JOULUKORTTIKUVAUS JA RIPAUS JOULUA

Hei rakkaat lukijani! 

Ihan ensimmäiseksi palaan edelliseen postaukseeni pikaisesti. Ihania vauvaonnitteluja tuli teiltä tänne blogiin kuin myös instagramiinkin valtava määrä. Yhteiskiitos on enemmän kuin paikallaan, joten lämmin kiitos onnitteluista koko meidän perheeltämme! 

Rautatieläistalossa voi jo aistia ripauksen jouluista tunnelmaa. Olohuoneen kakluuni ja suuri viherkasvi on koristeltu joulupalloin ja vihreälle nojatuolille on aseteltu pehmeä talja. Nämä valmistelut tein elämäni ensimmäisiä joulukorttikuvauksia varten. Tähän somistukseen kun lisätään suloinen vauva, niin joulukorttiainekset ovat kohdillaan. Jos siis onnistuu kolmen päivän aikana saamaan yhtään onnistunutta kuvaa. Kyllä, muutaman onnistuneen kuvan saamiseen meni monta päivää, sillä vauvan kuvaaminen on jopa koomisen haastavaa, eikä pimeä marraskuu ja vain muutaman tunnin valoisa aika edesauttaneet yhtään asiaa. Joulukorttikuvat sain viimein napattua tänä aamuna, kun pitkästä aikaa olohuoneeseen tulvi edes hieman valoa ja neiti oli ruokailun jälkeen tyytyväinen olotilaansa. Kuvien joukossa on muutama aika onnistunut otos, joten onneksi en lannistunut yrityksissäni. 

En ole lähettänyt yhtään joulukorttia moneen vuoteen, mutta tänä korjaan tilanteen ja postitan jokusen kortin. Joulutervehdyksissä pieni tonttuni matkaa postin kautta toivottamaan hyvää joulua kaukana asuvillekin sukulaisille. 

Joulu on saanut aivan uuden merkityksen vauvan myötä ja minusta alkaa selvästi kuoriutua jonkinlainen jouluhöperö. Uusin jouluinen hankintani on muovinen havuköynnös, jonka ripustimme keittiöstä ruokahuoneeseen johtavan oviaukon päälle. Parempaa paikkaa köynnökselle emme olisi voineet keksiä, sillä niin kauniisti se asettui mustan hirsiseinän, vanhojen listojen ja olkihimmelin joukkoon. Lisäsin köynnökseen vielä muutaman valkoisen joulupallon tuomaan raikkautta tummien värien joukkoon. 

Joku vuosi haluan kokeilla havuköynnöksen tekoa oikeista havuista. Tänä vuonna ei ole oikea aika suuritöisille askarteluille, mutta ehkä ensi jouluna. Viime joulun alla tein elämäni ensimmäiset kranssit, joiden teosta innostuin oikein kunnolla. Jos haluat kurkata millaisia kransseja sain aikaiseksi niin klikkaa tänne. Kranssien teosta voit lukea täältä. Ehdoton suosikkini oli mustikanvarvuista tekemäni kranssi, jonka ripustin olohuoneen kakluunin kylkeen. Toivottavasti ehdin pian tekemään samanlaisen tuolle samaiselle paikalle. Viime vuotisen kranssin otin irti vasta muutama viikko sitten, kun se oli todellakin kuivunut kasaan. En kuitenkaan aikaisemmin tohtinut siitä luopua, sillä se jotenkin kuului kakluunin kylkeen. 

Pirteä pakkaskeli on saapunut Hämeeseen. Hyvin ohut lumikerros peittää maan ja kaikki näyttää taas kivemmalta. Otan hetkellisen valoisuuden vastaan mielelläni. Sisällä talossa sytyttelen kynttilöitä, kynttelikköjä ja ikkunoissa roikkuvia valotähtiä. Näin pimeys ei haittaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!