MENU

torstai 22. joulukuuta 2016

KARSIMISTA JA MENETETTY HIENOHELMA


Pienoisen tavaraähkyn seurauksena minulle tuli pakottava tarve karsia hieman makuuhuonetta. Muutoksen koki toisen ikkunan edusta, joka tuntui liian täyteen tupatulta. Katosta roikkuva hienohelmani oli mielestäni tullut tiensä päähän, joten jouduin hieman haikein mielin siitä luopumaan. En yksinkertaisesti enää jaksanut siivoilla jatkuvasti sen tiputtamia neulasia, joita varisi iso kasa alas ihan vain kukkasta hipaisemalla. Tästä syystä ikkunassa oleva rullaverho oli usein kiinni. Nyt vuoden pimeimpänä aikana halusin sisälle taloon ne pienetkin valon rippeet, joten hienohelman oli aika lähteä. Samalla kun hienohelma poistui talosta, tyhjensin sen alapuolella olleen lipaston ja kannoimme sen jälleen yläkertaan. Se ei ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä paikkaa, enkä ole varma tuleeko se koskaan sitä löytämäänkään. Lipasto osoittautui turhaksi makuuhuoneessa, sillä sain sijoitettua sen sisältämät vaatteet ja vauvatarvikkeet kätevästi muualle. 



Ikkunan edusta tyhjeni ja mieleni keveni kummasti. Mustat pellaivaiset verhot roikkuivat kuitenkin karsimisen jälkeen rumasti ikkunassa, joten naputin ikkunalistoihin muutamat naulat ja sidoin verhot mustalla narulla niihin kiinni. Näin verhot ovat huomattavasti kauniimmat. En ymmärrä miksi en tätä aikaisemmin keksinyt! Näyttävät verhotampit ovat vielä hankintalistalla, mutta niiden hankinnalla ei ole kiirettä. Nappaan sellaiset mukaan kun ne tielleni osuvat. Tämä muutos oli niin onnistunut että verhotamppeja voisi ilmestyä muihinkin ikkunoihin. Joskin se tarkoittaisi aika monien uusien verhojen ostoa! Rakastan näitä ylipitkiä runsaita verhoja, jotka roikkuvat lattialla valtoimenaan. Joskin se lisää aina vain verhojen pituutta yli kolme metriä korkeissa alakerran huoneissa. Tästä syystä meillä ei ole vielä kertaakaan vaihdettu verhoja uusiin. 


Rullaverho on jälleen päivittäin auki, eikä sen avaaminen aiheuta pakollista neulasten siivoamista ja kasvavaa ahdistusta. Asetin vielä ikkunalle kynttelikön, jonka löysin alennuksesta joulusesongin alkaessa. Etsin pitkään tämän tyyppistä vanhaa kynttelikköä kirpputoreilta, mutta päädyin kuitenkin ostamaan sellaisen uutena. Voitteko muuten kuvitella että nyt makuuhuoneessa ei ole yhtään viherkasvia. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä huone ei ole niitä varten. Monta menetettyä yksilöä sen todistaa. 

Aika rientää ja päivät vain vilisevät ohitse. Pian on jo jouluaatto! Lumi suli, joten valkeaa joulua emme valitettavasti saa. Sisällä talossa on onneksi enemmän joulutunnelmaa.

Mukavia viime hetken valmisteluja ja rauhallista mieltä jokaiselle! 

torstai 8. joulukuuta 2016

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT


Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 



Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 



Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 


Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 


Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä