torstai 8. joulukuuta 2016

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT


Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 



Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 



Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 


Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 


Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä

maanantai 28. marraskuuta 2016

JOULUKORTTIKUVAUS JA RIPAUS JOULUA

Hei rakkaat lukijani! 

Ihan ensimmäiseksi palaan edelliseen postaukseeni pikaisesti. Ihania vauvaonnitteluja tuli teiltä tänne blogiin kuin myös instagramiinkin valtava määrä. Yhteiskiitos on enemmän kuin paikallaan, joten lämmin kiitos onnitteluista koko meidän perheeltämme! 



Rautatieläistalossa voi jo aistia ripauksen jouluista tunnelmaa. Olohuoneen kakluuni ja suuri viherkasvi on koristeltu joulupalloin ja vihreälle nojatuolille on aseteltu pehmeä talja. Nämä valmistelut tein elämäni ensimmäisiä joulukorttikuvauksia varten. Tähän somistukseen kun lisätään suloinen vauva, niin joulukorttiainekset ovat kohdillaan. Jos siis onnistuu kolmen päivän aikana saamaan yhtään onnistunutta kuvaa. Kyllä, muutaman onnistuneen kuvan saamiseen meni monta päivää, sillä vauvan kuvaaminen on jopa koomisen haastavaa, eikä pimeä marraskuu ja vain muutaman tunnin valoisa aika edesauttaneet yhtään asiaa. Joulukorttikuvat sain viimein napattua tänä aamuna, kun pitkästä aikaa olohuoneeseen tulvi edes hieman valoa ja neiti oli ruokailun jälkeen tyytyväinen olotilaansa. Kuvien joukossa on muutama aika onnistunut otos, joten onneksi en lannistunut yrityksissäni. 

En ole lähettänyt yhtään joulukorttia moneen vuoteen, mutta tänä korjaan tilanteen ja postitan jokusen kortin. Joulutervehdyksissä pieni tonttuni matkaa postin kautta toivottamaan hyvää joulua kaukana asuvillekin sukulaisille. 


Joulu on saanut aivan uuden merkityksen vauvan myötä ja minusta alkaa selvästi kuoriutua jonkinlainen jouluhöperö. Uusin jouluinen hankintani on muovinen havuköynnös, jonka ripustimme keittiöstä ruokahuoneeseen johtavan oviaukon päälle. Parempaa paikkaa köynnökselle emme olisi voineet keksiä, sillä niin kauniisti se asettui mustan hirsiseinän, vanhojen listojen ja olkihimmelin joukkoon. Lisäsin köynnökseen vielä muutaman valkoisen joulupallon tuomaan raikkautta tummien värien joukkoon. 


Joku vuosi haluan kokeilla havuköynnöksen tekoa oikeista havuista. Tänä vuonna ei ole oikea aika suuritöisille askarteluille, mutta ehkä ensi jouluna. Viime joulun alla tein elämäni ensimmäiset kranssit, joiden teosta innostuin oikein kunnolla. Jos haluat kurkata millaisia kransseja sain aikaiseksi niin klikkaa tänne. Kranssien teosta voit lukea täältä. Ehdoton suosikkini oli mustikanvarvuista tekemäni kranssi, jonka ripustin olohuoneen kakluunin kylkeen. Toivottavasti ehdin pian tekemään samanlaisen tuolle samaiselle paikalle. Viime vuotisen kranssin otin irti vasta muutama viikko sitten, kun se oli todellakin kuivunut kasaan. En kuitenkaan aikaisemmin tohtinut siitä luopua, sillä se jotenkin kuului kakluunin kylkeen. 


Pirteä pakkaskeli on saapunut Hämeeseen. Hyvin ohut lumikerros peittää maan ja kaikki näyttää taas kivemmalta. Otan hetkellisen valoisuuden vastaan mielelläni. Sisällä talossa sytyttelen kynttilöitä, kynttelikköjä ja ikkunoissa roikkuvia valotähtiä. Näin pimeys ei haittaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

lauantai 12. marraskuuta 2016

TERVETULOA KOTIIN LILLI

 

Hei täältä uuden ihanan arjen keskeltä!

Kotiimme on saapunut uusi tulokas, kaunis tyttäremme Lilli <3 Neiti syntyi viisitoista päivää ennen laskettua aikaa, kovin nopeasti ja yllättäen. Lähdin toissa maanantaina puolen päivän aikaan neuvolaan rutiinikäynnille ja samana päivänä neljältä iltapäivällä syntyi Lilli kiireellisen sektion kautta maailmaan. Minulla todettiin raskausmyrkytys, joka kolkutteli tuloaan koko loppuraskauden ajan. Samalla huomattiin että vauvan sydämen sykkeet heikkenivät ja näiden asioiden vuoksi en päässyt synnyttämään normaalisti, vaan ainoa vaihtoehto oli juuri tämä kiireellinen sektio. Tilanne oli vakava ja sektio tehtiin juuri oikeaan aikaan, sillä perätilassa ollut neiti oli kääntymisyrityksien vuoksi saanut napanuoran tiukasti neljä kertaa kaulansa ympärille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, me molemmat olemme terveitä ja voimme hyvin. Kotona olemme olleet viime viikon perjantaista ja tämä ensimmäinen viikko on mennyt hurjalla vauhdilla uuteen arkeen totutellessa ja sektiosta toipuessa. Minä en saa nostella mitään vauvaa painavampaa ainakaan kuukauteen, mutta onneksi mieheni on kotona kolme viikkoa kanssamme. Kaikki nostelut ja kantamiset ovat nyt hänen vastuullaan. 

Lilli on pieni neiti, todellinen Lilliputti, jolla oli painoa syntyessä vain 2420g ja pituutta 45cm. Vauvan paino laski sairaalassa aika paljon ja vasta muutama päivä sitten saavutimme taas tuon syntymäpainon. Nyt paino nousee hyvää vauhtia, sillä meillä ruokaillaan ahkerasti kolmen tunnin välein. Aina siihen asti kunnes painoa on tullut kolme kiloa. Tämän jälkeen ruokaillaankin enää neljän tunnin välein. 

Lilli sai nimensä jo raskauden alkuaikana, sillä oli luonnollista kutsua mahassa kasvavaa vauvaa nimeltä. Nimi sopiikin tyttärellemme täydellisesti, joten tämän nimen hän myös tulee virallisesti saamaan.



Tervetuloa kotiin Lilli

<3 Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet <3

tiistai 25. lokakuuta 2016

SYKSYN VIHREÄT SEINÄT

 


Yläkerran aulan tunnelma on ehdottomasti parhaimmillaan näin syksyisin. Kohta kaksi vuotta takaperin maalasin melkein kaikki aulan seinät tummanvihreällä, maalisävyllä nimeltä Vuono (M442), joka myös valittiiin Tikkurilan vuoden 2016 väriksi. Syvän malakiitin vihreä Vuono tuo mielestäni kauniisti luonnon sisälle asti ja tätä juuri tavoittelinkin tällä hyvin rohkealla värivalinnalla. Vihreä väri rauhoittaa maanläheisyydellään ja tuo isoon aulaan kotoisan tunnelman. Mielestäni se toimii kivasti lakatun lautalattian, valkoisen koristeellisen viistokaton ja vanhojen huonekalujen kanssa. Eikä se kavahda mustia rappusten kaiteita tai mustaa itse rakennettua neljämetristä vieraspetiäkään. Kevään ja kesän koittaessa seinien väri tuntui hieman liian synkältä ja pimeältä, jolloin kyseenalaistinkin kovasti tätä tummaa värivalintaani. Näin syksyn tulleen kaipaan kuitenkin kotiin tummia ja vahvoja värejä, eikä näitä vihreitä seiniä olla peittämässä millään muulla värillä. Ne ovat nyt juuri täydelliset tuossa sävyssä. Keväällä saatan ajatella jälleen toisin! 

 


Saatatte ehkä muistaa, että tämän pitkän senkin tilalla oli aikaisemmin hieman pienempi vanha senkki, joka muutti ruokailuhuoneen maalauksen yhteydessä alakertaan. Seinän edusta ei ehtinyt kauan ammottamaan tyhjänä, kun jo kannoimme entisestä makuuhuoneestamme tämän 50-luvun kirjahyllyn alaosan uudelle paikallensa. Se on juuri sopivan pituinen seinän eteen, eikä minulle niin mieluinen näkymä huonontunut yhtään tämän muutoksen myötä. Yläkertaan kiivetessä kun juuri tämä näkymä osuu ensimmäisenä silmiini. Vaihtelu virkistää ja aikaisempi senkki asetelmineen kaipasikin jo muutosta. Valkoiset yksityiskohdat raikastavat seinän edustaa ja tuovat aivan eri tavalla Vuonon vihreän kauneuden esille. 

Mitä mieltä sinä olet tästä aika dramaattisesta vuoden väristä?

maanantai 10. lokakuuta 2016

VIIMEISET VALMISTELUT



Perjantain äitiyspoliklinikalla käynnin jälkeen viimeiset vauvavalmistelut saivat todella tulta allensa. Tämä vauveliini ei taida malttaa pysyä masussa koko raskausaikaa ja väärinpäinkin on päässyt kääntymään. Tästä syystä oli aika kaivaa juuttikehto varastosta ja kiinnittää se valmiiksi sängyn viereen. Katosta roikkuva kaunis kehto on jo pedattu pellavalakanoilla ja unilelut odottavat siellä uutta kaveria kotiin.

Minulla alkoi virallisesti äitiysloma tänään ja oloni on todella väsynyt sekä kovin tuskainen. Vitsailin aikaisemmin miehelleni, että tämä vauva voi tulla kunhan vessaremontti on valmis ja makuuhuoneen viimeistelyt tehty. Täytyy varmaan tulevaisuudessa miettiä mitä suustaan päästää! Toivotaan, että vauva vielä hetken viihtyisi masussa.


Ostin juuttikehdon kirpputorilta aikoja sitten, jo ennen kuin lapsettomuushoidot meidän kohdallamme edes aloitettiin. Halusin hankkia kehdon, vaikka mitään takeita oman lapsen saamisesta ei tuolloin ollut. Ihastuin siihen niin kovasti ja hintakin oli todella edullinen. Vaikka raskaaksi tuleminen ei olisi onnistunutkaan, olisin saanut kehdosta varmasti rahani takaisin. Kiitollisena katselen nyt kehtoa ja toivon saavani tuoda kotiin pian terveen vauvan.

Tämä juuttikehto kuuluu ehdottomasti parhaimpien kirpputorilöytöjeni joukkoon. Vaikka kehdon käyttöaika ei ole kovin pitkä, uskon sen tuoman hyödyn olevan suuri. Toivottavasti vauva viihtyy siinä hyvin.



Ennen kehdon kiinnitystä nostimme madalletun sänkymme vihdoinkin normaalille korkeudelle, se kun jäi yläkerran viistokaton alta muuton jälkeen tekemättä. Nyt sänky ja kehto ovat meille ergonomisesti hyvällä korkeudella. Ison mahani kanssa sängystä nousu sujuu raskauden loppuajan myös hieman kivuttomammin. 



Yöpöydälle ei sängyn viereen jäänyt tilaa, joten keksin sille nopeasti uuden paikan huoneesta. Takan vieressä peilin alla oli hyvin tilaa pienelle lipastokaunokaiselle. Ja kuinka hyvin se uudelle paikalle sopiikaan! Minun yöpöytäni virkaa ajaa nyt hienosti seinähyllykkö, jonne saan kirjat, vesilasin ja kännykän helposti lähettyville. Mistään ei tarvinnut luopua, vaikka kehto viekin sängyn vierestä aika suuren tilan. Hyvä niin!


Pidemmittä puheitta totean, että meillä on kaikki valmiina vauvan tuloon! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille.