MENU

torstai 22. joulukuuta 2016

KARSIMISTA JA MENETETTY HIENOHELMA


Pienoisen tavaraähkyn seurauksena minulle tuli pakottava tarve karsia hieman makuuhuonetta. Muutoksen koki toisen ikkunan edusta, joka tuntui liian täyteen tupatulta. Katosta roikkuva hienohelmani oli mielestäni tullut tiensä päähän, joten jouduin hieman haikein mielin siitä luopumaan. En yksinkertaisesti enää jaksanut siivoilla jatkuvasti sen tiputtamia neulasia, joita varisi iso kasa alas ihan vain kukkasta hipaisemalla. Tästä syystä ikkunassa oleva rullaverho oli usein kiinni. Nyt vuoden pimeimpänä aikana halusin sisälle taloon ne pienetkin valon rippeet, joten hienohelman oli aika lähteä. Samalla kun hienohelma poistui talosta, tyhjensin sen alapuolella olleen lipaston ja kannoimme sen jälleen yläkertaan. Se ei ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä paikkaa, enkä ole varma tuleeko se koskaan sitä löytämäänkään. Lipasto osoittautui turhaksi makuuhuoneessa, sillä sain sijoitettua sen sisältämät vaatteet ja vauvatarvikkeet kätevästi muualle. 



Ikkunan edusta tyhjeni ja mieleni keveni kummasti. Mustat pellaivaiset verhot roikkuivat kuitenkin karsimisen jälkeen rumasti ikkunassa, joten naputin ikkunalistoihin muutamat naulat ja sidoin verhot mustalla narulla niihin kiinni. Näin verhot ovat huomattavasti kauniimmat. En ymmärrä miksi en tätä aikaisemmin keksinyt! Näyttävät verhotampit ovat vielä hankintalistalla, mutta niiden hankinnalla ei ole kiirettä. Nappaan sellaiset mukaan kun ne tielleni osuvat. Tämä muutos oli niin onnistunut että verhotamppeja voisi ilmestyä muihinkin ikkunoihin. Joskin se tarkoittaisi aika monien uusien verhojen ostoa! Rakastan näitä ylipitkiä runsaita verhoja, jotka roikkuvat lattialla valtoimenaan. Joskin se lisää aina vain verhojen pituutta yli kolme metriä korkeissa alakerran huoneissa. Tästä syystä meillä ei ole vielä kertaakaan vaihdettu verhoja uusiin. 


Rullaverho on jälleen päivittäin auki, eikä sen avaaminen aiheuta pakollista neulasten siivoamista ja kasvavaa ahdistusta. Asetin vielä ikkunalle kynttelikön, jonka löysin alennuksesta joulusesongin alkaessa. Etsin pitkään tämän tyyppistä vanhaa kynttelikköä kirpputoreilta, mutta päädyin kuitenkin ostamaan sellaisen uutena. Voitteko muuten kuvitella että nyt makuuhuoneessa ei ole yhtään viherkasvia. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä huone ei ole niitä varten. Monta menetettyä yksilöä sen todistaa. 

Aika rientää ja päivät vain vilisevät ohitse. Pian on jo jouluaatto! Lumi suli, joten valkeaa joulua emme valitettavasti saa. Sisällä talossa on onneksi enemmän joulutunnelmaa.

Mukavia viime hetken valmisteluja ja rauhallista mieltä jokaiselle! 

torstai 8. joulukuuta 2016

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT


Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 



Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 



Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 


Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 


Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä

maanantai 28. marraskuuta 2016

JOULUKORTTIKUVAUS JA RIPAUS JOULUA

Hei rakkaat lukijani! 

Ihan ensimmäiseksi palaan edelliseen postaukseeni pikaisesti. Ihania vauvaonnitteluja tuli teiltä tänne blogiin kuin myös instagramiinkin valtava määrä. Yhteiskiitos on enemmän kuin paikallaan, joten lämmin kiitos onnitteluista koko meidän perheeltämme! 



Rautatieläistalossa voi jo aistia ripauksen jouluista tunnelmaa. Olohuoneen kakluuni ja suuri viherkasvi on koristeltu joulupalloin ja vihreälle nojatuolille on aseteltu pehmeä talja. Nämä valmistelut tein elämäni ensimmäisiä joulukorttikuvauksia varten. Tähän somistukseen kun lisätään suloinen vauva, niin joulukorttiainekset ovat kohdillaan. Jos siis onnistuu kolmen päivän aikana saamaan yhtään onnistunutta kuvaa. Kyllä, muutaman onnistuneen kuvan saamiseen meni monta päivää, sillä vauvan kuvaaminen on jopa koomisen haastavaa, eikä pimeä marraskuu ja vain muutaman tunnin valoisa aika edesauttaneet yhtään asiaa. Joulukorttikuvat sain viimein napattua tänä aamuna, kun pitkästä aikaa olohuoneeseen tulvi edes hieman valoa ja neiti oli ruokailun jälkeen tyytyväinen olotilaansa. Kuvien joukossa on muutama aika onnistunut otos, joten onneksi en lannistunut yrityksissäni. 

En ole lähettänyt yhtään joulukorttia moneen vuoteen, mutta tänä korjaan tilanteen ja postitan jokusen kortin. Joulutervehdyksissä pieni tonttuni matkaa postin kautta toivottamaan hyvää joulua kaukana asuvillekin sukulaisille. 


Joulu on saanut aivan uuden merkityksen vauvan myötä ja minusta alkaa selvästi kuoriutua jonkinlainen jouluhöperö. Uusin jouluinen hankintani on muovinen havuköynnös, jonka ripustimme keittiöstä ruokahuoneeseen johtavan oviaukon päälle. Parempaa paikkaa köynnökselle emme olisi voineet keksiä, sillä niin kauniisti se asettui mustan hirsiseinän, vanhojen listojen ja olkihimmelin joukkoon. Lisäsin köynnökseen vielä muutaman valkoisen joulupallon tuomaan raikkautta tummien värien joukkoon. 


Joku vuosi haluan kokeilla havuköynnöksen tekoa oikeista havuista. Tänä vuonna ei ole oikea aika suuritöisille askarteluille, mutta ehkä ensi jouluna. Viime joulun alla tein elämäni ensimmäiset kranssit, joiden teosta innostuin oikein kunnolla. Jos haluat kurkata millaisia kransseja sain aikaiseksi niin klikkaa tänne. Kranssien teosta voit lukea täältä. Ehdoton suosikkini oli mustikanvarvuista tekemäni kranssi, jonka ripustin olohuoneen kakluunin kylkeen. Toivottavasti ehdin pian tekemään samanlaisen tuolle samaiselle paikalle. Viime vuotisen kranssin otin irti vasta muutama viikko sitten, kun se oli todellakin kuivunut kasaan. En kuitenkaan aikaisemmin tohtinut siitä luopua, sillä se jotenkin kuului kakluunin kylkeen. 


Pirteä pakkaskeli on saapunut Hämeeseen. Hyvin ohut lumikerros peittää maan ja kaikki näyttää taas kivemmalta. Otan hetkellisen valoisuuden vastaan mielelläni. Sisällä talossa sytyttelen kynttilöitä, kynttelikköjä ja ikkunoissa roikkuvia valotähtiä. Näin pimeys ei haittaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

lauantai 12. marraskuuta 2016

TERVETULOA KOTIIN LILLI

 

Hei täältä uuden ihanan arjen keskeltä!

Kotiimme on saapunut uusi tulokas, kaunis tyttäremme Lilli <3 Neiti syntyi viisitoista päivää ennen laskettua aikaa, kovin nopeasti ja yllättäen. Lähdin toissa maanantaina puolen päivän aikaan neuvolaan rutiinikäynnille ja samana päivänä neljältä iltapäivällä syntyi Lilli kiireellisen sektion kautta maailmaan. Minulla todettiin raskausmyrkytys, joka kolkutteli tuloaan koko loppuraskauden ajan. Samalla huomattiin että vauvan sydämen sykkeet heikkenivät ja näiden asioiden vuoksi en päässyt synnyttämään normaalisti, vaan ainoa vaihtoehto oli juuri tämä kiireellinen sektio. Tilanne oli vakava ja sektio tehtiin juuri oikeaan aikaan, sillä perätilassa ollut neiti oli kääntymisyrityksien vuoksi saanut napanuoran tiukasti neljä kertaa kaulansa ympärille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, me molemmat olemme terveitä ja voimme hyvin. Kotona olemme olleet viime viikon perjantaista ja tämä ensimmäinen viikko on mennyt hurjalla vauhdilla uuteen arkeen totutellessa ja sektiosta toipuessa. Minä en saa nostella mitään vauvaa painavampaa ainakaan kuukauteen, mutta onneksi mieheni on kotona kolme viikkoa kanssamme. Kaikki nostelut ja kantamiset ovat nyt hänen vastuullaan. 

Lilli on pieni neiti, todellinen Lilliputti, jolla oli painoa syntyessä vain 2420g ja pituutta 45cm. Vauvan paino laski sairaalassa aika paljon ja vasta muutama päivä sitten saavutimme taas tuon syntymäpainon. Nyt paino nousee hyvää vauhtia, sillä meillä ruokaillaan ahkerasti kolmen tunnin välein. Aina siihen asti kunnes painoa on tullut kolme kiloa. Tämän jälkeen ruokaillaankin enää neljän tunnin välein. 

Lilli sai nimensä jo raskauden alkuaikana, sillä oli luonnollista kutsua mahassa kasvavaa vauvaa nimeltä. Nimi sopiikin tyttärellemme täydellisesti, joten tämän nimen hän myös tulee virallisesti saamaan.



Tervetuloa kotiin Lilli

<3 Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet <3

tiistai 25. lokakuuta 2016

SYKSYN VIHREÄT SEINÄT

 


Yläkerran aulan tunnelma on ehdottomasti parhaimmillaan näin syksyisin. Kohta kaksi vuotta takaperin maalasin melkein kaikki aulan seinät tummanvihreällä, maalisävyllä nimeltä Vuono (M442), joka myös valittiiin Tikkurilan vuoden 2016 väriksi. Syvän malakiitin vihreä Vuono tuo mielestäni kauniisti luonnon sisälle asti ja tätä juuri tavoittelinkin tällä hyvin rohkealla värivalinnalla. Vihreä väri rauhoittaa maanläheisyydellään ja tuo isoon aulaan kotoisan tunnelman. Mielestäni se toimii kivasti lakatun lautalattian, valkoisen koristeellisen viistokaton ja vanhojen huonekalujen kanssa. Eikä se kavahda mustia rappusten kaiteita tai mustaa itse rakennettua neljämetristä vieraspetiäkään. Kevään ja kesän koittaessa seinien väri tuntui hieman liian synkältä ja pimeältä, jolloin kyseenalaistinkin kovasti tätä tummaa värivalintaani. Näin syksyn tulleen kaipaan kuitenkin kotiin tummia ja vahvoja värejä, eikä näitä vihreitä seiniä olla peittämässä millään muulla värillä. Ne ovat nyt juuri täydelliset tuossa sävyssä. Keväällä saatan ajatella jälleen toisin! 

 


Saatatte ehkä muistaa, että tämän pitkän senkin tilalla oli aikaisemmin hieman pienempi vanha senkki, joka muutti ruokailuhuoneen maalauksen yhteydessä alakertaan. Seinän edusta ei ehtinyt kauan ammottamaan tyhjänä, kun jo kannoimme entisestä makuuhuoneestamme tämän 50-luvun kirjahyllyn alaosan uudelle paikallensa. Se on juuri sopivan pituinen seinän eteen, eikä minulle niin mieluinen näkymä huonontunut yhtään tämän muutoksen myötä. Yläkertaan kiivetessä kun juuri tämä näkymä osuu ensimmäisenä silmiini. Vaihtelu virkistää ja aikaisempi senkki asetelmineen kaipasikin jo muutosta. Valkoiset yksityiskohdat raikastavat seinän edustaa ja tuovat aivan eri tavalla Vuonon vihreän kauneuden esille. 

Mitä mieltä sinä olet tästä aika dramaattisesta vuoden väristä?

maanantai 10. lokakuuta 2016

VIIMEISET VALMISTELUT



Perjantain äitiyspoliklinikalla käynnin jälkeen viimeiset vauvavalmistelut saivat todella tulta allensa. Tämä vauveliini ei taida malttaa pysyä masussa koko raskausaikaa ja väärinpäinkin on päässyt kääntymään. Tästä syystä oli aika kaivaa juuttikehto varastosta ja kiinnittää se valmiiksi sängyn viereen. Katosta roikkuva kaunis kehto on jo pedattu pellavalakanoilla ja unilelut odottavat siellä uutta kaveria kotiin.

Minulla alkoi virallisesti äitiysloma tänään ja oloni on todella väsynyt sekä kovin tuskainen. Vitsailin aikaisemmin miehelleni, että tämä vauva voi tulla kunhan vessaremontti on valmis ja makuuhuoneen viimeistelyt tehty. Täytyy varmaan tulevaisuudessa miettiä mitä suustaan päästää! Toivotaan, että vauva vielä hetken viihtyisi masussa.


Ostin juuttikehdon kirpputorilta aikoja sitten, jo ennen kuin lapsettomuushoidot meidän kohdallamme edes aloitettiin. Halusin hankkia kehdon, vaikka mitään takeita oman lapsen saamisesta ei tuolloin ollut. Ihastuin siihen niin kovasti ja hintakin oli todella edullinen. Vaikka raskaaksi tuleminen ei olisi onnistunutkaan, olisin saanut kehdosta varmasti rahani takaisin. Kiitollisena katselen nyt kehtoa ja toivon saavani tuoda kotiin pian terveen vauvan.

Tämä juuttikehto kuuluu ehdottomasti parhaimpien kirpputorilöytöjeni joukkoon. Vaikka kehdon käyttöaika ei ole kovin pitkä, uskon sen tuoman hyödyn olevan suuri. Toivottavasti vauva viihtyy siinä hyvin.



Ennen kehdon kiinnitystä nostimme madalletun sänkymme vihdoinkin normaalille korkeudelle, se kun jäi yläkerran viistokaton alta muuton jälkeen tekemättä. Nyt sänky ja kehto ovat meille ergonomisesti hyvällä korkeudella. Ison mahani kanssa sängystä nousu sujuu raskauden loppuajan myös hieman kivuttomammin. 



Yöpöydälle ei sängyn viereen jäänyt tilaa, joten keksin sille nopeasti uuden paikan huoneesta. Takan vieressä peilin alla oli hyvin tilaa pienelle lipastokaunokaiselle. Ja kuinka hyvin se uudelle paikalle sopiikaan! Minun yöpöytäni virkaa ajaa nyt hienosti seinähyllykkö, jonne saan kirjat, vesilasin ja kännykän helposti lähettyville. Mistään ei tarvinnut luopua, vaikka kehto viekin sängyn vierestä aika suuren tilan. Hyvä niin!


Pidemmittä puheitta totean, että meillä on kaikki valmiina vauvan tuloon! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille. 

torstai 6. lokakuuta 2016

VESSAREMONTTI ON VALMIS!


Terveiset uudesta vessasta! 

Minulla on vihdoinkin ilo esitellä teille täysin remontoitu vessamme. Kyseessähän on selvästi talomme pienin huone, vain 2,1 neliön suuruinen tila, joka on erittäin kovassa käytössä. Katto, ovi ja vessanpönttö jäivät vanhasta vessasta, kaikki muut pistettiin remontin aikana uusiksi. Remontti tosiaan kesti hieman suunniteltua pidempään, mutta niinhän näissä isoimmissa remonteissa usein tuppaa käymään. Varsinkin kun remontoidaan vanhaa taloa! Vaikka vessa on tilana hyvin pieni, sen remontointiin meni meiltä yli kolme viikkoa. Nyt se on valmis ja en voisi olla enemmän tyytyväinen lopputulokseen. Suurimman luksuselementin vessaamme tuo nyt lattialämmitys, jota ei aikaisemmin vessasta löytynyt. Eikä sitä löydy vielä mistään muualtakaan talosta, joten vessa on nyt edelläkävijä tässä asiassa. 


Uuden vessan materiaalien valinta lähti liikkeelle lattialaatasta, johon ihastuimme jo vuosi sitten. Pukkilan hexawood-laatta osoittautui loistavaksi valinnaksi, joskin sen työstäminen osoittautui yllättävän haasteellikseksi. Laadukas laatta on kovin paksu, joten sen leikkaaminen oli aika työlästä. Laatta jäljittelee puupintaa ja se on kauniin eläväinen. Tummanruskeista saumoista ei pinttynyt lika juuri näy, joten niitä ei tarvitse olla jatkuvasti hinkkaamassa puhtaaksi. Helppohoitoisuus on meillä päivän sana! Lattialammityksen ansiosta vessan lattiaa ei enää tarvitse vuorata matoilla, jotta varpaat pysyisivät lämpiminä, joten kaunis laatta voi olla näkyvillä myös paukkupakkasilla. 


Kipsilevyseinät vaihtuivat remontin yhteydessä vaneriin, seinälaatat paneeliin ja tapettiin. Mieheni halusi kokeilla korkean lattialistan tekemistä paneloinnin alle ja täytyy todeta, että se oli erittäin onnistunut kokeilu. Tapetti on kauan haaveilemani Sandbergin Waldemar, joka sattui olemaan juuri tapetin valinnan aikaan alennuksessa eräässä nettikaupassa. Kerrankin hyvä ajoitus! Tapetissa on kaksi tiaista kuvattuna vanhan tammen oksilla ja sen värimaailma on juuri omiaan meille. Yksi rulla ei ihan riittänyt vessan tapetointiin, joten niitä oli tilattava kaksi. Tästä syystä tammenoksat levisivät myös eteiseen. Tapetti jatkuu nyt korkeasta eteisestä vessaan asti, eikä enää haittaa vaikka vessanovi jäisikin auki. Näkymä on nimittäin parantunut huimasti. 



Allaskaluste, pesuallas ja suuri pyöreä peili hankittiin IkeastaVaalea tammikuvioinen Godmorgon allaskaluste istui hyvin budjettiimme, niin kuin myös vessan värimaailmaankin. Allaskalusteen moderni ulkonäkö muuttui vanhaan taloon sopivaksi Rättviken pesualtaan ansiosta, jonka muoto henkii mielestäni hienosti vanhaa aikaa. Altaan korotetun reunan ansiosta uskalsimme jättää altaan taustan laatoittamatta, sillä se estää pahimpia vesiroiskeita päätymästä paneeliin asti. Mustat Industry seinävalaisimet hankimme Clas Ohlsonilta. Niiden tuottama valoteho riittää vessan valaisemiseen hienosti eikä kattovalaisinta näin ollen tarvita. Ne tuovat samalla kaivatun ripauksen mustaa suhteellisen vaaleaan vessaan.   



Remontin lopputulos kunnioittaa mielestämme hienosti yli sata vuotiaan talomme ilmettä. Tässä remontissa ei meille hyvin ominaiseen tapaan hyödynnetty laisinkaan kierrätyskalusteita tai materiaaleja. Se on harvinaista ja ehkä hieman valitettavaakin, mutta täysin oikea ratkaisu. Mitä nyt pyyhenaulakko löytyi kirpputorilta kolmen euron hintaan. Minä haaveilin vanhan senkin tai lipaston muuttamisesta allaskalusteeksi, mutta viisas mieheni sai minut ymmärtämään sen epäkäytännöllisyyden lapsiperheessä. Varsinkin kun tämän talomme ainoan vessan on palveltava niin aikuisten kuin lastenkin tarpeita ja kestettävä kovaa kulutusta. Uuden allaskalusteen tilavat vetolaatikot ovat kuitenkin jo sulattaneet sydämeni täysin ja aikaisemmat haaveet ovat jääneet unholaan. 

Rakastamme uutta vessaamme! Mitä mieltä sinä olet?

Ai niin, jos haluat kurkata miltä se vanha vessa näytti niin klikkaa tänne.

lauantai 1. lokakuuta 2016

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ RASKAUSMINÄ



Ulkona on tänään kaunis, mutta kovin tuulinen syyssää. Samalla kun ulkona myrskyää, myös sisälläni on käynnissä aikaimoinen myllerrys. Raskauteni on nimittäin edennyt jo viikolle 33. Mitä pidemmälle raskautta mennään, sen nopeammin aika tuntuu menevän. Tästä syystä oli aika ikuistaa tämä hetki ja ottaa raskauskuvia kovin muuttuneesta vartalostani. Kuvia on tullut otettua yllättävän vähän, joten nyt oli jo aika astua kameran eteen.

Raskauden aikana minulle on tullut painoa noin kaksikymmentä kiloa, joten kyseessä on todellakin muuttunut minä. Tältä minä siis näytän raskauden loppusuoralla, erittäin turvonneena ja nestettä täynnä, mutta onnellisena tästä raskauden ihmeestä. Kuvaajana toimi tänään pihatalon mummo, jonka kävin hälyttämässä kuvaushommiin ilman ennakkovaroitusta. Kylmä tuuli sai kuvaajan varustautumaan toppatakkiin, minä pärjäsin poncholla oikein hyvin.



Aamulla astelin yläkerran vaatehuoneeseen naureskellen sovittamaan viime kesänä ostettua mustaa maximekkoa, jonka totesin yllätyksekseni vielä mahtuvan päälleni. Kaappasin samalla yläkerrasta reilun ponchon mukaani. Päähän eteisessä roikkuva musta lierihattu ja syksyinen raskauslook oli valmis. Asun viimeistelivät vielä nahkaiset tennarit, joiden sivussa olevat vetoketjut eivät kylläkään enää mahdu kiinni.

Kuvauskuvauspaikkana toimivat talomme rappuset, jolloin saimme kuviin myös lasiverannan kauniit ikkunat. Sen kauemmaksi näitä kuvia ei tarvinnut mennä ottamaan. Rappusten kupeessa elelevä syreeni ehti pudottaa jo kaikki lehtensä tällä viikolla, joten niiden kaunista värimaailmaa emme saaneet taltioitua näihin kuviin. Onneksi oksatkin ovat kauniita!
 

Kuvista tuli niin kivoja, että halusin esitellä osan niistä myös teille. 
Kiitos kuvaajalleni kauniista syksyisistä kuvista. Näistä jää ihana muisto! 

Mukavaa lauantaita kaikille täältä Kanta-Hämeestä. 

lauantai 24. syyskuuta 2016

SYKSYN EKAT - TAKAT ENNEN-JÄLKEEN

Luulin voivani pitkittää tätä vielä viikon tai pari. En onnistunut, mutta eipä se haittaa. Olen valmis aloittamaan pitkän lämmitysrumban. Tänä syksynä aurinkoisia päiviä on ollut ilmeisesti paljon vähemmän kuin viime vuonna, joten sisällä talossa on jo aikalailla kylmä. Tuo ihana aurinko lämmittää taloamme parhaassa tapauksessa huhtikuusta lokakuuhun, eikä tuona aikana lisälämmitystä tarvita. Tänään takoista kuitenkin nousee virallisesti syksyn ekat savut!

Ajattelin palata hieman taaksepäin ajassa ja esitellä millaiset uudelleenkäsittelyt molemmat tiilitakkamme saivat kevään ja kesän aikana. Vertailun vuoksi laitan esille ennen ja jälkeen kuvat, joita itse ainakin tykkään katsella. Ilman näitä kuvia sitä unohtaa nopeasti mistä lähdettiin liikkeelle ja millaisia muutoksia talossa onkaan tehty. Joskus nämä kuvat jäävät ottamatta, sillä minulla on usein niin kova into aloittaa projekti, että kamera jää jotenkin taka-alalle. Takkojen osalta materiaalia on onneksi hyvin.


Makuuhuoneen takkaa ei enää tunnista samaksi tiilitakaksi ja vaikka samettisen sileän pinnan aikaansaaminen olikin suuren työn ja sotkun takana, niin kyllä se kuitenkin kannatti. Takan taustan maalasimme vaaleammalla vihreällä kuin itse takan ja molemmat sävyt poimimme huoneen tapetista. Kyselin teiltä lukijoilta tuolloin vinkkejä värien valintaan ja sain niitä valtavasti. Jos haluat kurkata mitä kaikkea ehdotettiin, niin klikkaa tänne. Teidän ehdotuksenne vahvistivat päätöstämme lopullisesta värimaailmasta, joten vielä kerran kiitos niistä.


Ruokailuhuoneessa takan ympäristö muuttui enemmän kuin itse takka, jonka päätimme vain maalata puhtaan valkoiseksi. Valkoista takkamaalia löytyi meiltä varastosta, joten olisi ollut haaskausta jättää se käyttämättä. Takka tulee kuitenkin esille aivan erilailla sinisen taustan ja vihreän seinän ansiosta. Vaikka rakastammekin makuuhuoneen tasaiseksi slammattua takkaa, valitsimme helpomman tien tämän takan osalta. Ei ollut oikea hetki suureen muutokseen. Voihan olla, että tämäkin takka tasoitetaan joku kaunis päivä. Nyt nautitaan hetki puhtaan valkoisesta takasta, joka ei kyllä kovin pitkään säily näin kauniina.


Ennen ruokailuhuoneen hervotonta klapikaappia polttopuut säilytettiin pienissä puulaatikoissa, jossa ne ehtivät hetken kuivahtaa ennen käyttöönottoa. Tämä ei ollut pitkänpäälle kovin järkevää touhua, sillä eihän näihin laatikoihin mahtunut kovinkaan paljon klapeja. Klapikaapille oli selkeä tarve, sillä meillä ei ole lämmintä puuliiteriä ja klapit säilytetään säiden armoilla. Rakensimme klapikaapin vanerista viime syksynä ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Se miellyttää silmää ja vähentää jokapäiväistä puiden kantamista kummasti. Tulevana talvena sen merkitys vain korostuu ja kaikki arkea helpottavat asiat ovat enemmän kuin tervetulleita tähän taloon. Jonkinlainen klapikaappi on toiveessa myös makuuhuoneeseen, joskin paljon pienemmässä mittakaavassa.



Lämmitys alkoi tänään kuumailmapuhaltimen avulla. Hormi piti saada ensin lämpimäksi ja poistaa sieltä ylimääräistä kosteutta, joten annoin pistoolimallisen kuumailmapuhaltimen pöhistä lämpöä hyvän aikaa ennen varovaista tulen tekoa. Jotta takka lähtee vetämään paremmin, avaan myös ikkunan korvausilman saamiseksi. Vaikka lämmitystauko on meillä pitkä, takat lähtivät tällä kertaa vetämään yllättävän hienosti. Entä teillä muilla, joko teillä on tulet takassa? 


Tunnelmallista iltaa takkatulen äärestä toivottaapi Mira

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

KYNNYKSISTÄ ASIAA


Blogissa on ollut hiljaista pari viikkoa. Täällä kotona ei ole ollut niin hiljaista, sillä vessaremontti on aiheuttanut kunnolla tohinaa. Sen verran paljastan, että siitä tulikin vähän isompi remontti, joka taitaa levitä hieman myös eteisen puolelle. Eikä viikko riittänyt, joten aikataulu venyy ja paukkuu. Hyvin täällä kuitenkin pärjätään.


Vessaremontti on suurimmaksi osaksi mieheni heiniä, mutta onneksi maalaushommat ovat edelleenkin minun vastuullani. Paneelit, listat ja katto on jo maalattu. Vessan kynnys vaatii myös uutta maalia, joten päätin maalata samalla kaikki alakerran kuluneet kynnykset. Minulle uusi tuttavuus on kynnyksiin käyttämäni puolikiiltävä Betolux Akva, joka on perinteisen liuotinohenteisen Betoluxin vesiohenteinen versio. Valitsin pienen pähkäilyn jälkeen vesiohenteisen version sen nopean kuivumisajan ja hajuttomuuden vuoksi. Meille parhaiten sopivat nämä nopeasti kuivuvat maalit, jotka ovat päällemaalauskuivia tunnissa ja käyttöönottokuivia jo seuraavana päivänä. Toivotaan, että Betolux Akva kestää kulutusta hyvin.


Väriksi valitsimme Tikkurilan vanhan ajan värikärtasta perinteisen puulattiavärin 0401. Tämä kaunis sinisenharmaa korvasi tummanruskeat kynnykset, jotka olivat jo aikansa eläneet ja kovin kuluneet. Muutos on pieni, mutta omaan silmääni yllättävän suuri. Huoneet näyttävät ihan erilaisilta näinkin pienen muutoksen kautta. Joskin kukaan ulkopuolinen niihin tuskin kiinnittää mitään huomiota ellen asiasta erikseen mainitse. 

 


Tänään nukuttiin yllättäen pitkään ja nautiskeltiin hitaasta aamusta. Syksy tulee kivasti sisälle asti, kun aamulla heti herättyäni silmiini osuvat herkullisen punaiset pihlajanmarjat. Viime vuonna pihlajissa ei ollut juurikaan marjoja, mutta tänä vuonna niitä on valtavasti. Näky on kauniin värikylläinen makuuhuoneen ikkunasta katsottuna.

Vessan lattian laatoitus alkoi juuri, joten huomenna saadaan mahdollisesti vessanpöttökin takaisin. Miten paljon sitä jo kaipaankin!

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!