MENU

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

VALMIS KIERRÄTYSPISTE


Hei! Tulin esittelemään teille lasiverannan valmiin kierrätyspisteen. Siellä se nyt pönöttää paikallansa, viimeisteltynä ja maalattuna, valmiina imaisemaan sisäänsä taloutemme kierrätysjätteet. Tästä alkaa todellinen kierrättämisen aikakausi isolla K:lla.

Kierrätyspisteen viimeistelyt tarkoittivat laatikkojen sisäpuolien työstöä. Keräämme lajitellut jätteet laatikoihin kiinnitettyihin isoihin jätesäkkeihin, joissa ne on kätevintä ja helpointa viedä eteenpäin kauppojen kierrätyspisteisiin. Minulla ei riitä intoa ensin kerätä jätteitä laatikkoihin ja sieltä lappoa niitä kuljetusastioihin tyhjennystä varten. Jätesäkit eivät kuitenkaan pysy kuosissa ilman jonkinlaista kiinnitystekniikkaa, joka meillä ratkaistiin seuraavalla tavalla: jokaisen laatikon sisäpuolelle ruuvattiin neljä pyöreäreunaiseksi hiottua puukoukkua, joihin jätesäkin reunat saa helposti sujautettua. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta ja säkit pysyvät aika hyvin ojennuksessa.



Vaikka koivuvanerin pinta oli jo itsessään kaunis, päätin maalata kierrätyspisteen harmaaksi. Valitsin maaliksi Tikkurilan Helmi-kalustemaalin himmeänä ja sävyksi Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävyn 1938. Tuo sävy on sellainen kunnon rehellinen harmaa, joka ainakin lasiverannan valossa taittaa hieman siniseen. Lasiverannan katto ja seinät ovat sävyltään hyvin beessiin taittavat harmaat, seinäpaneelit valkoiset ja lattia sininen. Tuo 1938 on sävynä ihan nappivalinta tähän tilaan, sen valoon ja se sopii ihan kivasti näiden muiden sävyjen kaveriksi. Kierrätyspisteen väritys ei tule tästä muuttumaan, noiden muiden edellä mainittujen ehkä joku päivä. Ainakin lattian maalaus on edessä, sillä maali alkaa rapisemaan jo pahasti rappusissa.

Välillä pohdin todella pitkään sävyjen valintaa ennen maalikaupoille menoa ja vielä maalaamisen jälkeenkin saatan arpoa valintani sopivuutta. Tässä tapauksessa rakastuin valitsemaani harmaan sävyyn heti ensimmäisen maalikerroksen levitettyäni. Kerrankin näin!



Kierrätyspiste hallitsee nyt verannan toista puolta, joten mitään massiivisia kalusteita ei sinne enää mahdu. Enkä missään nimessä halua täyttää tilaa ahtaaksi, vaan pitää sen avarana ja selkeänä. Minulla oli jemmassa vanha rottinkituoli, joka löysi nyt paikkansa ikkuiden edestä. Istumapaikka on kuitenkin tarpeellinen, niitä aikaisemmin mainitsemiani saunavilvoitteluja varten. Mustassa pärekorissa säilyvät saunajuomat sopivan kylminä, ainakin näin syksyllä!




Tämä puoli verantaa on kauniin seesteinen ja nautin tästä näkymästä. On ihana astella sisälle verannan kautta, kun lyhdyissä palavat led-kynttilät, ajastettuna syttymään hämärän tultua. Verannan toisella puolella vallitsee kaaos. Työkaluja ynnä muita remppavehkeitä ei kannata viedä kovin kauas, sillä seuraavaksi rakennetaan tuolle toiselle puolelle verantaa vaatekaappi, tietysti vanerista! :)

Mitä tykkäät kierrätyspisteestämme? 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 2


Hei! Tulin kertomaan lisää kierrätyspisteen rakentamisesta, sillä siinä ollaan menty hyvää vauhtia eteenpäin. Kerron sen teosta edelleenkin vaihe vaiheelta, jos joku vaikka innostuu rakentamaan itselleen oman kierrätyspisteen. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä

Edellinen postaus loppui kierrätyspisteen laatikoiden sovittamiseen paikoilleen. Seuraava vaihe oli laatikoiden kiinnitys runkoon. Valitsimme laatikoiden saranointiin pianosaranat. Vaihtoehtoja olisi ollut monia yhtä hyviä, mutta valitsimme nämä saranat tällä kertaa. Pianosaranat kiinnitettiin ensin laatikoiden pohjiin ja tämän jälkeen laatikot saranoineen ruuvattiin kierrätyspisteen runkoon. 


Meillä on ihastuttu erilaisiin listoituksiin olohuoneen seinien koristelistoituksen jälkeen, joten päätimme listoittaa myös kierrätyspisteen laatikot. Listana käytimme 8x21mm peitelistaa. Listat katkoimme sopivan pituisiksi kätevillä listasaksilla. Sakset toimivat ohuiden listojen leikkaamisessa loistavasti, eikä niiden katkomisesta näin olleen synny ikävää pölyä ja purua. Joskin näiden käyttö vaatii miehistä voimaa, sillä pätkiminen vaatii kunnolla puristusvoimaa.


Kiinnitimme saranointivaiheessa laatikoihin vetimet, sillä laatikoita piti avata ja sulkea jatkuvasti. Näin se onnistui huomattavasti helpommin. Listojen kiinnitykseen käytimme viimeistelynaulainta, jonka avulla listat olivat supernopeat kiinnittää. Emme kiinnittäneet listoja kiinni ulkoreunoihin vaan jätimme raunan ja listan väliin sentin verran tilaa. Näin listoitus näyttää paljon kauniimmalta. Listoituksen lopuksi listojen nurkat paklattiin, jotta ne pienetkin raot saatiin piiloon. 


Vedinten valinta on aina yhtä haastavaa ja vaikeaa. Valinnanvaraa on ihan liikaa, joten siitä aiheutuu inhottava päättämisen vaikeus. Lopulta valitsimme vetimiksi antiikkimessinkiset kuppivetimet, jotka ovat tosi kätevät aika painavien laatikoiden avaamiseen. Ja ne sopivat kivasti vanhan talon henkeen!


Listoituksen jälkeen alkoi se sotkuisin vaihe eli hionta. Tämä on ehdottomasti se inhottavin vaihe, kun hionta tehdään sisätiloissa eikä jo valmiiksi pölyisessä autotallissa tai ulkotiloissa. Joka paikka on hiontapölyä täynnä! Kaikki vanerin terävät reunat pyöristettiin ja koko kierrätyspiste hiottiin sileäksi. 

Tältä kierrätyspiste näyttää tässä vaiheessa, ennen maalausta. Seuraava vaihe onkin tarttua siveltimeen ja viimeistellä laatikoiden sisäosat. Niistä lisää sitten ensi kerralla. Silloin esittelen teille valmiin kierrätyspisteen. Täytyy nyt myöntää, että kierrätyspisteestä on tulossa ihan mahtava. Niin paljon parempi kuin uskalsin toivoakaan! 


Mukavaa sunnuntai-iltaa joka taloon sekä tehokasta alkavaa viikkoa! 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

KAAPPIHULLUN PÄIVÄKIRJA / elo-syyskuu 2017


Elokuu 2017
Haaveilen jälleen uudesta kaapista. Tarvitsemme makuuhuoneeseen kipeästi toisen vaatekaapin, sillä olemassa olevan kaapin säilytyskapasiteetti on jo ylitetty roimasti. Olen valmis kunnostushommiin, mikäli kaappi sitä vaatii. Joskin en taaskaan tiedä mistä ne ylimääräiset tunnit taion päivääni. Taidan olla valmis luopumaan hoitopöydästä ja sen päällä olevasta hyllyköstä, jossa pikkuneidin vaatteita on säilytetty koreissa. Tilalle mahtuisi uusi vaatekaappi, johon saisin sullottua neidin vaatteet ja vähän meidän muidenkin. Me todella tarvitaan se kaappi!



11.9.2017
Mieheni lähettää minulle sähköpostilla kuvan aika rajun näköisestä läikikkäästä puisesta kaapista, jota hänen työkaverinsa tarjoaa meille - ilmaiseksi! Haluammeko pelastaa kaapin kaatopaikkakuormasta ja ottaa siitä projektin itsellemme? Hurjan ulkonäon alta näen mahdollisuuden ja nappaan heti kiinni tähän tilaisuuteen. Miltähän kaappi näyttää luonnossa, kun kuvasta ei oikein saa kunnolla selvää. Entä onkohan siinä hajuhaittoja, niin ettei se sovellukkaan vaatakaapiksi. Liian monta kysymystä jälleen. Jään odottelemaan kaappia.



18.9.2017
Kaappi tuodaan peräkärryllä kotiin ja varastoidaan autotalliin. Syy siihen miksi tämä kaappi on näin rujon näköinen ja läikikäs punavalkoinen on selvä. Sitä on aloitettu hiomaan puhtaaksi, takaisin puupinnalle, mutta aika tähän vaativaan työhön ei ole riittänyt ja kaappi on jäänyt lojumaan varaston nurkkaan odottamaan hiontatyön jatkoinspiraatiota. Minä en halua takaisin puupintaa vaan ehdottomasti maalaan tämän. Työsuunnitelmani on seuraava: Hionta, jotta saan pinnan tasaiseksi sekä tarvittavat paklaukset, kunnon pesu, maalaus kahteen kertaan sisältäja ulkoasekä kaapin sisäosien fiksailu. Haluan kaappiin uudet hyllyt vanerista, joten ne täytyy tilata. 

Milloin pääsen aloittamaan? Hyvä kysymys. Minkä värin valitsen? Jälleen hyvä kysymys. Olen nuuhkinut kaappia, mutta tuolla autotallin viileässä ilmassa ei saa oikeaa kuvaa hajuista. Joku epämääräinen tuoksu kaapissa on, mutta katsotaan miten hionnan ja pesun jälkeen käy.



Siinä kaikki tällä erää. Kaappihullun päiväkirja saa jatkoa toivottavasti pian...

lauantai 16. syyskuuta 2017

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 1


Lasiverannan väliaikainen sisustus on jo historiaa, sillä jo jonkin aikaa siellä on ollut vireillään uusi projekti. Veranta on meillä ollut lähinnä sellainen läpikulkupaikka, jossa ei valitettavasti tule vietettyä aikaa muuten kuin kesäaikana, jos juuri silloinkaan. Pidämme verannan kylmänä tilana talvisin, joten ei siellä käydä kuin vilvoittelemassa saunan jälkeen nopeasti. Halusimme hyödyntää tilaa järkevästi, joten aloimme viime kevään aikana suunnittelemaan kunnollista kierrätyspistettä verannalle. Keittiössä meillä on ollut omat astiat pullojen ja paperin keräystä varten, mutta muulle kierrättämiselle ei ole löytynyt järkevää tilaa. Muovipusseihin sullotut muut kierrätettävät jätteet alkoivat kerääntyä liian näkyville ja kiikutin pussit aina verannalle "piiloon". Ehdottomasti järkevin ratkaisu meidän talouden tuottamalle kierrätysjätteelle on rakentaa niille oma kierrätyspiste. Sinne verannalle. Säilytyskaluste, josta löytyy keräyslaatikot paperille, pulloille, pahville, muoville, metallille ja lasille. 

Kierrätyspiste luonnosteltiin ensin paperille, sitten mieheni piirsi suunnitelman valmiiksi netistä ilmaiseksi ladattavalla CAD-ohjelmalla. Mitat olisin tosin voinut laskea ruutupaperillekin, mutta laatikoihin tulevat viistot kulmat oli helpompi piirtää ohjelman avulla. Laatikot jäljittelevät 50-60-luvun keittiöissä paljon käytettyjä halkolaatikkoja, jotka sopivat mielestämme täydellisesti kierrättämiseen.


Kierrätyspisteen materiaaliksi valitsimme vanerin, jota meillä on aikaisemminkin paljon käytetty. Tilasimme vanerit paikallisesta vanerifirmasta mittoihin sahattuna, joskin laatikoiden viistot kulmat sahattiin ihan itse.  Kaikki osat takalevyä lukuunottamatta ovat 15 mm  koivuvaneria.

Kierrätyspisteen rungon kokoaminen aloitettiin niin sanotusti väärinpäin eli päälikansi alaspäin. Emme halunneet ruuvinkantoja näkyviin, joten käyttimme näkyvien osien kiinnitykseen kalustekulmarautoja ja puuliimaa. Päälikanteen kiinnitettiin seuraavaksi sivuosat ja niihin pohjalevy.

Ohuempi takalevy ruuvattiin pienillä ruuveilla kiinni. Ennen takalevyn kiinnittämistä kunnolla tarkistimme ristimitan (mitta viistosti yläkulmista alakulmiin), jonka avulla varmistetaan, että osat ovat suorassa toisiinsa nähden. Jos mitta tässä vaiheessa heittää, niin mikään ei enää tämän jälkeen toimi. Seuraavaksi kokosimme kaappia kiertävän alasokkelin ja jätimme kierrätyspisteen rungon liimaukset kuivumaan seuraavaa työvaihetta varten.

Seuraavana työvaiheena oli kierrätyspisteen rungon väliseinien kiinnitys. Ne kiinnitettiin päälilevyyn kulmaraudoilla ja pohjan läpi ruuvaamalla. Näin varmistettiin jälleen, ettei näkyvään päälilevyyn tule ruuvinjälkiä. Laatikoiden kokoaminen alkoi etulevystä, johon puuliiman ja kulmarautojen avulla kiinnitettiin ensin toinen sivuosa, sitten alapuoli, tämän jälkeen toinen sivu ja lopuksi takalevy.

Jykeviä keräyslaatikoita nikkaroitiin yhteensä neljä. Metalli, lasi ja muovi tulevat todennäköisesti jakamaan yhden laatikon. Tätä varten laatikko jaetaan kolmeen osaaan väliseinien avulla. Pullot, paperi ja pahvi pääsevät omiin laatikkoihinsa.

Laatikot sovitettiin runkoon ja hienosti ne sinne omiin koloihinsa sujahtivat. Kierrätyspiste on aika massiivinen ja vie ison osan verannan tilasta, mutta siitä valmistuu juuri sellainen kuin oli tarkoituskin. Isot laatikot vetävät sisäänsä suuren määärän kierrätysjätettä, joka varmistaa sen, ettei tila lopu kesken. Mahtavaa!

Tähän asti olemme päässeet ja tämä rakennusprojekti etenee tästä eteenpäinkin ihan omaa vauhtiaan, ilman stressiä. Teen seuraavan postauksen, kunhan jotain raportoitavaa löytyy. Hyvällä tuurilla ehdimme jo tänään rakennushommiin. Saa nähdä.

Nyt toivottelen mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

tiistai 22. elokuuta 2017

MUUTOKSIA

Tämän hetkistä elämäntilannetta kuvaa mielestäni parhaiten sana MUUTOS. 

Koti elää omassa jatkuvassa muutostilassa, jonka aikana karsimme tavaraa näkyviltä, pois kovasti liikkuvan pikkuneidin ulottuvilta. Samalla Lillin omat tavarat ja lelut valloittavat alakerran huoneita. Viherkasvit saivat kivuta lattiatasosta huomattavasti ylöspäin, peikonlehti kaapin päälle ja olohuoneen kakluunin vartija piiloon yläkertaan. Monet viherkasvit kun ovat myrkyllisiä ja näihin valitettavasti kuuluu ainainen suosikkini peikonlehti. Kotona on käynnissä myös lasiverantaa koskeva projekti, joka tuo verannalle jotain todella hyödyllistä ja muuttaa tilan käyttötarkoituksen kertaheitolla. Tämä projekti etenee etanavauhtia, mutta kyllä se joku päivä valmistuu!

Suurimmat muutokset liittyvät kuitenkin kodin ulkopuolelle, sillä äitiyslomani on päättymässä ja työelämään siirtyminen alkaa olla ajankohtaista. Jäin äitiyslomalle työttömänä, joten tämän kesän projekti oli löytää työpaikka. Saan aloittaa syyskuun alussa uudessa työssä, josta olen todella innoissani. Uuden työpaikkani myötä Lilli aloittaa päivähoidon ja sekös vasta tuokin mukanaan mullistavan muutoksen. 

Odotan tulevaa sekavin tuntein, innolla ja toisaalta taas suurella haikeudella. Jännittää kovasti miten uusi arki alkaa rullaamaan. Kumpa kaikki menisi hyvin. 

Tuoko syksy teille muille muutoksia mukanaan? Tsemppiä meille ja muille uusiin haasteisiin <3

torstai 27. heinäkuuta 2017

LILLIN HUONEEN ENSIMMÄINEN HUONEKALU

Meidän entisestä makuuhuoneesta tulee jossain vaiheessa Lillin oma huone. Tällä hetkellä nukumme kaikki alakerran makuuhuoneessa ja niin teemme todennäköisesti vielä hyvin pitkään. Omaan huoneeseen siirtymistä viivyttää se, että huone sijaitsee yläkerrassa. Aivan liian kaukana meistä vanhemmista.  Ennen kuin neiti on valmis siirtymään omaan huoneeseen, minulla on hyvin aikaa hankkia sinne sopivia vanhoja huonekaluja.

Etsinnässä on talonpoikaisantiikkinen päästävedettävä sänky, jota voi sitten Lillin kasvaessa pidentää sopivan pituiseksi sekä mukavan pehmeä nojatuoli, jossa mahtuu sylikkäin istumaan. Aikaisemmin kerroin kuinka ajattelin tehdä keittiön liinavaatekaapista Lillille vaatekaapin, mutta muutin mieltäni. Haussa onkin tulevan sängyn kanssa samaa aikakautta henkivä kaappi. Hankintalista täydentyy varmasti jatkuvasti, kun niitä oikeanlaisia ja hintaisia huonekaluja tulee vastaan. Kuinka kutkuttavan kiehtovaa tämän huoneen sisustaminen onkaan!

Löysin pari viikkoa sitten ensimmäisen huonekalun Lillin huoneeseen. Tietenkin Torista ja niin mukavaan hintaan ettei sitä voinut jättää ostamatta. Onpahan sitten pulpetti valmiina, kun sellaiselle joskus vuosien päästä tulee tarve. Pulpetti vaatii kunnon puhdistuksen ja todennäköisesti uuden maalipinnan. Se on paikka paikoin aika huonosti maalattu ja maalivalumia on jonkin verran. Valkoisena pulpetti on aika ihana ja se sopii niin hyvin sinisten kiurujen kaveriksi - vai mitä?




maanantai 24. heinäkuuta 2017

LÖYTÖJÄ UKIN TALLISTA


Teimme viime viikolla kesälomareissun savoon. Perille päästyämme meitä odotti mahtava yllätys, todellisia löytöjä vuosikymmenten takaa! Ukkini oli kaivanut tallin ylisiltä vanhan kolmipyörän sekä vielä iäkkäämmän punaisen rattikelkan, Lillille kotiin viemisiksi. Lilli ei osaa näistä vielä innostua, mutta äiti kyllä osaa! 



Kolmipyörä on yli kolmekymmentä vuotta vanha ja sillä minä olen pyöräillyt pienenä tytön tylleröisenä. Löysin kuvia minusta ja pyörästä, takuuvarmasti otan niitä myös Lillistä ja tästä nostalgisesta menopelistä. 


Kolmipyörä on vielä näiden vuosien jälkeen ehjä, joskin satula ja pyörät ovat kovasti haalistuneet, mutta se ei käyttöä haittaa. Ohjaustangosta puuttuvat tupit saa varmasti hankittua jostain, jos ei nyt ihan alkuperäisiä vastaavina niin sitten jotain sinnepäin. Kuvista paljastui että ohjaustankoon on kuulunut myös pieni soittokello, mutta vastaavan löytyminen olisi aikamoinen ihme. Me teemme pientä fiksailua pyörälle, niin tästä saadaan oiva menopeli Lillille. Ja minä jaksan muistuttaa kyllästymiseen asti kuinka itsekin olen aikoinaan samalla pyörällä ajellut. 

Punainen rattikelkka on kolmipyörää paljon vanhempi, se on nimittäin kultaiselta 60-luvulta. Kelkka kuului äitini lapsuuteen. Jalakset ovat ruosteessa, mutta eipä ole ihme tämän ikää ajatellen. Tämä on jotenkin niin sympaattisen siro kapistus, varsinkin verrattuna muovisiin nykyajan rattikelkkoihin. Kelkan käyttöikää saadaan pidennettyä pienillä huoltotoimenpiteillä ja voinpa kuvitella sen olevan käytössä vielä Lillin lapsillakin. 

Niin kelkka kuin kolmipyöräkin pakattiin mukaan autoon. Ja lisäksi iso pussillinen ruisleipää.

Kivaa viikkoa kaikille aarteiden etsijöille!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

DIY: SUURI RÄSYMATTO PIENIÄ YHDISTÄMÄLLÄ

Terveiset verannalta!

Tämä viikko näyttää kovin sateiselta, joten meillä oli tänään alakerran siivouspäivä. Viileämmällä ilmalla on kivempi siivota, sillä meidän talo on aurinkoisina päivinä aikamoinen pätsi. Tänään pesin myös lasiverannan lattian, sillä vihdoin oli kunnolla tilaa siivota. Olen myynyt eteenpäin verannalta vanhan mustan 50-luvun sohvan sekä kenkätelineinä toimineet puulaatikot. Meillä on nimittäin aivan uudet suunnitelmat tähän tilaan. Ennen niiden toteutusta päätin tehdä verannalle väliaikaisen sisustuksen, josta minä ja Lilli pääsemme nauttimaan kesän aikana. Keinutuolissa on kiva keinutella yhdessä ja Lillin on nyt mukavampi touhuta lattialla, kun viileää lattiaa peittää suuri räsymatto. 


Seuraavaksi kerron simppelin DIY ohjeen ison räsymaton tekoon. Tällä ohjeella onnistut varmasti eikä sinun tarvitse edes koskea kangaspuihin. Nappaa tästä vinkki kesälomapuuhasteluun juuri näiden sateisten päivien ratoksi. Tekemiseen tarvitaan kasa pieniä räsymattoja, paksua lankaa ja neula. Aika yksinkertaista ja helppoa. Lasiverannan räsymatto matto on tehty pieniä Ikean räsymattoja yhdistämällä. Pienet 60x90 cm matot ommeltiin toisiinsa kiinni käsin harsimalla, niin ettei ompeleet näy päälipuolelle. 



Tähän mattoon käytettiin kuusi pientä mattoa, mutta mikään ei estä yhdistämästä isompaakin määrää, jolloin maton kokoa voi kasvattaa todella suureksi. Nämä pienet matot maksavat Ikeassa vitosen kappale, joten tälle matolle tuli hintaa vain kolmekymppiä. Itse en tätä mattoa kasannut vaan sen teki muutama vuosi sitten pihatalon mummo. Idea on mielestäni ihan loistava ja ehdottomasti esittelyn arvoinen. Lilli muuten rakastaa mattoja, niiden alle kurkkimista ja hapsujen nyppimistä. Me tullaan viettämään tänä kesänä monet mukavat hetket verannalla touhuten! 








sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

ETEINEN UUDESSA ISKUSSA



Hei pitkästä aikaa! 

Miten nämä päivät vilahtavatkin ohi näin nopeasti. Viimeisestä postauksestani on vierähtänyt jo monta viikkoa, melkein kuukausi. Vihdoinkin pääsen kertomaan eteisen remontin valmistumisesta ja näyttämään miltä pintaremontoitu eteinen näyttää. Remontin loppusilaus eli vanhojen listojen, ikkuna- ja oviaukkojen viimeistelymaalaukset sekä verannalle vievän oven maalaus kesti tuhottoman kauan, niin kauan että oikein alkoi harmittamaan. Maalailin niitä pikkuhiljaa Lillin päiväunien aikaan, välillä ehdin ottaa siveltimen ja maalin esiin kun neiti jo heräsi, välillä sain maalata jopa tunnin. Vihdoinkin on valmista ja voin huokaista helpotuksesta!





Auringonvaloa pääse eteiseen vain vähän, joten valitsimme tumman hirsiseinän kaveriksi vaaleampia sävyjä. Entinen mustanpuhuva aikakausi on selätetty ja tilalla on seesteinen ja siisti eteinen, joka on niin paljon tilavamman tuntuinen että itseäkin ihmetyttää. Ei enää naulakossa ja koukuissa roikkuvia takkiröykkiöitä, reppuja ja koko seinän mittaista kenkätelinerivistöä. Nyt kaikki tarvittava löytyy kaappivanhuksen sisältä.

Eteisestä kuljetaan ulos verannalle, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan, kylpyhuoneeseen ja yläkertaan, joten se on kotimme vilkasliikenteisin tila. Meillä oli ennen eteisessä kaksi kuramattoa peräkkäin ja ne toimivat hyvin pikkukivien ja kuran kerääjänä. Halusin nyt hieman vaihtelua ja toin yläkerran aulasta suuren juutti/puuvilla maton eteiseen. Se toimii eteisessä loistavasti, sillä pikkukivet jäävät matolle eivätkä kantaudu ympäri taloa. Siinä ei myöskään kurajäljet näy, joten se on kerrassaan näppärä matto. 



Portaiden alle on vielä tulossa jonkinlainen vetolaatikko kenkiä ja reppuja varten, mutta sillä ei ole kiire. Hankkimamme vanha kaappi toimii myös kenkien säilytyksessä hyvin, kun siellä majailevat vain tällä hetkellä käytössä olevat kengät. Lupailin jo aikaisemmin näyttää miten teimme hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Nyt pääsette kurkkaamaan kaapin sisään.



Poistimme ensin ylintä hyllyä lukuunottamatta kaikki hyllyt ja alaosan vetolaatikot. Ylinpään hyllyyn kiinnitimme vaatekoukut takkeja verten, sillä henkarikaappia tästä ei pienen syvyyden vuoksi voinut tehdä. Lisäsimme koukkuja myös sivu- ja takaseinään eri korkeuksille, sijoitettuna käyttäjien pituuksien mukaan. Leikkasin vanhasta kuramatosta sopivat palaset alahyllyyn sekä vetolaatikoiden kolosiin kenkäsäilytystä varten. En millään tavalla halua pilata upeaa vanhaa kaappia kuraisilla kengillä, joten kuramatto on ihan ehdoton. Pipot ja hanskat mahtuvat alahyllylle koreihin ja ovat siellä helposti saatavilla. Kaappi on todellinen monitoimikaappi, joka kätkee sisäänsä kaiken ennen näkyvillä olleen. Se oli todella loistava ostos!




Vertailun vuoksi tässä tulee muutamia ennen-jälkeen kuvia, joiden avulla muutosta on helpompi hahmottaa.  Minä niin tykkään näistä ennen-jälkeen kuvista, joita katsellessa muistuu mieleen että mitä sitä tulikaan tehtyä. Pääset myös lukemaan aikaisempia postauksiani eteisen remontista täältä ja täältä



 Mitä tykkäät? Onko tämä sinun mielestäsi seesteinen, siisti ja tilavampi eteinen?



Eteisen värimaailma koodeineen:

seinät ja portaiden käsijohteet - Tikkurila Shaali Y467
portaat, kynnykset ja ovi - Tikkurilan vanhan ajan värikartan perinteinen puulattiaväri 0401
pariovet ja keittiön ovi - Tikkurilan Neito X420