Teimme viime viikolla kesälomareissun savoon. Perille päästyämme meitä odotti mahtava yllätys, todellisia löytöjä vuosikymmenten takaa! Ukkini oli kaivanut tallin ylisiltä vanhan kolmipyörän sekä vielä iäkkäämmän punaisen rattikelkan, Lillille kotiin viemisiksi. Lilli ei osaa näistä vielä innostua, mutta äiti kyllä osaa!
Kolmipyörä on yli kolmekymmentä vuotta vanha ja sillä minä olen pyöräillyt pienenä tytön tylleröisenä. Löysin kuvia minusta ja pyörästä, takuuvarmasti otan niitä myös Lillistä ja tästä nostalgisesta menopelistä.
Kolmipyörä on vielä näiden vuosien jälkeen ehjä, joskin satula ja pyörät ovat kovasti haalistuneet, mutta se ei käyttöä haittaa. Ohjaustangosta puuttuvat tupit saa varmasti hankittua jostain, jos ei nyt ihan alkuperäisiä vastaavina niin sitten jotain sinnepäin. Kuvista paljastui että ohjaustankoon on kuulunut myös pieni soittokello, mutta vastaavan löytyminen olisi aikamoinen ihme. Me teemme pientä fiksailua pyörälle, niin tästä saadaan oiva menopeli Lillille. Ja minä jaksan muistuttaa kyllästymiseen asti kuinka itsekin olen aikoinaan samalla pyörällä ajellut.
Punainen rattikelkka on kolmipyörää paljon vanhempi, se on nimittäin kultaiselta 60-luvulta. Kelkka kuului äitini lapsuuteen. Jalakset ovat ruosteessa, mutta eipä ole ihme tämän ikää ajatellen. Tämä on jotenkin niin sympaattisen siro kapistus, varsinkin verrattuna muovisiin nykyajan rattikelkkoihin. Kelkan käyttöikää saadaan pidennettyä pienillä huoltotoimenpiteillä ja voinpa kuvitella sen olevan käytössä vielä Lillin lapsillakin.
Niin kelkka kuin kolmipyöräkin pakattiin mukaan autoon. Ja lisäksi iso pussillinen ruisleipää.
Kivaa viikkoa kaikille aarteiden etsijöille!
