkin päässyt käymään niin hassusti, että huone alkaa olla täpösen täysi ja on raivauksen aika. Pian taidan taas kantaa kassikaupalla tavaraa kirpputorille.

Painotan tässä, että olemme asuneet talossa alle kaksi vuotta. Muutettuamme taloon pienestä vuokra-asunnosta, vanhan kodin tavarat olisivat mahtuneet uuden kotimme kahteen huoneeseen. Hankimme tuolloin paljon huonekaluja ja valaisimia, mutta täysin tarpeeseen. Tavaraa kertyy kummallisella tavalla, vaikka tuntuu etten mitään ylimääräistä ole ostanut koko tänä kahtena vuotena. Outoa, eikö totta!


Mukavaa keskiviikkoa ja aurinkoista mieltä kaikille!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

ALAKERRAN NÄKYMIÄ HUONEESTA TOISEEN

Blogiini on pikkuhiljaa kertynyt mukava joukko lukijoita, uusia ja ihan blogin alkutaipaleesta asti mukana olleita. Tästä olen oikein iloinen ja kiitollinen. Ajattelin että on aika esitellä yli 100-vuotiaan hirsitalomme alakerran näkymiä huoneesta toiseen. Uudet lukijat saatte näin paremmin käsityksen talostamme ja täällä kauemmin viihtyneet pienen kertauksen. Nämä näkymät huoneesta toiseen ovat talomme parasta antia ja haluan jakaa ne nyt kanssanne.

Koko alakerran pääsee kiertämään ympäri, joten oviaukkoja ja ovia löytyy paljon, yhteensä kymmenen kappaletta. Tämä tuo omat haasteensa sisutukseen, mutta olemme mielestäni luoneet suhteellisen toimivan kokonaisuuden jo remontoiduissa huoneissa. Kun ovien lisäksi alakerrassa on suuria ikkunoita kahdeksan kappaletta, haastetta todellakin löytyy. Olen ottanut nämä haasteet innolla vastaan, tämä on hieno tilaisuus kehittää itseäni hankalien tilojen sisustajana. Kun heitimme soppaan vielä sen, että koti sisustetaan sohvaa lukuunottamatta täysin kierrätetyillä huonekaluilla, luovuuden sai ottaa täydellä teholla käyttöön.

Pidän siitä miten kauniisti vain yhdellä silmäyksellä näen ruokahuoneesta olohuoneen kautta suoraan makuuhuoneeseen. Koko talon pituinen näkymä huoneesta toiseen on alakerran rikkaus. 


 


Myös toisinpäin katsottuna tämä huoneiden välinen suora näkymä on herkullinen. Ruokahuone tulee esille olohuoneen oviaukosta kuin värikäs taulu. Oranssi pirtinpöytä ja Marimekon tummansininen verho ovat luotuja yhteen ja luovat kokonaisuuden, jota ei rikota pitkään aikaan. Hyvää ei kannata mennä muuttamaan. 




Ulko-ovelta näkymä lasiverannan ja eteisen kautta olohuoneeseen kertoo heti ensisilmäyksellä miten korkeat huoneet alakerrasta löytyy. Vaaleasta lasiverannasta astutaan sisälle tummempaan maailmaan, jossa hirsiseinä on alkuperäisvärityksessään ja rappuset osittain mustat. Basilikan vihreät pariovet tuovat kivasti väriä eteiseen.





Eteisestä keittiöön kurkistaessa mustan värin saanut hirsiseinä kiinnittää katseeni heti ja sen keskellä oleva oviaukko vanhoine listoineen avaa näkymän ruokahuoneen liinavaatekaappiin. Keittiön musta hirsiseinä on huoneen ainut valmis seinä, muut saavat uuden asun tulevaisuudessa.


Keittiöstä avautuu ruokahuone, joka onkin todellinen väripilkku tästä suunnasta katsottuna. Värikästä tapettia on vain yhdellä ruokahuoneen seinällä, joskin joku päivä toivottavasti toisellakin. Olohuoneesta näkyvää näkymää en halua muuttaa, sillä pidän siitä miten erilaiselta tämä huone näyttää eri oviaukoista katsottuna.


Osa alakerran huoneista odottelee vielä remonttia. Keittiö ja kylpyhuone saavat kunnolla päivityksen kuten myös vessa, jonka remonttisuunnitelmat ovat vihdoinkin edistyneet ja suunnitelmissa onkin toteuttaa remontti ennen vauvan tuloa.


Ruokahuoneesta katsottuna väliaikaisen pikaremontin saanut keittiö näyttää aika riisutulta, olenhan jo irroittanut osan kaapeista ja myynyt ne eteenpäin. Odotan innolla uutta keittiötä ja sitä kuinka tämäkin näkymä muuttuu meidän näköiseksi, kauniiksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Sitten joku päivä.



Kylpyhuone ja vessa jäivät pois tästä näkymien esitellystä, mutta muuten sain mielestäni kivan ja aika kattavan kuvasarjan aikaiseksi.

Haluan vielä toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi Rautatieläistaloon ja kiittää ahkeria lukijoitani yhteisestä yhdeksästä kuukaudesta. Kommenttinne piristävät päivääni ja niitä otan ilolla vastaan jatkossakin. Blogimaailman vuorovaikutteisuus on todellinen rikkaus.

Sunnuntai vaihtuu pian uuteen viikkoon, joten tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!