torstai 8. joulukuuta 2016

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT


Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 



Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 



Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 


Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 


Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä

11 kommenttia:

  1. Aivan ihanat nuo kynttiläkranssit! Jospa itsekin parin vuoden päästä uskaltaisi tuollaista kokeilla, pari viikkoa sitten kun syntyi elämäni ensimmäinen havukranssi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti uskallat kokeilla :) Eikö olekin kivaa puhaa tuo kranssien teko. Näiden parissa voisin itse viettää monta päivää, jos sellaiseen olisi aikaa!

      Poista
  2. Nuo kranssit ovat kyllä aivan ihania ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis❤ Näitä on kiva tehdä, eikä koskaan tiedä millainen lopputulos on. Tälläkertaa onnistunut :)

      Poista
  3. Hienot kranssit! Minä en osaisi tehdä (kokeillut olen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤ Kun en ota tätä liian vakavasti ja päästän luovuuden valloilleen niin lopputulokseksi sain nämä :) Joku kranssien teon mestari ei varmasti arvostaisi näitä kovin korkealle, mutta meille nämä kelpaavat mainiosti. Harmi jos kranssien teko meni osaltasi mönkään.

      Poista
  4. Ai että ne on kaikki niin kauniita! <3 Sen lisäksi vielä vihreä nojatuoli ja ovi... Täydellistä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kovasti, oikein ihana kuulla! Vihreät nojatuolit olivat kiva löytö Torin kautta, ne haettiin vanhasta pappilasta meille rautatieläistaloon. Vihreät ovet maalasin Tikkurilan basilika maalisävyllä ja tykkään väristä aina vaan!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kuusenkynttilänipsuvinkistä! Mullakin on niitä pussillinen ja nyt tiedän mitä niillä teen :)

    VastaaPoista