SYKSYN VIHREÄT SEINÄT

 

Yläkerran aulan tunnelma on ehdottomasti parhaimmillaan näin syksyisin. Kohta kaksi vuotta takaperin maalasin melkein kaikki aulan seinät tummanvihreällä, maalisävyllä nimeltä Vuono (M442), joka myös valittiiin Tikkurilan vuoden 2016 väriksi. Syvän malakiitin vihreä Vuono tuo mielestäni kauniisti luonnon sisälle asti ja tätä juuri tavoittelinkin tällä hyvin rohkealla värivalinnalla. Vihreä väri rauhoittaa maanläheisyydellään ja tuo isoon aulaan kotoisan tunnelman. Mielestäni se toimii kivasti lakatun lautalattian, valkoisen koristeellisen viistokaton ja vanhojen huonekalujen kanssa. Eikä se kavahda mustia rappusten kaiteita tai mustaa itse rakennettua neljämetristä vieraspetiäkään. Kevään ja kesän koittaessa seinien väri tuntui hieman liian synkältä ja pimeältä, jolloin kyseenalaistinkin kovasti tätä tummaa värivalintaani. Näin syksyn tulleen kaipaan kuitenkin kotiin tummia ja vahvoja värejä, eikä näitä vihreitä seiniä olla peittämässä millään muulla värillä. Ne ovat nyt juuri täydelliset tuossa sävyssä. Keväällä saatan ajatella jälleen toisin! 

 

Saatatte ehkä muistaa, että tämän pitkän senkin tilalla oli aikaisemmin hieman pienempi vanha senkki, joka muutti ruokailuhuoneen maalauksen yhteydessä alakertaan. Seinän edusta ei ehtinyt kauan ammottamaan tyhjänä, kun jo kannoimme entisestä makuuhuoneestamme tämän 50-luvun kirjahyllyn alaosan uudelle paikallensa. Se on juuri sopivan pituinen seinän eteen, eikä minulle niin mieluinen näkymä huonontunut yhtään tämän muutoksen myötä. Yläkertaan kiivetessä kun juuri tämä näkymä osuu ensimmäisenä silmiini. Vaihtelu virkistää ja aikaisempi senkki asetelmineen kaipasikin jo muutosta. Valkoiset yksityiskohdat raikastavat seinän edustaa ja tuovat aivan eri tavalla Vuonon vihreän kauneuden esille. 

Mitä mieltä sinä olet tästä aika dramaattisesta vuoden väristä?

VIIMEISET VALMISTELUT

Perjantain äitiyspoliklinikalla käynnin jälkeen viimeiset vauvavalmistelut saivat todella tulta allensa. Tämä vauveliini ei taida malttaa pysyä masussa koko raskausaikaa ja väärinpäinkin on päässyt kääntymään. Tästä syystä oli aika kaivaa juuttikehto varastosta ja kiinnittää se valmiiksi sängyn viereen. Katosta roikkuva kaunis kehto on jo pedattu pellavalakanoilla ja unilelut odottavat siellä uutta kaveria kotiin.

Minulla alkoi virallisesti äitiysloma tänään ja oloni on todella väsynyt sekä kovin tuskainen. Vitsailin aikaisemmin miehelleni, että tämä vauva voi tulla kunhan vessaremontti on valmis ja makuuhuoneen viimeistelyt tehty. Täytyy varmaan tulevaisuudessa miettiä mitä suustaan päästää! Toivotaan, että vauva vielä hetken viihtyisi masussa.

Ostin juuttikehdon kirpputorilta aikoja sitten, jo ennen kuin lapsettomuushoidot meidän kohdallamme edes aloitettiin. Halusin hankkia kehdon, vaikka mitään takeita oman lapsen saamisesta ei tuolloin ollut. Ihastuin siihen niin kovasti ja hintakin oli todella edullinen. Vaikka raskaaksi tuleminen ei olisi onnistunutkaan, olisin saanut kehdosta varmasti rahani takaisin. Kiitollisena katselen nyt kehtoa ja toivon saavani tuoda kotiin pian terveen vauvan.

Tämä juuttikehto kuuluu ehdottomasti parhaimpien kirpputorilöytöjeni joukkoon. Vaikka kehdon käyttöaika ei ole kovin pitkä, uskon sen tuoman hyödyn olevan suuri. Toivottavasti vauva viihtyy siinä hyvin.

Ennen kehdon kiinnitystä nostimme madalletun sänkymme vihdoinkin normaalille korkeudelle, se kun jäi yläkerran viistokaton alta muuton jälkeen tekemättä. Nyt sänky ja kehto ovat meille ergonomisesti hyvällä korkeudella. Ison mahani kanssa sängystä nousu sujuu raskauden loppuajan myös hieman kivuttomammin. 

Yöpöydälle ei sängyn viereen jäänyt tilaa, joten keksin sille nopeasti uuden paikan huoneesta. Takan vieressä peilin alla oli hyvin tilaa pienelle lipastokaunokaiselle. Ja kuinka hyvin se uudelle paikalle sopiikaan! Minun yöpöytäni virkaa ajaa nyt hienosti seinähyllykkö, jonne saan kirjat, vesilasin ja kännykän helposti lähettyville. Mistään ei tarvinnut luopua, vaikka kehto viekin sängyn vierestä aika suuren tilan. Hyvä niin!

Pidemmittä puheitta totean, että meillä on kaikki valmiina vauvan tuloon! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille. 

VESSAREMONTTI ON VALMIS!

Terveiset uudesta vessasta! 

Minulla on vihdoinkin ilo esitellä teille täysin remontoitu vessamme. Kyseessähän on selvästi talomme pienin huone, vain 2,1 neliön suuruinen tila, joka on erittäin kovassa käytössä. Katto, ovi ja vessanpönttö jäivät vanhasta vessasta, kaikki muut pistettiin remontin aikana uusiksi. Remontti tosiaan kesti hieman suunniteltua pidempään, mutta niinhän näissä isoimmissa remonteissa usein tuppaa käymään. Varsinkin kun remontoidaan vanhaa taloa! Vaikka vessa on tilana hyvin pieni, sen remontointiin meni meiltä yli kolme viikkoa. Nyt se on valmis ja en voisi olla enemmän tyytyväinen lopputulokseen. Suurimman luksuselementin vessaamme tuo nyt lattialämmitys, jota ei aikaisemmin vessasta löytynyt. Eikä sitä löydy vielä mistään muualtakaan talosta, joten vessa on nyt edelläkävijä tässä asiassa. 

Uuden vessan materiaalien valinta lähti liikkeelle lattialaatasta, johon ihastuimme jo vuosi sitten. Pukkilan hexawood-laatta osoittautui loistavaksi valinnaksi, joskin sen työstäminen osoittautui yllättävän haasteellikseksi. Laadukas laatta on kovin paksu, joten sen leikkaaminen oli aika työlästä. Laatta jäljittelee puupintaa ja se on kauniin eläväinen. Tummanruskeista saumoista ei pinttynyt lika juuri näy, joten niitä ei tarvitse olla jatkuvasti hinkkaamassa puhtaaksi. Helppohoitoisuus on meillä päivän sana! Lattialammityksen ansiosta vessan lattiaa ei enää tarvitse vuorata matoilla, jotta varpaat pysyisivät lämpiminä, joten kaunis laatta voi olla näkyvillä myös paukkupakkasilla. 

Kipsilevyseinät vaihtuivat remontin yhteydessä vaneriin, seinälaatat paneeliin ja tapettiin. Mieheni halusi kokeilla korkean lattialistan tekemistä paneloinnin alle ja täytyy todeta, että se oli erittäin onnistunut kokeilu. Tapetti on kauan haaveilemani Sandbergin Waldemar, joka sattui olemaan juuri tapetin valinnan aikaan alennuksessa eräässä nettikaupassa. Kerrankin hyvä ajoitus! Tapetissa on kaksi tiaista kuvattuna vanhan tammen oksilla ja sen värimaailma on juuri omiaan meille. Yksi rulla ei ihan riittänyt vessan tapetointiin, joten niitä oli tilattava kaksi. Tästä syystä tammenoksat levisivät myös eteiseen. Tapetti jatkuu nyt korkeasta eteisestä vessaan asti, eikä enää haittaa vaikka vessanovi jäisikin auki. Näkymä on nimittäin parantunut huimasti. 

Allaskaluste, pesuallas ja suuri pyöreä peili hankittiin Ikeasta. Vaalea tammikuvioinen Godmorgon allaskaluste istui hyvin budjettiimme, niin kuin myös vessan värimaailmaankin. Allaskalusteen moderni ulkonäkö muuttui vanhaan taloon sopivaksi Rättviken pesualtaan ansiosta, jonka muoto henkii mielestäni hienosti vanhaa aikaa. Altaan korotetun reunan ansiosta uskalsimme jättää altaan taustan laatoittamatta, sillä se estää pahimpia vesiroiskeita päätymästä paneeliin asti. Mustat Industry seinävalaisimet hankimme Clas Ohlsonilta. Niiden tuottama valoteho riittää vessan valaisemiseen hienosti eikä kattovalaisinta näin ollen tarvita. Ne tuovat samalla kaivatun ripauksen mustaa suhteellisen vaaleaan vessaan.   

Remontin lopputulos kunnioittaa mielestämme hienosti yli sata vuotiaan talomme ilmettä. Tässä remontissa ei meille hyvin ominaiseen tapaan hyödynnetty laisinkaan kierrätyskalusteita tai materiaaleja. Se on harvinaista ja ehkä hieman valitettavaakin, mutta täysin oikea ratkaisu. Mitä nyt pyyhenaulakko löytyi kirpputorilta kolmen euron hintaan. Minä haaveilin vanhan senkin tai lipaston muuttamisesta allaskalusteeksi, mutta viisas mieheni sai minut ymmärtämään sen epäkäytännöllisyyden lapsiperheessä. Varsinkin kun tämän talomme ainoan vessan on palveltava niin aikuisten kuin lastenkin tarpeita ja kestettävä kovaa kulutusta. Uuden allaskalusteen tilavat vetolaatikot ovat kuitenkin jo sulattaneet sydämeni täysin ja aikaisemmat haaveet ovat jääneet unholaan. 

Rakastamme uutta vessaamme! Mitä mieltä sinä olet?

Ai niin, jos haluat kurkata miltä se vanha vessa näytti niin klikkaa tänne.

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ RASKAUSMINÄ

Ulkona on tänään kaunis, mutta kovin tuulinen syyssää. Samalla kun ulkona myrskyää, myös sisälläni on käynnissä aikaimoinen myllerrys. Raskauteni on nimittäin edennyt jo viikolle 33. Mitä pidemmälle raskautta mennään, sen nopeammin aika tuntuu menevän. Tästä syystä oli aika ikuistaa tämä hetki ja ottaa raskauskuvia kovin muuttuneesta vartalostani. Kuvia on tullut otettua yllättävän vähän, joten nyt oli jo aika astua kameran eteen.

Raskauden aikana minulle on tullut painoa noin kaksikymmentä kiloa, joten kyseessä on todellakin muuttunut minä. Tältä minä siis näytän raskauden loppusuoralla, erittäin turvonneena ja nestettä täynnä, mutta onnellisena tästä raskauden ihmeestä. Kuvaajana toimi tänään pihatalon mummo, jonka kävin hälyttämässä kuvaushommiin ilman ennakkovaroitusta. Kylmä tuuli sai kuvaajan varustautumaan toppatakkiin, minä pärjäsin poncholla oikein hyvin.

Aamulla astelin yläkerran vaatehuoneeseen naureskellen sovittamaan viime kesänä ostettua mustaa maximekkoa, jonka totesin yllätyksekseni vielä mahtuvan päälleni. Kaappasin samalla yläkerrasta reilun ponchon mukaani. Päähän eteisessä roikkuva musta lierihattu ja syksyinen raskauslook oli valmis. Asun viimeistelivät vielä nahkaiset tennarit, joiden sivussa olevat vetoketjut eivät kylläkään enää mahdu kiinni.

Kuvauskuvauspaikkana toimivat talomme rappuset, jolloin saimme kuviin myös lasiverannan kauniit ikkunat. Sen kauemmaksi näitä kuvia ei tarvinnut mennä ottamaan. Rappusten kupeessa elelevä syreeni ehti pudottaa jo kaikki lehtensä tällä viikolla, joten niiden kaunista värimaailmaa emme saaneet taltioitua näihin kuviin. Onneksi oksatkin ovat kauniita!

 

Kuvista tuli niin kivoja, että halusin esitellä osan niistä myös teille. 

Kiitos kuvaajalleni kauniista syksyisistä kuvista. Näistä jää ihana muisto! 

Mukavaa lauantaita kaikille täältä Kanta-Hämeestä.