KAAPPIHIRVIÖN MUODONMUUTOS

Hei. Kerroin teille viime syyskuussa hurjan näköisestä läikikkäästä kaapista, jonka saimme ilmaiseksi mieheni työkaverilta. Vanha kaappi jäi tuolloin odottamaan kunnostusta autotalliin ja nyt ruhtinaaliset 10 kuukautta myöhemmin kaappi on vihdoinkin valmis. Tässä on pienen juhlan paikka! 

Tässä ennen ja jälkeen kuvapari, jotta näette mistä oikein lähdin vanhan puukaapin kunnostuksessa liikkelle ja tietenkin mikä on lopputulos.

Kaapin kunnostus ei ollut mikään läpihuutojuttu ja olin aivan alkumetreillä todella lähellä luovuttamista. Mietin silloin kaapin kärräämistä kaatopaikalle, sillä lähtökohta ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja haaveet suhteellisen nopeasta kunnostustyöstä karisivat heti hiomakoneen käynnistämisen jälkeen. Kaappi vaati hurjaa pesua, hiomista, paklausta, maalausta sekä jälleen hiomista ja paklausta ennen kuin pääsin siihen mieluisampaan osaan eli pintojen lopulliseen maalaukseen. 

Kaapin edellisen omistajan oli ollut tarkoitus hioa kaapin puupinta esille, mutta työ oli jäänyt puolitiehen. Tämä olisi ollut huomattavasti mukavampi projekti, mikäli pintoja ei olisi hiottu ollenkaan ja kaapissa olisi ollut tasainen maalipinta. Muistuksena itselleni: mikäli joku tarjoaa tulevaisuudessa yhtä runneltua projektia ilmaiseksi, niin mieti kahdesti ennen kuin suostut :)

Maalasin kaapin valkoiseksi, mikä on aika epätyypillistä minulle. Kaapista piti tulla vaatekaappi Lillin huoneeseen ja tietenkin huoneen muu värimaailma määritteli sen lopullisen värin. En edes muista milloin olisin viimeksi maalannut jotain muuta kuin listoja valkoiseksi, mutta se tuntui oikealta sinisen kiurujen yön kaveriksi. Niinpä päädyin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten maalikauppaan ostamaan valkoista maalia (Tikkurila Höyry G497).

Kaappi ei kuitenkaan päätynyt yläkertaan koskaan, sillä se ei mahtunut taipumaan portaiden alkupäässä. Se oli yksinkertaisesti liian iso ja tämä huomattiin vasta kun kaappi oli valmis, sillä eipä tullut mieleenkään etteikö sitä saataisi koskaan kannettua yläkertaan. Hetkellisen epätoivoisen ahdistuksen jälkeen keksin sille uuden paikan verannalta. Ja kuinkas kävikään, sen mitat ovat juuri sopivat sen uuteen käyttötarkoitukseen.

Meillä on ollut valmiina kaappivanerit jo vuoden, sillä verannalle vanerisen kierrätyspisteen kaveriksi oli tarkoitus tehdä vaatekaappi kaikille pilkkihaalareille,  työvaatteille ja likaisille kengille kuten kumppareille. Niin ne suunnitelmat jälleen muuttuivat ja  valkoisesta kaapista tuli rönttövaatekaappi ja vanereista tehdäänkin vaatekaappi Lillille. Se rakennetaan yläkerrassa, jonne se tulee sijoittumaan, sillä meidän portaista ei tosiaan isot kaapit kulje. Tulipahan sekin opittua kohta neljän vuoden talossa asumisen jälkeen.

Kaapin vanhat hyllyt heitin muuten suoraan kaatopaikkakuormaan, sillä epämääräinen ja tunkkainen haju oli niiden huokoisessa pinnassa kovasti kiinni. Uusien hyllyjen vaneri hyötykäytettiin meillä nyt toiseen kertaan. Ennen yläkerran aulan remppaa vanerilevy toimi pitkänä työtasona, joka jäi siis ylimääräiseksi ja tarpeettomaksi. Hyllyjen päälle ja kaapin pohjalle leikkasin vanhoista käytävänmatoista palaset suojaamaan pintoja lialta ja kuralta. Täällä kaapissa kun ei säilytä niitä puhtaimpia vaatteita ja kenkiä.

Kaapin uuden ilmeen viimeistelivät uudet vetimet. Alkuperäiset lukkopesät saivat lähtöpassit, sillä avaimia ei tullut kaapin mukana. Ovet  eivät millään mahtaneet pysyä kiinni, sillä ne ovat taipuneet alhaalta hieman ja ovien kiinni pysyminen ratkaistiin jousisalpojen avulla. Nyt ovet on helppo avata ja sulkea ja ne myös pysyvät kiinni. 

Kaapin pinta ei ole täydellisen sileä, sillä siitä löytyy vieläkin joitakin lommoja ja epätasaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin vanha kaappi, joten siinä saa mielestäni näkyä elämisen jälkiä. Ja meille tullessaan nuo jäljet olivat niin omalaatuisia, että pitäähän niistä joku muisto jäädä. Lopulta olen tyytyväinen että ryhdyin kunnostushommiin ja nousin epätoivon syöveireistä, sillä kaappi on kuin luotu tuohon verannalle.

Meillä käynnissä yksi isompikin projekti. Pihalla on meneillään puutarhavajan rakennustyöt, joka aloitettiin purkamalla pihatalon päädyssä oleva valokatteinen terassin kyhäelmä kokonaan pois. Rakentamisessa ollaan noin puolessa välissä, joten uusi vaja rakentuu toivottavasti valmiiksi kesän aikana. Kerron siitä myöhemmin lisää. 

Piharempat etenisivät paremmin, mikäli tämä helle hellittäisi. Itse nauttisin paljon viileämmästä kelistä, sillä meidän talo ja piha ovat nyt tuskasen kuumia. Varjoiset paikat ovat nyt pop ja nestettä yritetään juoda mahdollisiman paljon. Viikonlopuksi ennustettuja ukkoskuuroja odotetaan meillä innolla!

Mukavia helteisiä hetkiä kaikille!

RATKAISU LASTENHUONEEN LELUSÄILYTYKSEEN

Niinhän sitä kaiken piti olla vanhaa ja itse kunnostettua. Kunnes heräsin todellisuuteen ja tajusin että paras ja ehdottomasti toimivin ratkaisu Lillin huoneen lelusäilytykseen löytyy Ikeasta. Ja niin kaksi Ivar-kaappia haettiin kotiin hyvillä mielin, sillä sitähän tämä sisustaminen on – kompromissien  tekoa.  

Haaveissani kuvittelin saavani lelut kauniisti säilöön vanhaan talonpoikaiskaappiin, mutta käytännöllisyys ja nopea saatavuus veivät tällä erää voiton. Sellaisen kaappivanhuksen etsintä on hidasta hommaa ja viistokaton alle sopivan kokoisen ja edullisen kaapin löytäminen on aikamoista hakuammuntaa. Vanhojen kaappien hinnat ovat pomsahtaneet totaalisesti pilviin ja sinne pilviin meillä ei ole nyt mahdollisuutta kurkoittaa. Vanhan sijaan päädyin siis uuteen, mutta kuitenkin mieluisaan vaihtoehtoon. Kaksi Ivar-kaappia maksoi yhteensä 130€, mikä on ihan kohtuullinen hinta puisille kaapeille.

Lelukaappien valintaan vaikutti se tärkeä seikka, että niiden tulee olla helposti avattavissa ja suljettavissa, sillä niiden käyttäjä on tällä hetkellä vielä alle kaksi vuotias. Ivarit saa auki ja kiinni helposti näinkin pieni neiti. Meidän neidin käsittelyssä ovet tosin paukahtivat kiinni niin kovaa ääntä pitäen, että laitoin oviin kiinni huonekalujen jalkoihin tarkoitettuja huopatassuja, jotka leikkasin sopivan pieneksi, etteivät ne pilkistä rungon ja ovien raoista. 

Kaapit maalattiin kolmeen kertaan, sillä käsittelemätön mäntykaappi imee itseensä tolkuttomasti maalia. Jos olisin halunnut niihin täysin sileän pinnan, olisin joutunut maalaamaan ne vielä neljännen tai viidennen kerran. Ja siihen ei into riittänyt tällä kertaa. Se hyvä puoli näissä puisissa kaapeissa on, että niitä voi käsitellä lähes loputtomasti ja väriä voi vaihtaa tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Jos joskus päädyn vaihtamaan niiden väriä, uuteen maalipintaan ei tarvita enää kuin kaksi maalauskertaa. Onneksi.

Ivarit kiinnitettiin seinään lattialistojen päälle, jolloin imurointi niiden alta on helppoa. Arkea ja siivoamista helpottavat ratkaisut ovat aina tosi tervetulleita, sillä siivoaminen on asia, johon en halua käyttää yhtään ylimääräistä aikaa. Helposti siivottavat lattiapinnat houkuttavat päivä päivältä enemmän, sillä siivottavaa pinta-alaa talossamme on 195 neliötä. 

Nämä Ivarit ovat kyllä ihan huippuja, sillä niiden sisään mahtuu uskomaton määrä kirjoja ja leluja.  Ne lelut, jotka eivät mahdu kaappiin, mahtuvat lattialla oleviin koreihin, joita olen kerännyt kirppareilta. Suurin osa Lillin leluista on kuitenkin vielä alakerrassa olohuonetta valloittamassa, sillä siellä me vietetään eniten aikaa, kunnes saadaan tuo yläkerran aula remontoitua ja uusi makuuhuone rakennettua meille aikuisille. Sitten me muutetaan takaisin yläkertaan nukkumaan. Lilli omaan huoneeseen ja me aikuiset omaan uuteen makkariin. 

Aulassa vallitsee remppakaaos, joten yläkerrassa ei tule vietettyä nyt paljon aikaa. Lillin huoneessa käydään kyllä leikkimässä ja totuttelemassa uuteen sänkyyn, mutta muuten arki pyörii edelleen alakerrassa. Aulan seinät on muuten nyt maalattu ja tumma Tikkurilan Vuono on vaihtunut johonkin muuhun. Seuraavaksi ryhdytään rakentamaan väliseiniä ja maalaamaan lattiaa. Edistystä on havaittavissa!