KRANSSIHOMMIA JA JOULUN VÄREJÄ

  

Hei! Täällä on nyt aloitettu joulukoristelut kranssin teolla. Se on kyllä niin kivaa puuhaa, eikä kranssin teko vaadi mielestäni tekijältään kummoisia käsityötaitoja. Innostuin kranssien teosta nelisen vuotta sitten ja viime joulua lukuunottamatta olen tehnyt joulun alla useamman kranssin kotia koristamaan. En todellakaan ole näiden teossa mikään expertti, joten omaan ehkä enemmän intoa kuin taitoa. Mielestäni se riittää. Joka tapauksessa tykkään tästä lopputuloksesta ihan kympillä.

Metsään en ole ehtinyt, joten keräsin kranssin materiaalit omasta pihasta. Napsasin korallikanukkapensaasta tummanpunaisen oksan, josta tuli kranssi runko ja saksin kesäksi ruukkuun istutetusta puksipuusta kaikki vihreät oksat. Puksipuu oli lähdössä kesäistutusten hautausmaalle, joten näin se sai vähän jatkoaikaa meillä. Puksipuut ovat ihania kesäistutuksissa, mutta haisevat mielestäni ihan kissan pissalle. Joten eipä ole tullut mieleenkään tuoda niitä sisälle. Jotenkin se haju kuitenkin lieveni syksyn myötä lopetettuani kastelun ja uskaltauduin hyödyntämään kauniin vihreinä säilyneitä oksia kranssissani. 

Ruskean keinonahkanarun löysin säläkaapistani, johon säilön kaikenlaista pientä ja nättiä eli sellaisia tarvikkeita, joita voi joku päivä tarvita, vaikkapa kranssin teossa. Tämä naru taisi olla jonkun torkkupeiton ympärillä sen ostaessani. Pätkäisin siitä kranssin ripustuslenkin ja samalla taiteilin pienen rusetin. Lisäksi tarvitsin ohutta rautalankaa ja sakset. 

Kranssi näyttää niin hyvältä keittiön mustaa hirsiseinää vasten. Ripustettuani sen hirsiseinälle, innostuin jouluisen stailauksen teosta. Kaivoin kaapista luumun värisen pellavalakanan, jonka ostin kesällä Finlaysonin alesta ihan pöytäliinakäyttöön ja vaihdoin pöydän pinnatuolit antiikkituoleihin, joista kerroin edellisessä postauksessa. Sitten kaivoin Iittalan mustat nappulat, vanhat kynttilänjalat ja kynttilät kaapin kätköistä. 

Tämä kuvien värimaailma on juuri sellainen, josta innostun tänä jouluna. Ja kovasti muutenkin! Tuo tumman luumun ja vihreän yhdistelmä on nimittäin täydellinen. Kuvista tuli mielestäni kauniita ja olisi mahtavaa katsella tätä näkymää myös arjessa. Mutta todellisuus on täynnä leivänmuruja ja pöydälle kaatuneita maitolaseja. Ehkä sitten jouluksi taas.

Mistä väreistä sinä olet innostunut tänä jouluna? 

LÖYTÖJÄ FACEBOOK KIRPPARILTA

Hei! Tänä viikonloppuna meillä nähtiin vihdoinkin hieman aurinkoa ja pääsin nappaamaan muutaman valoisan kuvan sisältä talosta. Pitkän pimeyden ja sitkeän flunssan piristykseksi tein viime viikolla kivat löydöt eräästä facebookin kirppiryhmästä ja olen odottanut, että pääsen esittelemään ne teille. Bongasin ryhmästä kaksi kaunista antiikkituolia, joita ei voinut jättää ostamatta. Harvemmin facebookin kautta näitä huonekalulöytöjä onnistun tekemään, sillä olen aina liian myöhässä. Kiinnostavat huonekalut on usein jo varattu ja niissä on pitkä jono ennen kuin ehdin niitä selaamaan. Nyt minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri ja olen näiden tuolien uusi onnellinen omistaja. 

Sain tingittyä näiden kaunokaisten hintaa, sillä tuoleissa oli hieman työnsarkaa ennen kuin näissä edes uskalsi istua. Jalkojen liimaukset olivat jo ajat sitten pettäneet, mutta se asia on jo pääosin hoidettu korjausliimauksella. Istuinosat ja selkänojan pehmusteet ovat hyvässä kunnossa, joten aika pienellä kunnostuksella selvittiin. Verhoilu ei ole vahvuuteni, joten nämä olisivat jääneet ostamatta, mikäli verhoilussa olisi ollut jotain huomautettavaa. 

Tuolit hankittiin tulevaisuuden tarpeeseen, joten niille ei varsinaisesti vielä ole käyttöä. Ne tulevat toimimaan työtuoleina tumman antiikkipöydän ympärillä alakerran työhuoneessa. Makuuhuone muuntautuu tulevaisuudessa tummanpuhuvaksi työhuoneeksi ja ruokailutilan pöytä tulee vapautumaan siellä jatkuvasti seilaavista läppäreistä, piuhoista ja papereista. Tällä hetkellä meillä tehdään paljon töitä kotona läppäreiden ääressä, eikä ruokailutila ei ole millään tavalla paras ratkaisu työtilaksi. Alakerran makuuhuone on vielä nukkumiskäytössä, joten ihan pian tähän ei kuitenkaan ole tulossa muutosta. Ruskea antiikkipöytä odottaa eteisessä portaiden alla, paikassa johon se koonsa puolesta sattui mahtumaan. Siellä se ei ole kenenkään tiellä. Tuolit on huomattavasti helpompi hukata taloon. 

Kuvitelmissani kirjoitan tätä postausta työntekoon pyhitetyssä työhuoneessa, vanhan antiikkipöydän ääressä ja vihreällä antiikkituolilla istuen. Tuolloin tämä röhnöttävä kirjoitusasentoni on uuden vanhan tuolini ja sopivan korkuisen pöydän kautta korjaantunut ryhdikkääksi ja peppuni on sopivan pehmeän istuimen ansiosta muuttunut vähemmän puutuneeksi. 

Mitä elämä olisikaan ilman haaveita?!

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille haaveilijoille!