PARIOVET- DUSTY PINK

Vihreiden pariovien aika on nyt ohi. Vanhat basilikan vihreät ovet toimivat pitkän aikaa olohuoneen katseenvangitsijoina ja ne saivat osakseen paljon positiivista huomiota. Seinien värin ja oikeastaan koko olohuoneen ilmeen muututtua eivät vihreät pariovet enää sopineet tähän näkymään. Tästä syystä ryhdyin hiihtolomaviikon kunniaksi maalaushommiin. Maalasin ovet himmeällä Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla, sillä kaikki mattapintainen miellyttää silmääni tällä hetkellä. Sävyksi valitsin täydellisen dusty pinkin, Tikkurilan Neito X420. 

Nyt ovet puhuvat samaa kieltä seinien kanssa. Hieman siniseen taittava harmaa täydennettynä vaaleanpunaisilla ovilla. Kauniisti yhteensopiva väriyhdistelmä! Tämä vaaleanpunainen ei kuitenkaan ole liian hempeä, vaan se on asennetta omaava dusty pink. Aikaa maalaukseen meni pari päivää, sillä maalasin ovet kahteen kertaan. Maalaukseen käytin aikaa molempina päivinä noin kaksi tuntia ja rahallinen panostus jäi alle kolmeenkymppiin. Tämä oli kiva pikamuutos, joka oli edullinen toteuttaa ja toi huoneeseen valtavan muutoksen, ainakin minun silmääni ;)

Tykkäätkö? 

Kodin remppajutut pyörivät mielessä vähän turhankin usein, joten oli todella terveellistä päästä toteuttamaan niistä edes tämä pienoinen pariovien maalausprojekti. Sormet syyhyävät nyt vieläkin pahemmin maalaushommiin, joita meillä kyllä riittää. Jos nyt tavoittelisin kerran kuussa tahtia...

Tähän lopuksi vielä kuvasarja pariovistamme. Millaiset ne olivat muuttaessamme taloon, sudittuani ne rohkeasti basilikan vihreiksi ja tietenkin miltä ne näyttävät tällä hetkellä. Liputan viimeisimmän version puolesta, vaikka vihreät ovet olivatkin minulle rakkaat! Miten sitä nyt sanotaan, että aikansa kutakin! Kuvista näkee hienosti myös miten kakluunin edessä majaileva viherkasvi on päässyt nuukahtamaan. Se ei ole enää entisessä tuuheudessaan, mutta toivottavasti kevät saa sen edes jonkin verran virkoamaan. 

Kivaa viikkoa kaikille.

Ehkä joku muukin innostuu sutimaan oville uuden ilmeen!

NIMIÄISET

Hei täältä vauva-arjen keskeltä!

Minun piti jo pari viikkoa sitten kirjoitella tänne blogiin jotain pientä tyttäremme nimiäisjuhlista, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt sitä tekemään. Elämän tärkeysjärjestyksen muututtua blogin päivittäminen on valitettavasti jäänyt sinne häntäpäähän. Eikä meillä kotona tapahdu mitään raportoitavaa, sillä olohuoneen remontin jälkeen levätään ja kerätään voimia uusiin rutistuksiin. Kun minun on pitänyt valita blogin ja päiväunien väliltä, olen ehdottomasti valinnut ne päiväunet :) Kyllä tässä vielä palataan aktiivisempaan suuntaan, joten toivottavasti ymmärrätte nämä hiljaiset hetket.

No nyt kuitenkin muutama sana nimiäisistä. Tulppaanit ovat ehdottomasti suosikkejani leikkokukista ja niillä koristelin kodin juhlakuntoon. Onneksi tulppaanien kausi alkaa jo tammikuussa! Värivaihtoehtoja on moneen makuun, mutta meille valitsin teemaan sopivasti vaaleanpunaisia sekä valkoisia tulppaaneja. Luotin tulppaanien voimaan ja jätin muun koristelun hyvin hillityksi ja pelkistetyksi. Valkoiset pöytäliinat lainasimme mieheni äidiltä ja ne ovat vuosien saatossa nähneet monet monituiset juhlat. Edelleenkin valkoisina hohtavien pöytäliinojen salaisuus on sappisaippuassa, jolla kahvi- ja kakkutahrat saa irti kätevästi. 

Kauniit kuvat juhlien tarjoiluista jäivät ottamatta, sillä keskityimme vieraisiin ja juhlien sankariin täysin. Eikä kameraan tallentunut muutenkaan montaa otosta. Tämä kuvaa tämän hetkistä elämäntilannetta täydellisesti. Jotain haluaisi ja pitäisi tehdä, mutta nämä asiat jotenkin vain unohtuvat ja jäävät tekemättä vauvatohinoiden keskellä! Kuvaamatta jääneet asiat ovat kuitenkin toissijaisia, tärkeintä ovat yhdessä eletyt hetket. 

Tässä taljan päällä poseeraa kolmekuukautta vanha Lilli Saara <3 Etunimi ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä neiti oli Lilli jo mahassa ollessaan. Toinen nimi on rakkaan jo keskuudestamme poistuneen mummoni nimi. Halusin kunnioittaa hänen muistoaan tavalla joka kulkee mukanani koko elämäni. Ikuistin neidin nimiäisasussaan viimein tällä viikolla, kun tuo uskomattoman kova pakkanen toi mukanaan ihmeellisen valoilmiön. Liian pitkään olikin pimeää. 

Instagramin puolella jo hieman kirjoitin kuinka vaaleanpunainen väri on yllättäen valloittanut sydämeni. Minusta on tullut tyttövauvan vaaleanpunainen äiti, joka kiinnittää nykyään huomiota hempeisiin ja tyttömäisiin asioihin. Näin en uskonut koskaan käyvän, mutta uskottava se on: äitiys muuttaa ihmistä. Niinpä Lillin juhla-asuksi valikoitui tämä pitsinen unelma, jota täydensin maailman söpöimmällä kukkapannalla. Minut pitkään tunteneet voivat nyt pyöritellä päätänsä ja ihmetellä mitä oikein on tapahtunut. Ei sen kummempaa kuin äitiys!

Nimiäispäivä oli ihana, mutta vilahti ohi liiankin nopeasti. Erityismaininnan saa mieheni ensimmäinen omatekemä voileipäkakku, joka onnistui vieraiden mukaan täydellisesti. Kun minä vielä joskus opettelen täytekakun teon, niin tarjoilut pystytään hoitamaan ihan omasta takaa. Nämä olivat tosiaan ensimmäiset isommat juhlat, jotka järjestimme sisällä talossa ja tällä onnistuneella kokemuksella uskallamme seuraaviin kekkereihin kutsua mahdollisesti vielä isomman joukon juhlakansaa. 

Kivaa pakkasviikon jatkoa ja iloista mieltä kaikille!