lauantai 21. tammikuuta 2017

OLOHUONE VALMISTUI SOPIVASTI NIMIÄISIIN


Olohuoneen muuttunut ilme jaksaa hämmästyttää meitä. Onko tämä todellakin se sama huone, niin erilaiselta täällä nyt näyttää. Seinien maalaus ja koristelistoitus oli paras ideamme pitkään aikaan, sillä lopputulos on todella kaunista katsottavaa. Uudet katto- ja lattialistat jäävät ehkä monelta huomaamatta, mutta minä huomaan ne ja ihastelen niitä joka päivä. Esittelen nyt teille uuden olohuoneemme, joka on sopivasti valmiina tyttäremme huomisia nimiäisiä varten.



Uusi järjestys tuntuu toimivalta ja sen ansiosta huoneen keskelle jää hyvin tilaa vauvan puuhasteluja varten. Aikaisemman järjestyksen aikana kun tällaista vapaata lattiatilaa ei juuri jäänyt. Sohvan siirsimme ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle, entisen tv-tason ja valokuvaseinän paikalle. Olohuoneen uuteen raikkaaseen ilmeeseen tuli hankittua uusia pastellin sävyisiä puuvillasamettisia tyynynpäällisiä, sillä mieheni järjesti minulle viime viikonloppuna ihanan yllätys roudtripin, jonka aikana suuntasimme täältä hämeestä pääkaupunkiseudun ostoskeskuksiin. Pienimuotoinen valokuvaseinä on vielä suunnitteilla, mutta tällä kertaa siitä ei todellakaan tule niin massiivinen kuin aikaisemmin, sillä haluamme pitää huoneen seinäpinnat hillitynä. Koristelistat itsessään ovat kuin kauniita tauluja!



Yläkerran aulan suuri matto kannettiin tänne alakertaan, sillä halusin tilaan yhden ison maton, joka myös pysyy paikoillansa eikä luista ohuiden villamattojen tapaan vauvan touhutessa. Vaikka Lilli ei vielä liikukkaan, se aika tulee koittamaan ihan pian. Pyöreä pöytä pinnatuoleineen siirrettiin keittiöstä juhlien ajaksi olohuoneeseen, mutta minusta jotenkin tuntuu että se jää pysyvästi tänne. Sen valkoinen väri sopii nimittäin seinien harmaan pariksi täydellisesti. Onko meillä siis edessä valkoisten huonekalujen metsästys, ehkäpä! Remontin yhteydessä karsimme huoneesta kaikki säilytyskalusteet tv-tasoa lukuunottamatta, joten tilaa tuli yllättävän paljon lisää, sopivasti yhtä ruokapöytää varten. 



Uudet verhot ovat todella pitkät ja vaikka verhotanko onkin asennettu lähelle kattoa, verhot laskeutuvat kauniisti ylipitkinä lattialle. Ne ovat kiinnitettyinä verhotampeilla ikkunoiden sivuille, jotta kaikki mahdollinen valo pääsee tulvimaan huoneeseen. Mikäli haluamme kesällä hieman hämärtää huonetta, toimivat verhot suorinakin yhtä hyvin. Torin kautta löytämäni peuransarvet saivat valkoisen mattapinnan, kun spraymaalasin niille uuden ilmeen. 


Täällä odotellaan nyt innolla huomista, sillä on ihana koota yhteen ystävät ja sukulaiset juhlimaan kaunista tytärtämme. Nämä ovatkin ensimmäiset isommat juhlat sisällä talossa, sillä aikaisemmin olemme juhlineet pihalla kesäkeittiön suojissa. 

Mitä mieltä sinä olet olohuoneen muutoksesta? Lukisin mielelläni kommenttisi.


Lopuksi toivottelen oikein mukavaa illan jatkoa kaikille <3

tiistai 10. tammikuuta 2017

HEI HEI VALKOINEN - TERVETULOA HARMAA


Hei täältä remontin keskeltä!

Aikamoinen työntäyteinen viikonloppu on nyt takana. Se vietettiin tietenkin olohuoneen remontin parissa, mitä nyt vauvan hoidolta ehdimme. Loppiainen soi miehelleni ylimääräisen vapaapäivän, joten saimme ahertaa olohuoneen kimpussa kolme pitkää päivää. Katto- ja jalkalistat on maalattu ja kiinnitetty paikoillensa, seinät ja koristelistat on maalattu ja koristelistojen asennus seiniin on aloitettu. Remontti on edennyt kaikin puolin hyvää vauhtia ja huone on avartunut sekä raikastunut kummasti.


Valitsimme seinien uudeksi väriksi Tikkurilan Deko Grey-värikartasta sävyn 1937, joka on mielestäni hennosti sinertävä harmaa. Maalina käytimme ensimmäistä kertaa Tikkurilan Harmony täyshimmeää sisustusmaalia, johon kyllä tykästyin nyt kovasti. Täydellisen sävyn löytäminen ei ollut mitenkään helppoa ja lopulliseen valintaan meni monta päivää. Samalla kun nukuttelin Lilliä sylissäni, kuljeskelin värikartan kanssa huoneessa ja vertailin sen sävyjä eri valaistuksessa. Se miksi lähdin hakemaan olohuoneeseen harmaan sävyjä johtuu suuresta harmaasti sohvastamme. Halusin hieman häivyttää sen massiivisuutta tuomalla sen seuraksi harmaat seinät, jolloin se vähän kuin hukkuu muun harmaan sekaan. Tunnen onnistuneeni tässä. 


Entä mitä teimme tapetoidun seinän suhteen - emme kuitenkaan poistaneet tapettia vaan maalasimme sen päälle. Tähän uskaltauduimme seuraamani Keltainen kahvipannu- blogin esimerkin myötä, jossa tapetoidut olohuoneen seinät maalattiin erittäin onnistuneesti suoraan tapetin päälle. Tapettimme on lujasti kiinni seinässä, joten emme nähneet estettä maalaamiselle. Maali aiheutti jonkin verran tapetin kupruilua, joka tasoittui kyllä heti kuivuttuaan. Ensimmäinen tapetin maalauskokeilu on suoritettu kiitettävästi loppuun ja oman kokemukseni myötä voin suositella tätä muillekin. 



Seinien koristelistoitus on tosiaan aloitettu ja yksi nurkka on saatu viimeistelymaalausta lukuunottamatta valmiiksi. Koristelistoituksista tulee huikean kauniit ja en voi kuin huokaillen ihailla tuota ensimmäistä listoitettua nurkkaa. Boordilistat maalasimme ennen seinään kiinnitystä samalla himmeällä sisustusmaalilla kuin seinätkin. Näin listoituksen kauneus tulee hienostuneesti esille, kuitenkaan viemättä liikaa huomioita. Tykkään, tykkään, tykkään tästä! 


Täällä jatketaan remonttia nyt vähän rauhallisempaan tahtiin ja pian pääsen sisustuksen kimppuun. Uudet verhot odottavat silitystä ja ripustamista, yläkerran aulan paksu ja lämmin matto kantamista tänne uudistettuun olohuoneeseen. Toivottavasti molemmat sopivat tänne kivasti. Kyllä tällaiset remontit piristävät kotiäidin arkea kummasti, vaikka ylimääräisiä voimia ne kylläkin vievät! 

Mukavaa viikkoa teille kaikille <3

torstai 5. tammikuuta 2017

VUODEN ENSIMMÄINEN REMONTTI


Olohuoneen riisutut seinät ovat kuin tyhjiä tauluja, jotka vain odottavat uusia maalauksia. Meillä on alkamassa olohuoneremontti ja seinät on riisuttu valmiiksi tätä varten. Osa huonekaluista on kannettu muualle, osa seilaa olohuoneessa ympäriinsä. Sohva on keskellä lattiaa, johon sen työnsin verhoja irroittaessani.

Olen viettänyt nyt kahdeksan viikkoa enemmän tai vähemmän tiiviisti olohuoneessa, aina välillä tuijotellen seiniä. Noin viikko sitten havahduin ja tajusin miten tämä huone on päässyt täyttymään tupaten täyteen. Tyhjää seinätilaa ei juuri ollut, huonekaluja oli päässyt kertymään pieneen tilaan aivan liikaa ja viherkasveja pursusi joka nurkassa. Aloin kaipaamaan avaruutta ja selkeyttä sekä uutta raikasta ilmettä. Keskusteltuani asiasta mieheni kanssa, hän kertoi toivovansa juuri näitä samoja asioista ja kaivanneensa jo jonkinaikaa väljyyttä olohuoneeseen. Hän kun oli mukisematta seurannut miten seinät täyttyvät viherkasveista, ryijyistä, seinälautasista ja valokuvista, joilla minä peitin liian valkoisia seiniä.


Toivoimme molemmat myös vaihtelua huonekalujen järjestykseen, joka on ollut samanlainen kohta kaksi vuotta. Olohuone on erittäin haasteellinen sisustettava, sillä huoneessamme on yksi suuri ikkuna ja kolme oviaukkoa. Olin kauan sitä mieltä, ettei olohuoneessa ole mahdollista muuttaa järjestystä suuren sohvamme takia. Se kun ei sujahda mukisematta pieneen tilaan. Asiaa pähkittyäni sain kuitenkin luotua suunnitelman uudesta järjestyksestä, joka tuntuu yllättävän toimivalta ja mahdolliselta. Toivottavasti se on sitä toteutuksenkin jälkeen.


Meillä remontit lähtevät liikkeelle usein jostakin ihan pienestäkin häiritsevästä tekijästä, johon kaivataan muutosta. Yhtäkkiä huomaammekin remontoivamme koko huonetta lattiasta kattoon. Näin kävi nytkin ja huonekalujen järjestyksen muuttamisen lisäksi tulemme tekemään olohuoneeseen pintaremontin.

Ensimmäinen häiritsevä tekijä oli minulle televisiota ympäröivä valokuvaseinä, joka hallitsi huonetta liikaa. Valokuvakehyksien irroittamisen jälkeen seinä on täynnä naulan ja ruuvin reikiä, joten päätimme maalata seinän uudelleen. Kun kerta ryhdymme maalausurakkaan, voisimme maalata koko huoneen samalla kertaa ja vaihtaa seinien väriä. Tapetoidun ikkunaseinän kohtalo on vielä auki, mutta alamme kallistumaan tapetin poistoon, jotta huoneeen seinistä saataisiin yhtenäiset. Oviaukon päällä olevalle pitkälle hyllylle annamme samalla lähtöpassit, sillä nyt ilmavuus vie voiton ja ahdistavaa tavaramäärää pienennetään huomattavasti. Tässä kohtaa remonttisuunnitelmat alkoivat paisumaan entisestään, sillä päätimme vaihtaa myös katto- ja lattialistat näyttävimpiin ja talon henkeen sopivaksi. Keittiöön johtavan oviaukon listatkin menevät nyt uusiksi, jotta ne saadaan sopimaan huoneen muiden oviaukkojen tyyliin. Eikä tässä vielä kaikki.


Seiniä ei pelkästään maalata vaan ne saavat koristelistoituksen, joka toteutetaan lattiasta kattoon asti. Ideoita ja malleja olemme etsineet monta päivää netistä ja kehittäneet meille sopivan edullisen toteutustavan. Siitä kerron lisää myöhemmin.

Tätä remonttia tehdään vauva toisessa kainalossa, joten etenemme rauhassa ja ilman aikataulullisia paineita. Toisin kuin vessan remontissa, tämän huoneen keskeneräisyys kun ei haittaa normaalia elämistä talossa. Olemme molemmat todella innoissamme tästä remontista ja sen tuomasta muutoksesta, jota emme edes tienneet kaipaavamme vielä muutama viikko sitten.

Kivaa loppuviikkoa toivottavat ex tempore remontoijat ja yksi suloinen vauva <3

torstai 22. joulukuuta 2016

KARSIMISTA JA MENETETTY HIENOHELMA


Pienoisen tavaraähkyn seurauksena minulle tuli pakottava tarve karsia hieman makuuhuonetta. Muutoksen koki toisen ikkunan edusta, joka tuntui liian täyteen tupatulta. Katosta roikkuva hienohelmani oli mielestäni tullut tiensä päähän, joten jouduin hieman haikein mielin siitä luopumaan. En yksinkertaisesti enää jaksanut siivoilla jatkuvasti sen tiputtamia neulasia, joita varisi iso kasa alas ihan vain kukkasta hipaisemalla. Tästä syystä ikkunassa oleva rullaverho oli usein kiinni. Nyt vuoden pimeimpänä aikana halusin sisälle taloon ne pienetkin valon rippeet, joten hienohelman oli aika lähteä. Samalla kun hienohelma poistui talosta, tyhjensin sen alapuolella olleen lipaston ja kannoimme sen jälleen yläkertaan. Se ei ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä paikkaa, enkä ole varma tuleeko se koskaan sitä löytämäänkään. Lipasto osoittautui turhaksi makuuhuoneessa, sillä sain sijoitettua sen sisältämät vaatteet ja vauvatarvikkeet kätevästi muualle. 



Ikkunan edusta tyhjeni ja mieleni keveni kummasti. Mustat pellaivaiset verhot roikkuivat kuitenkin karsimisen jälkeen rumasti ikkunassa, joten naputin ikkunalistoihin muutamat naulat ja sidoin verhot mustalla narulla niihin kiinni. Näin verhot ovat huomattavasti kauniimmat. En ymmärrä miksi en tätä aikaisemmin keksinyt! Näyttävät verhotampit ovat vielä hankintalistalla, mutta niiden hankinnalla ei ole kiirettä. Nappaan sellaiset mukaan kun ne tielleni osuvat. Tämä muutos oli niin onnistunut että verhotamppeja voisi ilmestyä muihinkin ikkunoihin. Joskin se tarkoittaisi aika monien uusien verhojen ostoa! Rakastan näitä ylipitkiä runsaita verhoja, jotka roikkuvat lattialla valtoimenaan. Joskin se lisää aina vain verhojen pituutta yli kolme metriä korkeissa alakerran huoneissa. Tästä syystä meillä ei ole vielä kertaakaan vaihdettu verhoja uusiin. 


Rullaverho on jälleen päivittäin auki, eikä sen avaaminen aiheuta pakollista neulasten siivoamista ja kasvavaa ahdistusta. Asetin vielä ikkunalle kynttelikön, jonka löysin alennuksesta joulusesongin alkaessa. Etsin pitkään tämän tyyppistä vanhaa kynttelikköä kirpputoreilta, mutta päädyin kuitenkin ostamaan sellaisen uutena. Voitteko muuten kuvitella että nyt makuuhuoneessa ei ole yhtään viherkasvia. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä huone ei ole niitä varten. Monta menetettyä yksilöä sen todistaa. 

Aika rientää ja päivät vain vilisevät ohitse. Pian on jo jouluaatto! Lumi suli, joten valkeaa joulua emme valitettavasti saa. Sisällä talossa on onneksi enemmän joulutunnelmaa.

Mukavia viime hetken valmisteluja ja rauhallista mieltä jokaiselle! 

torstai 8. joulukuuta 2016

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT


Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 



Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 



Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 


Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 


Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä