Sisällön tarjoaa Blogger.

NO SITÄ JOULUA, 1-VUOTIS KUVAUKSET JA YKSI LÖYTÖJEN LÖYTÖ

  

Hei! Osuipa yksi päivä silmiini ehkä yksi kauneimmista lastensängyistä, joita on vastaani tullut. Ajoin pari viikkoa sitten paikallisen kierrätysmyymälän ohitse ja sieltä sivusilmällä bongasin koristeellisen sängynpäädyn, jonka toivoin kuuluvan vanhaan jatkettavaan sänkyyn. Ajan tämän paikan ohitse pari kertaa päivässä, sillä se on Lillin hoitopaikan ja työpaikkani välissä, sopivasti tien vieressä isoine näyteikkunoineen. Vierähti muutamia päiviä ennen kuin ehdin kaupoille ja toivoin hartaasti, että sänky on siedettävässä kunnossa ja ainakin 70 cm leveä, jotta siinä mahtuu nukkumaan pidemmän aikaa. No nappiin meni, sillä sänky on juuri sellainen kuin toivoinkin ja pienellä laitolla valmis käyttöön. Hintakin saatiin sopivaksi pienellä tinkauksella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ostokseeni. Sänky on 80-vuotiaan isoukin 1-vuotis lahja Lillille, sillä sain hankkia hänen antamallaan lahjarahalla jotain hyödyllistä ja tarpeellista. Onko ihanampaa lahjaa kuin tämä, sillä näin kaukana asuva isoukki on neidin lähellä aina.



Lilli rakastaa tulevaa sänkyään, joten sehän oli mitä otollisin paikka ottaa 1-vuotis kuvat. Kannoimme sängyn pariovien eteen olohuoneeseen itsenäisyyspäivänä, joka oli pitkästä aikaa edes himpun verran valoinen päivä. Kiitos hennosti paistavan auringon ja lumen, joka pysyi jopa yhden kokonaisen päivän maassa. Tämän ikäisen lapsen kuvaaminen on tosi haastavaa, sillä eihän meidän neitiä kiinnostanut poseerata paikoillaan nätisti istuen, nyt kun seisominen ja ensiaskelten ottaminen on päivän sana. Kukkapanta lensi päästä lattialle heti kun silmä vältti, mutta kahden viiden minuutin mittaisen kuvauskokeilun aikana sain kuitenkin napattua aika ihanat 1-vuotis kuvat. 


Joulua on meille tuotu kotiin aika minimaalisesti, mutta minun makuuni juuri sopivasti. Olohuoneessa pariovia koristaa havuköynnös, johon kiinnitin lisäksi muutamia valkoisia joulupalloja.  Oviaukon koristeelliset listat, vanhan roosan väriset pariovet ja niiden ympärillä kulkeva havuköynnös näyttävät vaan kerrassaan hyvältä yhdessä. Ikkunalaudalla on viime jouluksi hankkimani Konstsmiden kynttelikkö, jonka sain tuolloin puoleen hintaan. Se oli nimittäin edellisen vuoden mallistoa ja myytiin ennen joulua alennuksella pois. Jäi vähän harmittamaan, kun en tajunnut ostaa useampaa samalla kertaa. Seuraavalla kauppareissulla ne olivat tietentenkin jo loppuneet. 


En tykkää liian rönsyilevästä joulusisustuksesta vaan rauhallisesta tunnelmasta, joka syntyy muutamilla jouluisilla koristeilla, valoilla ja kynttilöillä. Tänä vuonna taitaa perinteiset kranssitkin jäädä tekemättä ja se vähän harmittaa. Aina aika ei vaan riitä kaikkeen. 

Suuri tähti valaisee ruokahuoneen ikkunaa ja kynttilät palavat pöydällä. Nämä ja kaikki muut edellä mainitut asiat tuovat jo kivasti jouluista tunnelmaa rautatieläistaloon. Kuusi hankitaan vielä ennen aattoa, mutta sen laitamme todennäköisesti tänä vuonna lasiverannalle. Ja koska olen niin innoissani olohuoneen havuköynnöksestä, hankin todennäköisesti vielä toisenkin samanlaisen.  Niin ja ainakin yhden kranssin teen, jos vain suinkaan ehdin. Mutta stessiä en joulusta ota, se sujuu ihan omalla painollaan ja on selllainen kun sattuu olemaan :)

 

Mukavaa sunnuntaita ja leppoista joulunaikaa kaikille! 

HARMAAMPI MAKUUHUONE + MAALIVINKKI EDULLISEEN SEINÄMAALIIN



Hei! Makuuhuoneen tapetoimattomat seinät on maalattu harmaiksi ja uudet yövalot hankittu. Yöpöytäongelma ratkaistu ikkunalaudalla ja vaatesäilytyskriisi selätetty vanhalla talonpoikaiskaapilla. Tämä makuuhuoneen pieni pintaremontti on näiltä osin valmis.


Ihan ensimmäiseksi kerron teille maalivinkkini edulliseen seinämaaliin, jota käytimme makuuhuoneen seinissä. S-ryhmän House täyshimmeä sisustusmaali on Tikkurilan valmistama ja huomattavasti Tikkurilan Harmony-sisustusmaalia halvempi vaihtoehto. 9 litran maalipöntön sai edullisemmin kuin 7,2 litraa Harmonyä. Housen sisäseinämaali on halvemmista raaka-aineista valmistettu, mutta kelpasi meille hintansa puolesta mainiosti. Käytössä en huomannut juurikaan eroa ja lopputulos on kauniin himmeä. Maalasimme seinät Tikkurilan Deco Grey -värikartan sävyllä 1923. 


Kirjoitin aikaisemmin autotallissa odottavasta vaatekaappiprojektistani, joka ei ole tähän päivään mennessä edennyt yhtään. Kaapin piti tulla kunnostuksen jälkeen makuuhuoneeseen tuomaan lisää kaivattua säilytystilaa. Kävi kuitenkin niin, että mieheni vanhemmat tekevät muuttoa pienempään asuntoon ja tämä talonpoikaiskaappi jäi heille ylimääräiseksi. Lupauduin antamaan kaapille uuden kodin, sillä se on mitoiltaan juuri sopiva meidän makkariin. Vain 90 cm leveä kaappi on tilaihme, jonne mahtuu pikkuneidin vaatteet, vaipat ja peitot heittämällä.  Autotallin kaappiprojekti saa siis rauhassa odotella vielä hetken. Kun kaappi on joku päivä kunnostettu, se löytää varmasti paikkansa, sillä meillä on kamala säilytystilan puute muuallakin talossa! 


Seinien maalauksen yhteydessä saimme loistavan idean, joka ratkaisi yöpöytäongelman kertaheitolla. Ikkunan alle, sängyn jatkoksi kiinnitimme ikkunalaudan, joka toimii nyt lähes sängyn levyisenä yöpöytänä. Erillisille yöpöydille ei ole tilaa, joten tämä oli aika näppärä ja halpa toteutustapa. Liimapuulevykin kiinnikkeineen oli jo valmiina varastossa odottamassa.  Aikaisemmin tämä hylly toimi ruokahuoneen oviaukon päällä, mutta sai lähtöpassit seinän maalauksen yhteydessä. Sutaisin sillle uuden maalipinnan, joka on sävy sävyyn seinän kanssa. 


Samaan syssyyn päätettiin hankkia molemmille samanlaiset valkoiset ja mattapintaiset yövalot, jotka löytyivät Prismasta maalin oston yhteydessä. Selailin netistä automaattisesti mustia seinävalaisimia, sillä olen jotenkin koukussa niihin. Nämä valkoiset löytyivät kuitenkin sopivasti kotinurkilta ja päätin katkaista mustin valaisimien kierteen. Hieman kirpaisi, mutta turhaan. Nämä on tosi kivat! 


Näiden kaikkien muutosten jälkeen voin vain todeta, että huoneen uusi järjestys on tosi toimiva. Jotenkin täällä on niin paljon enemmän tilaakin nyt. Ehkä järjestyksen olisi aina pitänyt olla näin. Entä uusi sänky, no siinä on ihan taivaallista nukkua! Onko nyt varmasti valmista? Ehei, takka pitää vielä maalata :)

KUN JOUSET TUNTUU KYLKILUISSA


Hei! Me ostettiin uusi sänky! Kun vanhan sängyn jouset tuntuvat kylkiluissa ja sen takia ei saa nukuttua kunnolla, on todellakin aika vaihtaa sänkyä. Tuli nyt testattua, että sellainen reipas kymmenen vuotta on halvalle runkopatjasängylle hippasen liikaa. Sängyn hankintaa pitkitettiin ja pitkitettiin, kunnes tällä viikolla mitta tuli totaalisesti täyteen. Se nitinä ja natina, jonka vain asennon vaihtaminen aiheutti, sai luvan loppua. Haaveena kun oli herätä ilman kropan jomotuksia ja ylimääräisiä särkyjä, joita huonokuntoinen sänky selvästi aiheutti.  Jokaisella tulisi olla edellytykset hyvään uneen ja vaikka pitkiä levollisia öitä ei meillä ole kuin harvoin, kiitos nuhaisen ja hampaita tekevän pikku neidin, niin perusasiat on laitettava kuntoon. 


Nyt meillä on uhkea ja muhkea jenkkisänky, sellainen josta vuosia haaveiltiin. Samalla uusittiin peitot ja tyynyt, jotka ovat nyt ihanat untuvaiset. Uuden sängyn myötä kaipasin huoneeseen uutta järjestystä, sillä vaatekaapille pääsy oli aikaisemmin olevinaan liian hankalaa ja huomasin puhtaiden vaatteiden kerääntyvän pesuhuoneen työtasolle vaatekaapin sijaan. Ei hyvä. Kaappi on nyt aivan pesuhuoneen vieressä ja selitykset puhtaan pyykin siirtymisvaikeuksista kaappiin asti voi unohtaa. Sänky laitettiin makuuhuoneen toisen ikkunan eteen ja pinnäsänky turvalliseen nurkkaan. Sängyn toiselle puolelle kannetaan joku kaunis päivä autallissa kunnostusta odottava kaappini ja silloin kaivattu säilytystila lisääntyy huimasti.  

Kaapin siirtämisen sekä hoitotason ja sen päällä olevien hyllyjen irroituksen myötä paljastui karu totuus. Tapetoimattomat seinät ovat täynnä reikiä. Siitäpä sitten käynnistyi jälleen ketjureaktio, joka pistää lähiaikoina telan ja pensselit heilumaan. Luvassa on seinien paklausta ja maalausta. Sellaista kivaa ja nopeasti toteutettavaa pintaremppaa. 



Seinien väri vaihtuu mukavaan ja harmooniseen sävyyn. Se on jo päätetty, mutta pidetään se vielä salaisuutena. Näette sen sitten myöhemmin. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

VALMIS KIERRÄTYSPISTE


Hei! Tulin esittelemään teille lasiverannan valmiin kierrätyspisteen. Siellä se nyt pönöttää paikallansa, viimeisteltynä ja maalattuna, valmiina imaisemaan sisäänsä taloutemme kierrätysjätteet. Tästä alkaa todellinen kierrättämisen aikakausi isolla K:lla.

Kierrätyspisteen viimeistelyt tarkoittivat laatikkojen sisäpuolien työstöä. Keräämme lajitellut jätteet laatikoihin kiinnitettyihin isoihin jätesäkkeihin, joissa ne on kätevintä ja helpointa viedä eteenpäin kauppojen kierrätyspisteisiin. Minulla ei riitä intoa ensin kerätä jätteitä laatikkoihin ja sieltä lappoa niitä kuljetusastioihin tyhjennystä varten. Jätesäkit eivät kuitenkaan pysy kuosissa ilman jonkinlaista kiinnitystekniikkaa, joka meillä ratkaistiin seuraavalla tavalla: jokaisen laatikon sisäpuolelle ruuvattiin neljä pyöreäreunaiseksi hiottua puukoukkua, joihin jätesäkin reunat saa helposti sujautettua. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta ja säkit pysyvät aika hyvin ojennuksessa.



Vaikka koivuvanerin pinta oli jo itsessään kaunis, päätin maalata kierrätyspisteen harmaaksi. Valitsin maaliksi Tikkurilan Helmi-kalustemaalin himmeänä ja sävyksi Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävyn 1938. Tuo sävy on sellainen kunnon rehellinen harmaa, joka ainakin lasiverannan valossa taittaa hieman siniseen. Lasiverannan katto ja seinät ovat sävyltään hyvin beessiin taittavat harmaat, seinäpaneelit valkoiset ja lattia sininen. Tuo 1938 on sävynä ihan nappivalinta tähän tilaan, sen valoon ja se sopii ihan kivasti näiden muiden sävyjen kaveriksi. Kierrätyspisteen väritys ei tule tästä muuttumaan, noiden muiden edellä mainittujen ehkä joku päivä. Ainakin lattian maalaus on edessä, sillä maali alkaa rapisemaan jo pahasti rappusissa.

Välillä pohdin todella pitkään sävyjen valintaa ennen maalikaupoille menoa ja vielä maalaamisen jälkeenkin saatan arpoa valintani sopivuutta. Tässä tapauksessa rakastuin valitsemaani harmaan sävyyn heti ensimmäisen maalikerroksen levitettyäni. Kerrankin näin!



Kierrätyspiste hallitsee nyt verannan toista puolta, joten mitään massiivisia kalusteita ei sinne enää mahdu. Enkä missään nimessä halua täyttää tilaa ahtaaksi, vaan pitää sen avarana ja selkeänä. Minulla oli jemmassa vanha rottinkituoli, joka löysi nyt paikkansa ikkuiden edestä. Istumapaikka on kuitenkin tarpeellinen, niitä aikaisemmin mainitsemiani saunavilvoitteluja varten. Mustassa pärekorissa säilyvät saunajuomat sopivan kylminä, ainakin näin syksyllä!




Tämä puoli verantaa on kauniin seesteinen ja nautin tästä näkymästä. On ihana astella sisälle verannan kautta, kun lyhdyissä palavat led-kynttilät, ajastettuna syttymään hämärän tultua. Verannan toisella puolella vallitsee kaaos. Työkaluja ynnä muita remppavehkeitä ei kannata viedä kovin kauas, sillä seuraavaksi rakennetaan tuolle toiselle puolelle verantaa vaatekaappi, tietysti vanerista! :)

Mitä tykkäät kierrätyspisteestämme? 

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 2


Hei! Tulin kertomaan lisää kierrätyspisteen rakentamisesta, sillä siinä ollaan menty hyvää vauhtia eteenpäin. Kerron sen teosta edelleenkin vaihe vaiheelta, jos joku vaikka innostuu rakentamaan itselleen oman kierrätyspisteen. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä

Edellinen postaus loppui kierrätyspisteen laatikoiden sovittamiseen paikoilleen. Seuraava vaihe oli laatikoiden kiinnitys runkoon. Valitsimme laatikoiden saranointiin pianosaranat. Vaihtoehtoja olisi ollut monia yhtä hyviä, mutta valitsimme nämä saranat tällä kertaa. Pianosaranat kiinnitettiin ensin laatikoiden pohjiin ja tämän jälkeen laatikot saranoineen ruuvattiin kierrätyspisteen runkoon. 


Meillä on ihastuttu erilaisiin listoituksiin olohuoneen seinien koristelistoituksen jälkeen, joten päätimme listoittaa myös kierrätyspisteen laatikot. Listana käytimme 8x21mm peitelistaa. Listat katkoimme sopivan pituisiksi kätevillä listasaksilla. Sakset toimivat ohuiden listojen leikkaamisessa loistavasti, eikä niiden katkomisesta näin olleen synny ikävää pölyä ja purua. Joskin näiden käyttö vaatii miehistä voimaa, sillä pätkiminen vaatii kunnolla puristusvoimaa.


Kiinnitimme saranointivaiheessa laatikoihin vetimet, sillä laatikoita piti avata ja sulkea jatkuvasti. Näin se onnistui huomattavasti helpommin. Listojen kiinnitykseen käytimme viimeistelynaulainta, jonka avulla listat olivat supernopeat kiinnittää. Emme kiinnittäneet listoja kiinni ulkoreunoihin vaan jätimme raunan ja listan väliin sentin verran tilaa. Näin listoitus näyttää paljon kauniimmalta. Listoituksen lopuksi listojen nurkat paklattiin, jotta ne pienetkin raot saatiin piiloon. 


Vedinten valinta on aina yhtä haastavaa ja vaikeaa. Valinnanvaraa on ihan liikaa, joten siitä aiheutuu inhottava päättämisen vaikeus. Lopulta valitsimme vetimiksi antiikkimessinkiset kuppivetimet, jotka ovat tosi kätevät aika painavien laatikoiden avaamiseen. Ja ne sopivat kivasti vanhan talon henkeen!


Listoituksen jälkeen alkoi se sotkuisin vaihe eli hionta. Tämä on ehdottomasti se inhottavin vaihe, kun hionta tehdään sisätiloissa eikä jo valmiiksi pölyisessä autotallissa tai ulkotiloissa. Joka paikka on hiontapölyä täynnä! Kaikki vanerin terävät reunat pyöristettiin ja koko kierrätyspiste hiottiin sileäksi. 

Tältä kierrätyspiste näyttää tässä vaiheessa, ennen maalausta. Seuraava vaihe onkin tarttua siveltimeen ja viimeistellä laatikoiden sisäosat. Niistä lisää sitten ensi kerralla. Silloin esittelen teille valmiin kierrätyspisteen. Täytyy nyt myöntää, että kierrätyspisteestä on tulossa ihan mahtava. Niin paljon parempi kuin uskalsin toivoakaan! 


Mukavaa sunnuntai-iltaa joka taloon sekä tehokasta alkavaa viikkoa! 

KAAPPIHULLUN PÄIVÄKIRJA / elo-syyskuu 2017


Elokuu 2017
Haaveilen jälleen uudesta kaapista. Tarvitsemme makuuhuoneeseen kipeästi toisen vaatekaapin, sillä olemassa olevan kaapin säilytyskapasiteetti on jo ylitetty roimasti. Olen valmis kunnostushommiin, mikäli kaappi sitä vaatii. Joskin en taaskaan tiedä mistä ne ylimääräiset tunnit taion päivääni. Taidan olla valmis luopumaan hoitopöydästä ja sen päällä olevasta hyllyköstä, jossa pikkuneidin vaatteita on säilytetty koreissa. Tilalle mahtuisi uusi vaatekaappi, johon saisin sullottua neidin vaatteet ja vähän meidän muidenkin. Me todella tarvitaan se kaappi!



11.9.2017
Mieheni lähettää minulle sähköpostilla kuvan aika rajun näköisestä läikikkäästä puisesta kaapista, jota hänen työkaverinsa tarjoaa meille - ilmaiseksi! Haluammeko pelastaa kaapin kaatopaikkakuormasta ja ottaa siitä projektin itsellemme? Hurjan ulkonäon alta näen mahdollisuuden ja nappaan heti kiinni tähän tilaisuuteen. Miltähän kaappi näyttää luonnossa, kun kuvasta ei oikein saa kunnolla selvää. Entä onkohan siinä hajuhaittoja, niin ettei se sovellukkaan vaatakaapiksi. Liian monta kysymystä jälleen. Jään odottelemaan kaappia.



18.9.2017
Kaappi tuodaan peräkärryllä kotiin ja varastoidaan autotalliin. Syy siihen miksi tämä kaappi on näin rujon näköinen ja läikikäs punavalkoinen on selvä. Sitä on aloitettu hiomaan puhtaaksi, takaisin puupinnalle, mutta aika tähän vaativaan työhön ei ole riittänyt ja kaappi on jäänyt lojumaan varaston nurkkaan odottamaan hiontatyön jatkoinspiraatiota. Minä en halua takaisin puupintaa vaan ehdottomasti maalaan tämän. Työsuunnitelmani on seuraava: Hionta, jotta saan pinnan tasaiseksi sekä tarvittavat paklaukset, kunnon pesu, maalaus kahteen kertaan sisältäja ulkoasekä kaapin sisäosien fiksailu. Haluan kaappiin uudet hyllyt vanerista, joten ne täytyy tilata. 

Milloin pääsen aloittamaan? Hyvä kysymys. Minkä värin valitsen? Jälleen hyvä kysymys. Olen nuuhkinut kaappia, mutta tuolla autotallin viileässä ilmassa ei saa oikeaa kuvaa hajuista. Joku epämääräinen tuoksu kaapissa on, mutta katsotaan miten hionnan ja pesun jälkeen käy.



Siinä kaikki tällä erää. Kaappihullun päiväkirja saa jatkoa toivottavasti pian...

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 1


Lasiverannan väliaikainen sisustus on jo historiaa, sillä jo jonkin aikaa siellä on ollut vireillään uusi projekti. Veranta on meillä ollut lähinnä sellainen läpikulkupaikka, jossa ei valitettavasti tule vietettyä aikaa muuten kuin kesäaikana, jos juuri silloinkaan. Pidämme verannan kylmänä tilana talvisin, joten ei siellä käydä kuin vilvoittelemassa saunan jälkeen nopeasti. Halusimme hyödyntää tilaa järkevästi, joten aloimme viime kevään aikana suunnittelemaan kunnollista kierrätyspistettä verannalle. Keittiössä meillä on ollut omat astiat pullojen ja paperin keräystä varten, mutta muulle kierrättämiselle ei ole löytynyt järkevää tilaa. Muovipusseihin sullotut muut kierrätettävät jätteet alkoivat kerääntyä liian näkyville ja kiikutin pussit aina verannalle "piiloon". Ehdottomasti järkevin ratkaisu meidän talouden tuottamalle kierrätysjätteelle on rakentaa niille oma kierrätyspiste. Sinne verannalle. Säilytyskaluste, josta löytyy keräyslaatikot paperille, pulloille, pahville, muoville, metallille ja lasille. 

Kierrätyspiste luonnosteltiin ensin paperille, sitten mieheni piirsi suunnitelman valmiiksi netistä ilmaiseksi ladattavalla CAD-ohjelmalla. Mitat olisin tosin voinut laskea ruutupaperillekin, mutta laatikoihin tulevat viistot kulmat oli helpompi piirtää ohjelman avulla. Laatikot jäljittelevät 50-60-luvun keittiöissä paljon käytettyjä halkolaatikkoja, jotka sopivat mielestämme täydellisesti kierrättämiseen.


Kierrätyspisteen materiaaliksi valitsimme vanerin, jota meillä on aikaisemminkin paljon käytetty. Tilasimme vanerit paikallisesta vanerifirmasta mittoihin sahattuna, joskin laatikoiden viistot kulmat sahattiin ihan itse.  Kaikki osat takalevyä lukuunottamatta ovat 15 mm  koivuvaneria.

Kierrätyspisteen rungon kokoaminen aloitettiin niin sanotusti väärinpäin eli päälikansi alaspäin. Emme halunneet ruuvinkantoja näkyviin, joten käyttimme näkyvien osien kiinnitykseen kalustekulmarautoja ja puuliimaa. Päälikanteen kiinnitettiin seuraavaksi sivuosat ja niihin pohjalevy.

Ohuempi takalevy ruuvattiin pienillä ruuveilla kiinni. Ennen takalevyn kiinnittämistä kunnolla tarkistimme ristimitan (mitta viistosti yläkulmista alakulmiin), jonka avulla varmistetaan, että osat ovat suorassa toisiinsa nähden. Jos mitta tässä vaiheessa heittää, niin mikään ei enää tämän jälkeen toimi. Seuraavaksi kokosimme kaappia kiertävän alasokkelin ja jätimme kierrätyspisteen rungon liimaukset kuivumaan seuraavaa työvaihetta varten.

Seuraavana työvaiheena oli kierrätyspisteen rungon väliseinien kiinnitys. Ne kiinnitettiin päälilevyyn kulmaraudoilla ja pohjan läpi ruuvaamalla. Näin varmistettiin jälleen, ettei näkyvään päälilevyyn tule ruuvinjälkiä. Laatikoiden kokoaminen alkoi etulevystä, johon puuliiman ja kulmarautojen avulla kiinnitettiin ensin toinen sivuosa, sitten alapuoli, tämän jälkeen toinen sivu ja lopuksi takalevy.

Jykeviä keräyslaatikoita nikkaroitiin yhteensä neljä. Metalli, lasi ja muovi tulevat todennäköisesti jakamaan yhden laatikon. Tätä varten laatikko jaetaan kolmeen osaaan väliseinien avulla. Pullot, paperi ja pahvi pääsevät omiin laatikkoihinsa.

Laatikot sovitettiin runkoon ja hienosti ne sinne omiin koloihinsa sujahtivat. Kierrätyspiste on aika massiivinen ja vie ison osan verannan tilasta, mutta siitä valmistuu juuri sellainen kuin oli tarkoituskin. Isot laatikot vetävät sisäänsä suuren määärän kierrätysjätettä, joka varmistaa sen, ettei tila lopu kesken. Mahtavaa!

Tähän asti olemme päässeet ja tämä rakennusprojekti etenee tästä eteenpäinkin ihan omaa vauhtiaan, ilman stressiä. Teen seuraavan postauksen, kunhan jotain raportoitavaa löytyy. Hyvällä tuurilla ehdimme jo tänään rakennushommiin. Saa nähdä.

Nyt toivottelen mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

MUUTOKSIA

Tämän hetkistä elämäntilannetta kuvaa mielestäni parhaiten sana MUUTOS. 

Koti elää omassa jatkuvassa muutostilassa, jonka aikana karsimme tavaraa näkyviltä, pois kovasti liikkuvan pikkuneidin ulottuvilta. Samalla Lillin omat tavarat ja lelut valloittavat alakerran huoneita. Viherkasvit saivat kivuta lattiatasosta huomattavasti ylöspäin, peikonlehti kaapin päälle ja olohuoneen kakluunin vartija piiloon yläkertaan. Monet viherkasvit kun ovat myrkyllisiä ja näihin valitettavasti kuuluu ainainen suosikkini peikonlehti. Kotona on käynnissä myös lasiverantaa koskeva projekti, joka tuo verannalle jotain todella hyödyllistä ja muuttaa tilan käyttötarkoituksen kertaheitolla. Tämä projekti etenee etanavauhtia, mutta kyllä se joku päivä valmistuu!

Suurimmat muutokset liittyvät kuitenkin kodin ulkopuolelle, sillä äitiyslomani on päättymässä ja työelämään siirtyminen alkaa olla ajankohtaista. Jäin äitiyslomalle työttömänä, joten tämän kesän projekti oli löytää työpaikka. Saan aloittaa syyskuun alussa uudessa työssä, josta olen todella innoissani. Uuden työpaikkani myötä Lilli aloittaa päivähoidon ja sekös vasta tuokin mukanaan mullistavan muutoksen. 

Odotan tulevaa sekavin tuntein, innolla ja toisaalta taas suurella haikeudella. Jännittää kovasti miten uusi arki alkaa rullaamaan. Kumpa kaikki menisi hyvin. 

Tuoko syksy teille muille muutoksia mukanaan? Tsemppiä meille ja muille uusiin haasteisiin <3

LILLIN HUONEEN ENSIMMÄINEN HUONEKALU

Meidän entisestä makuuhuoneesta tulee jossain vaiheessa Lillin oma huone. Tällä hetkellä nukumme kaikki alakerran makuuhuoneessa ja niin teemme todennäköisesti vielä hyvin pitkään. Omaan huoneeseen siirtymistä viivyttää se, että huone sijaitsee yläkerrassa. Aivan liian kaukana meistä vanhemmista.  Ennen kuin neiti on valmis siirtymään omaan huoneeseen, minulla on hyvin aikaa hankkia sinne sopivia vanhoja huonekaluja.

Etsinnässä on talonpoikaisantiikkinen päästävedettävä sänky, jota voi sitten Lillin kasvaessa pidentää sopivan pituiseksi sekä mukavan pehmeä nojatuoli, jossa mahtuu sylikkäin istumaan. Aikaisemmin kerroin kuinka ajattelin tehdä keittiön liinavaatekaapista Lillille vaatekaapin, mutta muutin mieltäni. Haussa onkin tulevan sängyn kanssa samaa aikakautta henkivä kaappi. Hankintalista täydentyy varmasti jatkuvasti, kun niitä oikeanlaisia ja hintaisia huonekaluja tulee vastaan. Kuinka kutkuttavan kiehtovaa tämän huoneen sisustaminen onkaan!

Löysin pari viikkoa sitten ensimmäisen huonekalun Lillin huoneeseen. Tietenkin Torista ja niin mukavaan hintaan ettei sitä voinut jättää ostamatta. Onpahan sitten pulpetti valmiina, kun sellaiselle joskus vuosien päästä tulee tarve. Pulpetti vaatii kunnon puhdistuksen ja todennäköisesti uuden maalipinnan. Se on paikka paikoin aika huonosti maalattu ja maalivalumia on jonkin verran. Valkoisena pulpetti on aika ihana ja se sopii niin hyvin sinisten kiurujen kaveriksi - vai mitä?