Sisällön tarjoaa Blogger.

VESSAREMONTTI ON VALMIS!


Terveiset uudesta vessasta! 

Minulla on vihdoinkin ilo esitellä teille täysin remontoitu vessamme. Kyseessähän on selvästi talomme pienin huone, vain 2,1 neliön suuruinen tila, joka on erittäin kovassa käytössä. Katto, ovi ja vessanpönttö jäivät vanhasta vessasta, kaikki muut pistettiin remontin aikana uusiksi. Remontti tosiaan kesti hieman suunniteltua pidempään, mutta niinhän näissä isoimmissa remonteissa usein tuppaa käymään. Varsinkin kun remontoidaan vanhaa taloa! Vaikka vessa on tilana hyvin pieni, sen remontointiin meni meiltä yli kolme viikkoa. Nyt se on valmis ja en voisi olla enemmän tyytyväinen lopputulokseen. Suurimman luksuselementin vessaamme tuo nyt lattialämmitys, jota ei aikaisemmin vessasta löytynyt. Eikä sitä löydy vielä mistään muualtakaan talosta, joten vessa on nyt edelläkävijä tässä asiassa. 


Uuden vessan materiaalien valinta lähti liikkeelle lattialaatasta, johon ihastuimme jo vuosi sitten. Pukkilan hexawood-laatta osoittautui loistavaksi valinnaksi, joskin sen työstäminen osoittautui yllättävän haasteellikseksi. Laadukas laatta on kovin paksu, joten sen leikkaaminen oli aika työlästä. Laatta jäljittelee puupintaa ja se on kauniin eläväinen. Tummanruskeista saumoista ei pinttynyt lika juuri näy, joten niitä ei tarvitse olla jatkuvasti hinkkaamassa puhtaaksi. Helppohoitoisuus on meillä päivän sana! Lattialammityksen ansiosta vessan lattiaa ei enää tarvitse vuorata matoilla, jotta varpaat pysyisivät lämpiminä, joten kaunis laatta voi olla näkyvillä myös paukkupakkasilla. 


Kipsilevyseinät vaihtuivat remontin yhteydessä vaneriin, seinälaatat paneeliin ja tapettiin. Mieheni halusi kokeilla korkean lattialistan tekemistä paneloinnin alle ja täytyy todeta, että se oli erittäin onnistunut kokeilu. Tapetti on kauan haaveilemani Sandbergin Waldemar, joka sattui olemaan juuri tapetin valinnan aikaan alennuksessa eräässä nettikaupassa. Kerrankin hyvä ajoitus! Tapetissa on kaksi tiaista kuvattuna vanhan tammen oksilla ja sen värimaailma on juuri omiaan meille. Yksi rulla ei ihan riittänyt vessan tapetointiin, joten niitä oli tilattava kaksi. Tästä syystä tammenoksat levisivät myös eteiseen. Tapetti jatkuu nyt korkeasta eteisestä vessaan asti, eikä enää haittaa vaikka vessanovi jäisikin auki. Näkymä on nimittäin parantunut huimasti. 



Allaskaluste, pesuallas ja suuri pyöreä peili hankittiin IkeastaVaalea tammikuvioinen Godmorgon allaskaluste istui hyvin budjettiimme, niin kuin myös vessan värimaailmaankin. Allaskalusteen moderni ulkonäkö muuttui vanhaan taloon sopivaksi Rättviken pesualtaan ansiosta, jonka muoto henkii mielestäni hienosti vanhaa aikaa. Altaan korotetun reunan ansiosta uskalsimme jättää altaan taustan laatoittamatta, sillä se estää pahimpia vesiroiskeita päätymästä paneeliin asti. Mustat Industry seinävalaisimet hankimme Clas Ohlsonilta. Niiden tuottama valoteho riittää vessan valaisemiseen hienosti eikä kattovalaisinta näin ollen tarvita. Ne tuovat samalla kaivatun ripauksen mustaa suhteellisen vaaleaan vessaan.   



Remontin lopputulos kunnioittaa mielestämme hienosti yli sata vuotiaan talomme ilmettä. Tässä remontissa ei meille hyvin ominaiseen tapaan hyödynnetty laisinkaan kierrätyskalusteita tai materiaaleja. Se on harvinaista ja ehkä hieman valitettavaakin, mutta täysin oikea ratkaisu. Mitä nyt pyyhenaulakko löytyi kirpputorilta kolmen euron hintaan. Minä haaveilin vanhan senkin tai lipaston muuttamisesta allaskalusteeksi, mutta viisas mieheni sai minut ymmärtämään sen epäkäytännöllisyyden lapsiperheessä. Varsinkin kun tämän talomme ainoan vessan on palveltava niin aikuisten kuin lastenkin tarpeita ja kestettävä kovaa kulutusta. Uuden allaskalusteen tilavat vetolaatikot ovat kuitenkin jo sulattaneet sydämeni täysin ja aikaisemmat haaveet ovat jääneet unholaan. 

Rakastamme uutta vessaamme! Mitä mieltä sinä olet?

Ai niin, jos haluat kurkata miltä se vanha vessa näytti niin klikkaa tänne.

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ RASKAUSMINÄ



Ulkona on tänään kaunis, mutta kovin tuulinen syyssää. Samalla kun ulkona myrskyää, myös sisälläni on käynnissä aikaimoinen myllerrys. Raskauteni on nimittäin edennyt jo viikolle 33. Mitä pidemmälle raskautta mennään, sen nopeammin aika tuntuu menevän. Tästä syystä oli aika ikuistaa tämä hetki ja ottaa raskauskuvia kovin muuttuneesta vartalostani. Kuvia on tullut otettua yllättävän vähän, joten nyt oli jo aika astua kameran eteen.

Raskauden aikana minulle on tullut painoa noin kaksikymmentä kiloa, joten kyseessä on todellakin muuttunut minä. Tältä minä siis näytän raskauden loppusuoralla, erittäin turvonneena ja nestettä täynnä, mutta onnellisena tästä raskauden ihmeestä. Kuvaajana toimi tänään pihatalon mummo, jonka kävin hälyttämässä kuvaushommiin ilman ennakkovaroitusta. Kylmä tuuli sai kuvaajan varustautumaan toppatakkiin, minä pärjäsin poncholla oikein hyvin.



Aamulla astelin yläkerran vaatehuoneeseen naureskellen sovittamaan viime kesänä ostettua mustaa maximekkoa, jonka totesin yllätyksekseni vielä mahtuvan päälleni. Kaappasin samalla yläkerrasta reilun ponchon mukaani. Päähän eteisessä roikkuva musta lierihattu ja syksyinen raskauslook oli valmis. Asun viimeistelivät vielä nahkaiset tennarit, joiden sivussa olevat vetoketjut eivät kylläkään enää mahdu kiinni.

Kuvauskuvauspaikkana toimivat talomme rappuset, jolloin saimme kuviin myös lasiverannan kauniit ikkunat. Sen kauemmaksi näitä kuvia ei tarvinnut mennä ottamaan. Rappusten kupeessa elelevä syreeni ehti pudottaa jo kaikki lehtensä tällä viikolla, joten niiden kaunista värimaailmaa emme saaneet taltioitua näihin kuviin. Onneksi oksatkin ovat kauniita!
 

Kuvista tuli niin kivoja, että halusin esitellä osan niistä myös teille. 
Kiitos kuvaajalleni kauniista syksyisistä kuvista. Näistä jää ihana muisto! 

Mukavaa lauantaita kaikille täältä Kanta-Hämeestä. 

SYKSYN EKAT - TAKAT ENNEN-JÄLKEEN

Luulin voivani pitkittää tätä vielä viikon tai pari. En onnistunut, mutta eipä se haittaa. Olen valmis aloittamaan pitkän lämmitysrumban. Tänä syksynä aurinkoisia päiviä on ollut ilmeisesti paljon vähemmän kuin viime vuonna, joten sisällä talossa on jo aikalailla kylmä. Tuo ihana aurinko lämmittää taloamme parhaassa tapauksessa huhtikuusta lokakuuhun, eikä tuona aikana lisälämmitystä tarvita. Tänään takoista kuitenkin nousee virallisesti syksyn ekat savut!

Ajattelin palata hieman taaksepäin ajassa ja esitellä millaiset uudelleenkäsittelyt molemmat tiilitakkamme saivat kevään ja kesän aikana. Vertailun vuoksi laitan esille ennen ja jälkeen kuvat, joita itse ainakin tykkään katsella. Ilman näitä kuvia sitä unohtaa nopeasti mistä lähdettiin liikkeelle ja millaisia muutoksia talossa onkaan tehty. Joskus nämä kuvat jäävät ottamatta, sillä minulla on usein niin kova into aloittaa projekti, että kamera jää jotenkin taka-alalle. Takkojen osalta materiaalia on onneksi hyvin.


Makuuhuoneen takkaa ei enää tunnista samaksi tiilitakaksi ja vaikka samettisen sileän pinnan aikaansaaminen olikin suuren työn ja sotkun takana, niin kyllä se kuitenkin kannatti. Takan taustan maalasimme vaaleammalla vihreällä kuin itse takan ja molemmat sävyt poimimme huoneen tapetista. Kyselin teiltä lukijoilta tuolloin vinkkejä värien valintaan ja sain niitä valtavasti. Jos haluat kurkata mitä kaikkea ehdotettiin, niin klikkaa tänne. Teidän ehdotuksenne vahvistivat päätöstämme lopullisesta värimaailmasta, joten vielä kerran kiitos niistä.


Ruokailuhuoneessa takan ympäristö muuttui enemmän kuin itse takka, jonka päätimme vain maalata puhtaan valkoiseksi. Valkoista takkamaalia löytyi meiltä varastosta, joten olisi ollut haaskausta jättää se käyttämättä. Takka tulee kuitenkin esille aivan erilailla sinisen taustan ja vihreän seinän ansiosta. Vaikka rakastammekin makuuhuoneen tasaiseksi slammattua takkaa, valitsimme helpomman tien tämän takan osalta. Ei ollut oikea hetki suureen muutokseen. Voihan olla, että tämäkin takka tasoitetaan joku kaunis päivä. Nyt nautitaan hetki puhtaan valkoisesta takasta, joka ei kyllä kovin pitkään säily näin kauniina.


Ennen ruokailuhuoneen hervotonta klapikaappia polttopuut säilytettiin pienissä puulaatikoissa, jossa ne ehtivät hetken kuivahtaa ennen käyttöönottoa. Tämä ei ollut pitkänpäälle kovin järkevää touhua, sillä eihän näihin laatikoihin mahtunut kovinkaan paljon klapeja. Klapikaapille oli selkeä tarve, sillä meillä ei ole lämmintä puuliiteriä ja klapit säilytetään säiden armoilla. Rakensimme klapikaapin vanerista viime syksynä ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Se miellyttää silmää ja vähentää jokapäiväistä puiden kantamista kummasti. Tulevana talvena sen merkitys vain korostuu ja kaikki arkea helpottavat asiat ovat enemmän kuin tervetulleita tähän taloon. Jonkinlainen klapikaappi on toiveessa myös makuuhuoneeseen, joskin paljon pienemmässä mittakaavassa.



Lämmitys alkoi tänään kuumailmapuhaltimen avulla. Hormi piti saada ensin lämpimäksi ja poistaa sieltä ylimääräistä kosteutta, joten annoin pistoolimallisen kuumailmapuhaltimen pöhistä lämpöä hyvän aikaa ennen varovaista tulen tekoa. Jotta takka lähtee vetämään paremmin, avaan myös ikkunan korvausilman saamiseksi. Vaikka lämmitystauko on meillä pitkä, takat lähtivät tällä kertaa vetämään yllättävän hienosti. Entä teillä muilla, joko teillä on tulet takassa? 


Tunnelmallista iltaa takkatulen äärestä toivottaapi Mira