MENU

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

VALMIS KIERRÄTYSPISTE


Hei! Tulin esittelemään teille lasiverannan valmiin kierrätyspisteen. Siellä se nyt pönöttää paikallansa, viimeisteltynä ja maalattuna, valmiina imaisemaan sisäänsä taloutemme kierrätysjätteet. Tästä alkaa todellinen kierrättämisen aikakausi isolla K:lla.

Kierrätyspisteen viimeistelyt tarkoittivat laatikkojen sisäpuolien työstöä. Keräämme lajitellut jätteet laatikoihin kiinnitettyihin isoihin jätesäkkeihin, joissa ne on kätevintä ja helpointa viedä eteenpäin kauppojen kierrätyspisteisiin. Minulla ei riitä intoa ensin kerätä jätteitä laatikkoihin ja sieltä lappoa niitä kuljetusastioihin tyhjennystä varten. Jätesäkit eivät kuitenkaan pysy kuosissa ilman jonkinlaista kiinnitystekniikkaa, joka meillä ratkaistiin seuraavalla tavalla: jokaisen laatikon sisäpuolelle ruuvattiin neljä pyöreäreunaiseksi hiottua puukoukkua, joihin jätesäkin reunat saa helposti sujautettua. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta ja säkit pysyvät aika hyvin ojennuksessa.



Vaikka koivuvanerin pinta oli jo itsessään kaunis, päätin maalata kierrätyspisteen harmaaksi. Valitsin maaliksi Tikkurilan Helmi-kalustemaalin himmeänä ja sävyksi Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävyn 1938. Tuo sävy on sellainen kunnon rehellinen harmaa, joka ainakin lasiverannan valossa taittaa hieman siniseen. Lasiverannan katto ja seinät ovat sävyltään hyvin beessiin taittavat harmaat, seinäpaneelit valkoiset ja lattia sininen. Tuo 1938 on sävynä ihan nappivalinta tähän tilaan, sen valoon ja se sopii ihan kivasti näiden muiden sävyjen kaveriksi. Kierrätyspisteen väritys ei tule tästä muuttumaan, noiden muiden edellä mainittujen ehkä joku päivä. Ainakin lattian maalaus on edessä, sillä maali alkaa rapisemaan jo pahasti rappusissa.

Välillä pohdin todella pitkään sävyjen valintaa ennen maalikaupoille menoa ja vielä maalaamisen jälkeenkin saatan arpoa valintani sopivuutta. Tässä tapauksessa rakastuin valitsemaani harmaan sävyyn heti ensimmäisen maalikerroksen levitettyäni. Kerrankin näin!



Kierrätyspiste hallitsee nyt verannan toista puolta, joten mitään massiivisia kalusteita ei sinne enää mahdu. Enkä missään nimessä halua täyttää tilaa ahtaaksi, vaan pitää sen avarana ja selkeänä. Minulla oli jemmassa vanha rottinkituoli, joka löysi nyt paikkansa ikkuiden edestä. Istumapaikka on kuitenkin tarpeellinen, niitä aikaisemmin mainitsemiani saunavilvoitteluja varten. Mustassa pärekorissa säilyvät saunajuomat sopivan kylminä, ainakin näin syksyllä!




Tämä puoli verantaa on kauniin seesteinen ja nautin tästä näkymästä. On ihana astella sisälle verannan kautta, kun lyhdyissä palavat led-kynttilät, ajastettuna syttymään hämärän tultua. Verannan toisella puolella vallitsee kaaos. Työkaluja ynnä muita remppavehkeitä ei kannata viedä kovin kauas, sillä seuraavaksi rakennetaan tuolle toiselle puolelle verantaa vaatekaappi, tietysti vanerista! :)

Mitä tykkäät kierrätyspisteestämme? 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 2


Hei! Tulin kertomaan lisää kierrätyspisteen rakentamisesta, sillä siinä ollaan menty hyvää vauhtia eteenpäin. Kerron sen teosta edelleenkin vaihe vaiheelta, jos joku vaikka innostuu rakentamaan itselleen oman kierrätyspisteen. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä

Edellinen postaus loppui kierrätyspisteen laatikoiden sovittamiseen paikoilleen. Seuraava vaihe oli laatikoiden kiinnitys runkoon. Valitsimme laatikoiden saranointiin pianosaranat. Vaihtoehtoja olisi ollut monia yhtä hyviä, mutta valitsimme nämä saranat tällä kertaa. Pianosaranat kiinnitettiin ensin laatikoiden pohjiin ja tämän jälkeen laatikot saranoineen ruuvattiin kierrätyspisteen runkoon. 


Meillä on ihastuttu erilaisiin listoituksiin olohuoneen seinien koristelistoituksen jälkeen, joten päätimme listoittaa myös kierrätyspisteen laatikot. Listana käytimme 8x21mm peitelistaa. Listat katkoimme sopivan pituisiksi kätevillä listasaksilla. Sakset toimivat ohuiden listojen leikkaamisessa loistavasti, eikä niiden katkomisesta näin olleen synny ikävää pölyä ja purua. Joskin näiden käyttö vaatii miehistä voimaa, sillä pätkiminen vaatii kunnolla puristusvoimaa.


Kiinnitimme saranointivaiheessa laatikoihin vetimet, sillä laatikoita piti avata ja sulkea jatkuvasti. Näin se onnistui huomattavasti helpommin. Listojen kiinnitykseen käytimme viimeistelynaulainta, jonka avulla listat olivat supernopeat kiinnittää. Emme kiinnittäneet listoja kiinni ulkoreunoihin vaan jätimme raunan ja listan väliin sentin verran tilaa. Näin listoitus näyttää paljon kauniimmalta. Listoituksen lopuksi listojen nurkat paklattiin, jotta ne pienetkin raot saatiin piiloon. 


Vedinten valinta on aina yhtä haastavaa ja vaikeaa. Valinnanvaraa on ihan liikaa, joten siitä aiheutuu inhottava päättämisen vaikeus. Lopulta valitsimme vetimiksi antiikkimessinkiset kuppivetimet, jotka ovat tosi kätevät aika painavien laatikoiden avaamiseen. Ja ne sopivat kivasti vanhan talon henkeen!


Listoituksen jälkeen alkoi se sotkuisin vaihe eli hionta. Tämä on ehdottomasti se inhottavin vaihe, kun hionta tehdään sisätiloissa eikä jo valmiiksi pölyisessä autotallissa tai ulkotiloissa. Joka paikka on hiontapölyä täynnä! Kaikki vanerin terävät reunat pyöristettiin ja koko kierrätyspiste hiottiin sileäksi. 

Tältä kierrätyspiste näyttää tässä vaiheessa, ennen maalausta. Seuraava vaihe onkin tarttua siveltimeen ja viimeistellä laatikoiden sisäosat. Niistä lisää sitten ensi kerralla. Silloin esittelen teille valmiin kierrätyspisteen. Täytyy nyt myöntää, että kierrätyspisteestä on tulossa ihan mahtava. Niin paljon parempi kuin uskalsin toivoakaan! 


Mukavaa sunnuntai-iltaa joka taloon sekä tehokasta alkavaa viikkoa! 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

KAAPPIHULLUN PÄIVÄKIRJA / elo-syyskuu 2017


Elokuu 2017
Haaveilen jälleen uudesta kaapista. Tarvitsemme makuuhuoneeseen kipeästi toisen vaatekaapin, sillä olemassa olevan kaapin säilytyskapasiteetti on jo ylitetty roimasti. Olen valmis kunnostushommiin, mikäli kaappi sitä vaatii. Joskin en taaskaan tiedä mistä ne ylimääräiset tunnit taion päivääni. Taidan olla valmis luopumaan hoitopöydästä ja sen päällä olevasta hyllyköstä, jossa pikkuneidin vaatteita on säilytetty koreissa. Tilalle mahtuisi uusi vaatekaappi, johon saisin sullottua neidin vaatteet ja vähän meidän muidenkin. Me todella tarvitaan se kaappi!



11.9.2017
Mieheni lähettää minulle sähköpostilla kuvan aika rajun näköisestä läikikkäästä puisesta kaapista, jota hänen työkaverinsa tarjoaa meille - ilmaiseksi! Haluammeko pelastaa kaapin kaatopaikkakuormasta ja ottaa siitä projektin itsellemme? Hurjan ulkonäon alta näen mahdollisuuden ja nappaan heti kiinni tähän tilaisuuteen. Miltähän kaappi näyttää luonnossa, kun kuvasta ei oikein saa kunnolla selvää. Entä onkohan siinä hajuhaittoja, niin ettei se sovellukkaan vaatakaapiksi. Liian monta kysymystä jälleen. Jään odottelemaan kaappia.



18.9.2017
Kaappi tuodaan peräkärryllä kotiin ja varastoidaan autotalliin. Syy siihen miksi tämä kaappi on näin rujon näköinen ja läikikäs punavalkoinen on selvä. Sitä on aloitettu hiomaan puhtaaksi, takaisin puupinnalle, mutta aika tähän vaativaan työhön ei ole riittänyt ja kaappi on jäänyt lojumaan varaston nurkkaan odottamaan hiontatyön jatkoinspiraatiota. Minä en halua takaisin puupintaa vaan ehdottomasti maalaan tämän. Työsuunnitelmani on seuraava: Hionta, jotta saan pinnan tasaiseksi sekä tarvittavat paklaukset, kunnon pesu, maalaus kahteen kertaan sisältäja ulkoasekä kaapin sisäosien fiksailu. Haluan kaappiin uudet hyllyt vanerista, joten ne täytyy tilata. 

Milloin pääsen aloittamaan? Hyvä kysymys. Minkä värin valitsen? Jälleen hyvä kysymys. Olen nuuhkinut kaappia, mutta tuolla autotallin viileässä ilmassa ei saa oikeaa kuvaa hajuista. Joku epämääräinen tuoksu kaapissa on, mutta katsotaan miten hionnan ja pesun jälkeen käy.



Siinä kaikki tällä erää. Kaappihullun päiväkirja saa jatkoa toivottavasti pian...