KAAPPIHULLUN PÄIVÄKIRJA / elo-syyskuu 2017

Elokuu 2017

Haaveilen jälleen uudesta kaapista. Tarvitsemme makuuhuoneeseen kipeästi toisen vaatekaapin, sillä olemassa olevan kaapin säilytyskapasiteetti on jo ylitetty roimasti. Olen valmis kunnostushommiin, mikäli kaappi sitä vaatii. Joskin en taaskaan tiedä mistä ne ylimääräiset tunnit taion päivääni. Taidan olla valmis luopumaan hoitopöydästä ja sen päällä olevasta hyllyköstä, jossa pikkuneidin vaatteita on säilytetty koreissa. Tilalle mahtuisi uusi vaatekaappi, johon saisin sullottua neidin vaatteet ja vähän meidän muidenkin. Me todella tarvitaan se kaappi!

11.9.2017
Mieheni lähettää minulle sähköpostilla kuvan aika rajun näköisestä läikikkäästä puisesta kaapista, jota hänen työkaverinsa tarjoaa meille - ilmaiseksi! Haluammeko pelastaa kaapin kaatopaikkakuormasta ja ottaa siitä projektin itsellemme? Hurjan ulkonäon alta näen mahdollisuuden ja nappaan heti kiinni tähän tilaisuuteen. Miltähän kaappi näyttää luonnossa, kun kuvasta ei oikein saa kunnolla selvää. Entä onkohan siinä hajuhaittoja, niin ettei se sovellukkaan vaatakaapiksi. Liian monta kysymystä jälleen. Jään odottelemaan kaappia.

18.9.2017
Kaappi tuodaan peräkärryllä kotiin ja varastoidaan autotalliin. Syy siihen miksi tämä kaappi on näin rujon näköinen ja läikikäs punavalkoinen on selvä. Sitä on aloitettu hiomaan puhtaaksi, takaisin puupinnalle, mutta aika tähän vaativaan työhön ei ole riittänyt ja kaappi on jäänyt lojumaan varaston nurkkaan odottamaan hiontatyön jatkoinspiraatiota. Minä en halua takaisin puupintaa vaan ehdottomasti maalaan tämän. Työsuunnitelmani on seuraava: Hionta, jotta saan pinnan tasaiseksi sekä tarvittavat paklaukset, kunnon pesu, maalaus kahteen kertaan sisältäja ulkoasekä kaapin sisäosien fiksailu. Haluan kaappiin uudet hyllyt vanerista, joten ne täytyy tilata. 

Milloin pääsen aloittamaan? Hyvä kysymys. Minkä värin valitsen? Jälleen hyvä kysymys. Olen nuuhkinut kaappia, mutta tuolla autotallin viileässä ilmassa ei saa oikeaa kuvaa hajuista. Joku epämääräinen tuoksu kaapissa on, mutta katsotaan miten hionnan ja pesun jälkeen käy.

Siinä kaikki tällä erää. Kaappihullun päiväkirja saa jatkoa toivottavasti pian...

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 1

Lasiverannan väliaikainen sisustus on jo historiaa, sillä jo jonkin aikaa siellä on ollut vireillään uusi projekti. Veranta on meillä ollut lähinnä sellainen läpikulkupaikka, jossa ei valitettavasti tule vietettyä aikaa muuten kuin kesäaikana, jos juuri silloinkaan. Pidämme verannan kylmänä tilana talvisin, joten ei siellä käydä kuin vilvoittelemassa saunan jälkeen nopeasti. Halusimme hyödyntää tilaa järkevästi, joten aloimme viime kevään aikana suunnittelemaan kunnollista kierrätyspistettä verannalle. Keittiössä meillä on ollut omat astiat pullojen ja paperin keräystä varten, mutta muulle kierrättämiselle ei ole löytynyt järkevää tilaa. Muovipusseihin sullotut muut kierrätettävät jätteet alkoivat kerääntyä liian näkyville ja kiikutin pussit aina verannalle "piiloon". Ehdottomasti järkevin ratkaisu meidän talouden tuottamalle kierrätysjätteelle on rakentaa niille oma kierrätyspiste. Sinne verannalle. Säilytyskaluste, josta löytyy keräyslaatikot paperille, pulloille, pahville, muoville, metallille ja lasille. 

Kierrätyspiste luonnosteltiin ensin paperille, sitten mieheni piirsi suunnitelman valmiiksi netistä ilmaiseksi ladattavalla CAD-ohjelmalla. Mitat olisin tosin voinut laskea ruutupaperillekin, mutta laatikoihin tulevat viistot kulmat oli helpompi piirtää ohjelman avulla. Laatikot jäljittelevät 50-60-luvun keittiöissä paljon käytettyjä halkolaatikkoja, jotka sopivat mielestämme täydellisesti kierrättämiseen.

Kierrätyspisteen materiaaliksi valitsimme vanerin, jota meillä on aikaisemminkin paljon käytetty. Tilasimme vanerit paikallisesta vanerifirmasta mittoihin sahattuna, joskin laatikoiden viistot kulmat sahattiin ihan itse.  Kaikki osat takalevyä lukuunottamatta ovat 15 mm  koivuvaneria.

Kierrätyspisteen rungon kokoaminen aloitettiin niin sanotusti väärinpäin eli päälikansi alaspäin. Emme halunneet ruuvinkantoja näkyviin, joten käyttimme näkyvien osien kiinnitykseen kalustekulmarautoja ja puuliimaa. Päälikanteen kiinnitettiin seuraavaksi sivuosat ja niihin pohjalevy.

Ohuempi takalevy ruuvattiin pienillä ruuveilla kiinni. Ennen takalevyn kiinnittämistä kunnolla tarkistimme ristimitan (mitta viistosti yläkulmista alakulmiin), jonka avulla varmistetaan, että osat ovat suorassa toisiinsa nähden. Jos mitta tässä vaiheessa heittää, niin mikään ei enää tämän jälkeen toimi. Seuraavaksi kokosimme kaappia kiertävän alasokkelin ja jätimme kierrätyspisteen rungon liimaukset kuivumaan seuraavaa työvaihetta varten.

Seuraavana työvaiheena oli kierrätyspisteen rungon väliseinien kiinnitys. Ne kiinnitettiin päälilevyyn kulmaraudoilla ja pohjan läpi ruuvaamalla. Näin varmistettiin jälleen, ettei näkyvään päälilevyyn tule ruuvinjälkiä. Laatikoiden kokoaminen alkoi etulevystä, johon puuliiman ja kulmarautojen avulla kiinnitettiin ensin toinen sivuosa, sitten alapuoli, tämän jälkeen toinen sivu ja lopuksi takalevy.

Jykeviä keräyslaatikoita nikkaroitiin yhteensä neljä. Metalli, lasi ja muovi tulevat todennäköisesti jakamaan yhden laatikon. Tätä varten laatikko jaetaan kolmeen osaaan väliseinien avulla. Pullot, paperi ja pahvi pääsevät omiin laatikkoihinsa.

Laatikot sovitettiin runkoon ja hienosti ne sinne omiin koloihinsa sujahtivat. Kierrätyspiste on aika massiivinen ja vie ison osan verannan tilasta, mutta siitä valmistuu juuri sellainen kuin oli tarkoituskin. Isot laatikot vetävät sisäänsä suuren määärän kierrätysjätettä, joka varmistaa sen, ettei tila lopu kesken. Mahtavaa!

Tähän asti olemme päässeet ja tämä rakennusprojekti etenee tästä eteenpäinkin ihan omaa vauhtiaan, ilman stressiä. Teen seuraavan postauksen, kunhan jotain raportoitavaa löytyy. Hyvällä tuurilla ehdimme jo tänään rakennushommiin. Saa nähdä.

Nyt toivottelen mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!