perjantai 5. lokakuuta 2018

VAATEKAAPPI BY RAUTATIELÄISTALO JA IHANAT MATTOLÖYDÖT


Me tehtiin se! Siis ihan huikea vaatekaappi Lillille. Puutarhavajan valmistuttua sisällä on todellakin alkanut tapahtumaan yhtä sun toista ja nyt projekteja tehdään ihan uudella innolla. Lisäksi olen tehnyt herkullisia ja pehmoisia mattolöytöjä kirpparilta tänne Lillin huoneeseen. Go syksy!!!

Tähän alkuun lyhyt historiikki kesällä koetusta kaappiepisodista, joka muutti tämän tuolloin vielä yhtenä vanerikasana olleen kaapin kohtalon. Vaatekaapin piti alunperin rakentaa lasiverannalle työvaatteiden kaapiksi, mutta suunnitelmat tuppaavat muuttumaan ja meidän tapauksessa tämän kaapin kohtalon määritteli liian pieni porrasaukko. Kesällä Lillin huonetta varten kunnostamani vanha vaatekaappi kun ei mahtunutkaan taipumaan portaissa ja se päätyi tästä syystä lasiverannalle. Mikäli missasit tämän postauksen, niin vanhan kaapin työläästä kunnostuksesta pääset lukemaan täältä


Vanerinen vaatekaappi piti siis rakentaa valmiiksi yläkerrassa, sillä portaista ei kulje yksikään isompi kaappi. Ei ylös eikä alas. Tästä syystä kaappi on ja pysyy yläkerrassa ja itse asiassa juuri tuolla paikalla. Tämä on nimittäin ainut “korkea” seinänpätkä meidän viistokattoisessa yläkerrassa. Kaapin korkeus on vähän päälle 200 cm ja leveys noin 100 cm. Kaapin päälle mahtuu nippanappa muutama matalahko kori, mutta ei juuri mitään muuta. Toisen oven takana on hyllyt ja toisella puolelta löytyy tilaa henkari vaatteiden säilytykseen. Voisin sanoa, että kaapissa on hulppeasti tilaa neidin vaatteille ja muille tavaroille, myös teiniaikaa ajatellen!

Kaapin vanerit tilattiin oikeisiin mittoihin sahattuna, mikä nopeutti työskentelyä kummasti, eikä kaasaamisessa ja maalauksessa mennyt tosiaan kauaa. Aikaa vievin osuus kaapin teossa oli ovien saranoiden upotus. Kaapin yläosa kehystettiin taulunkehyslistalla ja ovet kapealla koristelistalla. Listoitukset tuovat kaappiin kivasti vanhan lookin ja niiden avulla se sulautuukin hienosti aidosti vanhojen huonekalujen joukkoon, joskin myös uusia huonekaluja tästä huoneesta löytyy. 



Maalin sävyksi valikoitui Tikkurilan Etruskin (S471), joka on hurjan kaunis maanläheinen sävy. Kaapin sisäpuoli sai jäädä vaneripinnalle, sillä en nähnyt välttämättömäksi maalata sen kaunista pintaa piiloon. Etruski kuuluu Tikkulan Minerals -värikokoelmaan yhdessä Ajopuun (V484) kanssa, jolla maalasin Lillin sängyn ja lasten pöytäryhmän. Kerrassaan ihania sävyjä molemmat, vai mitä?

Sitten muutama sananen huoneen matoista, jotka löysin tällä viikolla kirpputorilta. Miten onnelliseksi sitä voikaan tulla hyvistä löydöistä! Herkullisen värikäs ja pörröinen matto lähti mukaani sen enempää miettimättä ja se sujahti heti sängyn ja kaapin väliin, johon se myös jäi. Sehän on väreiltään ja kooltaan kuin luotu tuohon! Maksoin matosta 35€, mikä on mielestäni pieni hinta tästä ihanuudesta. 



Poikkesin kirpputorille myös seuraavana päivänä ja yllätyksekseni kannoin kotiin lisää mattoja. Löysin värikkään maton kaveriksi kaksi sinivalkoista lankamattoa. Väriltään matot sopivat ainoastaan tänne Lillin huoneeseen, sillä muualla ne olisivat liian silmiinpistävät ja ihan liian kirkkaan siniset. Mutta sinisen kiurujen yö -tapetin kanssa ne tosiaan toimivat! Sovittelin kapeat matot vierekkäin, jolloin niistä tuli yksi iso matto. Nämä matot maksoivat yhteensä 10€, joten ne lähtivät mukaani lähes ilmaiseksi. 

Uskaltaisinkohan vielä toivoa lisää mattolöytöjä?  


Lopuksi vielä ihan muihin aiheisiin. Blogini täytti nimittäin viime sunnuntaina kolme vuotta! Olemme asuneet talossamme kohta neljä vuotta, mikä onkin näin aikuisiällä pisin aika, jonka olen viettänyt samassa osoitteessa ja ylipäätänsä samalla paikkakunnalla. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja onkin hieman vaikea käsittää että täällä on elelty jo neljä vuotta. Tämä talo on meidän koti, nyt ja tulevaisuudessa eikä paikalleen asettuminen ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Kun sen oikean löytää, sen vaan tietää! 

Kiitos kaikille lukijoilleni näistä kolmesta vuodesta ja kaikista ihanista kommenteistanne <3. Postaustahtini on nykyään kovin verkkainen, ainakin verrattuna ensimmäiseen vuoteen, jolloin julkaisin juttuja lähes päivittäin. Elämäntilanne on nyt kovin erilainen eikä aikaa valitettavasti jää blogille niin paljon kuin haluaisin. Ehkäpä tämäkin asia korjaantuu joku päivä.

Ihanaa viikonloppua kaikille teille, niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille! Mahtavaa että olette löytäneet blogini ja haluatte seurailla meidän touhuja.

P.s. Rautatieläistalon löydätte myös instagramista @rautatielaistalo. Sieltä löytyy paljon kuvia, jotka eivät koskaan päädy blogiin asti. 


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

KORISTELISTOITETUT SEINÄHYLLYT

 

Hei. Olohuoneen pintarempasta on kulunut kohta kaksi vuotta, vaikka minusta tuntuu että vastahan täällä heiluttiin telojen kanssa. Viikot, kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat nykyään ihan hirmuista vauhtia ja Lillikin täyttää ensi kuun lopussa jo kaksi vuotta! Mitä on tapahtunut hitaasti kuluvalle ajalle, jolloin vuodet vain matelivat eteenpäin? Tältä minusta ainakin tuntui ajoittain ennen kuin tapasin mieheni ja ostimme vanhan hirsitalon sekä saimme tyttäremme. Mutta ei tunnu enää! 

Siirretäänpä ajatukset ajankulusta kuitenkin takaisin olohuoneeseen, jossa pari vuotta sitten tekemämme remppa muutti huoneen tunnelmaa kovasti. Seinät saivat uuden sävyn lisäksi  koristelistoituksen, joka olikin pitkään haavelistallani. Tuolloin päätimme rohkeasti maalata myös tapetoidun ikkunaseinän, mikä osoittautuikin tosi onnistuneeksi ja aikaa säästäväksi ratkaisuksi. Mielessä pyörivät silloin kauhukuvat tapetin irtoamisesta ja epätasaisesta lopputuloksesta, josta näkyisivät vuotien välit ja huonosti kiinnittynyt maalipinta. Ne mielikuvat häipyivät mielestä nopeasti, sillä tapetti oli onneksi tosi lujasti seinässä kiinni ja maalipinta sen päällä tasainen. 

Ennen pintaremppa likaisen valkoiset seinät olivat täynnä kaikkea millä vain sain seinien ankeuden piiloon. Isot valokuvat kehyksineen, ryijyt, seinälautaset ja viherkasvit rönsyilivät ympäri huonetta ja aiheuttivat minulle lopulta järkyttävän tavaraähkyn. Pintarempan ja myös huonekalujen karsimisen myötä huoneseen palasi rauhoittavan minimalistinen tunnelma ja seinälle pääsivät vain tarkasti harkitut asiat.



Rakkauttani olohuoneen koristelistoitusta ja lähes paljaita seinäpintoja kohtaan kuvaa hienosti se, että vasta nyt olin valmis lisäämään sinisen nojatuolin nurkkauksen seinäpinnoille uusia asioita. Pitkän harkinnan tuloksena seinälle päätyivät itse tehdyt, koristeellisilla listoilla reunustetut seinähyllyt. Nämä hyllyt valmistuivat yhdessä hujauksessa vanerista, taulunkehyslistoista ja huoneen seinämaalin jämistä. Jälleen sellaisista materiaaleista, joita oli jäänyt yli aikaisemmista projekteista. Hinnaksi näille hyllyille voisi laskea alle 20€. 

Lähtökohtana oli luoda seinien koristelistoitukseen tyyliltään yhteneväiset hyllyt, jotka eivät pomppaa silmille vaan sulautuvat kivasti ulkonäöltään ja värimaailmaltaan seinäpintoihin. Ja siinä onnistuttiin mielestäni hienosti! Hyllyille kokosin muutamia lasiaarteita, jotka halusin kaappien kätköistä jälleen esille. Peuransarvet hyllyjen päällä kruunaavat kokonaisuuden ja muutamat valokuvatkin palasivat seinälle. 

Yksi asia kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu ja se on valaisin hyllyjen viereiselle seinälle. Sen hankinnassa en vitkuttele enää montaa vuotta, sillä sitä tosiaan tarvitaan tuohon pimeään nurkkaan. Harmittelen tässä, kun en ostanut pari vuotta sitten Clas Ohlsonin edullisia ja valoikoimista nyt jo poistuneita nivelvalaisimia kuin kaksi kappaletta. Sinisen nojatuolin päälle olisin sijoittanut nyt mielelläni kolmannen samanlaisen valaisimen. 


Sisustustyylini on tässä muutamassa vuodessa mennyt omaksi yllätyksekseni aikalailla minimalistiseen suuntaan ja jotenkin nautin siitä. Eivätkä ne pikku neidin tieltä piiloon laitetut pikkusälät ole vieläkään palanneet takaisin paikoilleen. Kukatkin ovat vielä seinillä tai kaappien päällä korkeuksissa. 

Jotenkin tuntuu, että näin on vielä hetken kiva olla! 

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

PUUTARHAVAJAN KUNNOSTUSOPERAATIO

Hei! Blogissa ei ole näkynyt pihajuttuja koko kesänä, sillä koko pihapiiri on ollut räjähtänyt työmaa. Meillä on kunnostettu pihatalon päädyssä olevaa puutarhavajaa ja sen korjaukseen tarvittavat materiaalit ja työkalut sekä purkujätteet ovat sulostuttaneet kauneudellaan pihaa ja kesäkeittiön ympäristöä. Sunnuntaina kunnostusoperaatio tuli valmiiksi ja vihdoinkin meillä on puutarhavaja, joka sulautuu ympäristöön ja tulee säilömään sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa. 

Odotan innolla tulevia viikonloppuja, jolloin pääsemme tyhjentämään autotallin suojista ja pihasta sen kaiken tavaramäärän, joka kuuluu tästä eteenpäin tuonne uuteen valokatettuun vajaan. Sitten autalliin jopa mahtuu sisällekin. Purkujätteet odottavat vielä kyytiä kaatopaikalle, mutta ne on onneksi jo suurimmaksi osaksi roudattu vähän sivummalle. 

On aika esitellä uusi musta puutarhavaja, josta haaveilimme niin monta vuotta. 




Ennen ja jälkeen kuvat kertovat parhaiten, kuinka suuri projekti meillä kesän aikana oli. Tai siis miehelläni, joka teki tämän ilman apuvoimia. Minä viihdytin Lilliä, maalasin vajan ja osallistuin materiaalien roudaukseen, mutta suurin kiitos vajan kunnostuksesta kuuluu ehdottomasti taitavalle miehelleni. Ihan liian kuuma kesä ja pihatalon ullakolla majailevat äkäiset ampiaiset eivät helpottaneet rakentamista, joten tästä tuli siis hieman suunniteltua pidempi projekti.


Lähes kaikki perustuksia myöten meni uusiksi, niin huonossa kunnossa aikaisempi valokatettu vaja tai terassin kyhäelmä oli. Ennen kuvat on otettu kaiken tavaramäärän tyhjennyksen jälkeen ja näky on silti ihan hirveä. Voitte varmasti kuvitella kuinka kauniisti tämä törkykasa tavaroineen ja työkaluineen aikaisemmin tervehti pihaan saapujaa. Kuinka inhosinkaan tuota näkymää, joka aina vain pisti silmään, vaikka sitä kuinka yritti vältellä.

Purkuvaiheessa tuli selväksi, että voimme säästää vanhoista lattiamateriaaleista osan, sillä painekyllästetty terassilauta oli osittain vielä käyttökelposessa kunnossa. Vanhat laudat sijoitettiin uuden vajan takaosaan ja näin säästimme jokusen euron rakennusmateriaalien hankinnassa. Ystävältä käyttämättä jääneet puutavarat olivat vajan pääasiallisia rakennusmateriaaleja ja niiden tuoma säästö kokonaiskustannuksiin oli huikea. Uutena ostettin vain valokatteet ja osa lattiamateriaaleista. Ensi kesänä vajan lattia saa vielä uuden värin, jolloin vanhoja ja uusia lautoja ei erota enää toisistaan. 


Entinen avoin vaja on nyt laudoitettu umpeen, mutta valokatteen johdosta se pysyy silti suhteellisen valoisana tilana. Runkorakenteiden päälle rakennettiin laudoista säilytystilaa, jonne saadaan säilöttyä hienosti puutavaraa ja muuta sälää. Kaikki nämä ovat pois autotallivarastoinnista, mikä tuo kovasti kaivattua lisätilaa talliin. Joku kaunis päivä vaja saattaa saada liukuoven, mutta sen toteutuksella ei ole kiirettä. Sen rakentamista mietitään ensi keväänä, jolloin kesäkeittiön lattia rakennetaan uusiksi painekyllästetystä laudasta ja jatketaan terassin muodossa puutarhavajalle asti. 


Nyt on aika siirtyä taas remontoimaan yläkerran aulaa ja uutta makuuhuonetta. Aika ikuisuusprojekteilta nekin tuntuvat tämän pitkän kesäprojektin jälkeen. Syksy on aiheuttanut muutenkin minulle uskomatonta sisustusvimmaa, joka ei meinaa laantua millään. Sitä hillitsee kuitenkin uuden työni mukanaan tuomat vähäiset työtunnit ja pakollinen ylimääräisten kulujen karsiminen. Pienellä rahalla saa kuitenkin uskomattoman paljon aikaan, kun vain päästää luovuuden valloilleen!

Oikein ihanaa ja ideaikasta syksyä kaikille!