NÄIN TEIMME RUSTIIKKISET LIUKUOVET

Hei. Lupasin edellisessä postauksessa kirjoitella rustiikkisten liukuovien teosta, joten tässäpä se tulee. Haluan tähän alkuun kertoa, että tekemällä nämä liukuovet itse, säästimme arviolta noin tuhat euroa. Ovet ovat massiivisen kokoiset (2 x 120cm x 200cm) ja tutkiessani tämän tyyppisten ovien valmistajien sivuja, tulin siihen tulokseen, että niistä saisi tosiaan maksaa itsensä kipeäksi. Tarkoituksenamme ei koskaan ollut valmiiden liukuovien osto, vaan oli itsestäänselvyys tehdä ne itse. Silti ihan mielenkiinnosta selailin liukuovien hintoja ja kahlasin läpi erilaisia vaihtoehtoja.

Makuuhuoneen väliseinän päädyt ja liukuovet ovat kaikki saman levyisiä, joten ovien ollessa auki väliseinän päädyt peittyvät kokonaan. Tämän ratkaisun teimme puhtaasti käytännöllisyyden vuoksi, sillä halusimme sijoittaa sängyn ikkunan eteen, jolloin sinne kulku on helpointa sängyn molemmin puolin. Kattorakenne kun on aika haastavan mallinen ja matalia osia sisällään pitävä. Ja me ollaan niin totuttu nukkumaan päät ikkunan edessä, sillä jotenkin se tuntuu niin luonnolliselta tässä talossa. Liukuovien tuli siis aueta mahdollisimman isoksi, jotta kompaktin kokoiseen makuuhuoneeseen mahtuu kulkemaan hyvin. 

Meidän liukuovien materiaali on raakalauta, jonka ansiosta oviin saatiin todella rustiikkinen fiilis. Raakalaudat sauhautettiin ostopaikassa oikeisiin mittoihin, joten kotona sahattavaksi jäi vain ovien keskellä kulkevat vinolaudat. Valmiiksi oikean mittaiset laudat nopeuttavat huomattavasti ovien kasausta, mutta silloin ennakkosuunnitteluun on käytettävä enemmän aikaa. Sirkkelille oli tässä projektissa tarvetta, sillä jokaiseen pystylautaan oli vielä ennen kasausta tehtävä ura lattiaan kiinnitettäviä liukuoven alaohjureita varten. 

Ovien malli on todella yksinkertainen toteuttaa. Tarvitsimme kumpaankin oveen kahdeksan pystylautaa, kaksi vaakalautaa ylä- ja alaosiin sekä yhden viistosti kulkevan laudan. Vaakalaudat liimattiin ja ruuvattiin kiinni pystylautoihin takapuolelta. Ruuvaus tapahtui takapuolelta, jotta kaikki ruuvinkannat jäivät piiloon makuuhuoneen puolelle ja näin ovien etupuoli jäi siistiksi ja ruuvittomaksi. Tämän jälkeen ovet hiottiin vain kevyesti, jotta irtonaiset tikut saatiin pois.

Liukuovet maalattiin ruskealla kuultomaalilla, jota olen jo aikaisemmin käyttänyt eteisen hirsiseinän käsittelyssä. Saman ruskean sävyn sai koko väliseinän mittainen raakalauta, joka asennettiin liukuoven kiskojen kiinnitystä varten. Tämä ruskea on suosikkivärini juuri nyt!

Kiskona toimiva koko väliseinän levyinen lattarauta hankittiin paikallisesta rautakaupasta ja se spraymaalattiin mattamustaksi. Muut liukuovien kiinnitykseen tarvittavat helat tilasimme netin kautta Englannista, sillä näin saimme hankittua ne huomattavasti edullisemmin ja valmiiksi mustaksi maalattuna. 

Helojen mittatarkka kiinnittäminen oli erittäin tärkeää, jotta ovet kulkevat suorassa ja liukuvat vaivattomasti. Loppupeleissä meidän piti kuitenkin mennä vanhan talon ehdoilla, joten jouduimme hieman soveltamaan pyörien kiinnityksessä. Aulan vasemmalla puolella lattia on noin kaksi senttiä korkeammalla, joten vasemman oven pyörät jouduttiin kiinnittämään hieman eri kohtiin kuin toisessa ovessa. Tästä syystä ovet ovat vähän eri korkeudella. 

Ovien ja oviaukon päällä kulkevan pitkän vaakalaudan ruuvinkannat oli saatava jotenkin piiloon, joten tupottelin niihin ruskeaa pienoismallimaalia. Se toimi tosi hyvin, maksoi vain muutaman euron ja häivytti ruuvinkannat hienosti piiloon. Vetimiksi valitsimme mattamustat takorautaiset vetimet, joita saa lähes jokaisesta rautakaupasta. Ja ne sopivat rustiikkiseen kuin nenä päähän. 

Huomautan vielä, että olimme ihan ensikertalaisia liukuovien teossa ja tämä on vain yksi tapa toteuttaa ovet. Ehkäpä joku saa näistä inspiraation omien ovien tekoon ja mikäli niin käy, haluaisin tietenkin nähdä teidän versionne!

Leppoisaa iltaa kaikille!

YLÄKERRAN AULAN UUSI MAKUUHUONE

Hei! Heitin ilmoille viime maaliskuussa remppaidean, joka tulisi muuttamaan yläkerran aulan käyttötarkoituksen täysin. Idea sai mieheltäni innokkaan vastaanoton ja nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin meillä on aulassa uusi makuuhuone! Tuolloin maaliskuussa kirjoitin, että tavoitteena on saada koko porukka jouluksi yläkertaan nukkumaan ja siinä onnistuttiin. Fiilis on ihan huikea! Muutimme yläkertaan reilu viikko sitten ja makuuhuone esittäytyy teille nyt vähän hämyisissä tunnelmissa. Kyllästyin odottamaan aurinkoisia kuvauspäiviä, joten oli pakko tyytyä tummiin ja hieman sumeisiin kuviin, mutta ei anneta sen haitata.

Vaikka alakerran makuuhuone oli värimaailmaltaan, kooltaan ja muutenkin varsin toimiva kokonaisuus, on tästä uudesta makuuhuoneesta tullut mun lempparihuone. Huoneessa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Vaatesäilytys on edelleen alakerrassa, joten vaatekaappeja ei tarvita. Enkä kaipaa enää takkaa makuuhuoneeseen sotkemaan. Vaikka aluksi se tuntuikin niin romanttiselta ajatukselta, niin makuuhuone ilman takkaa on kyllä paljon parempi vaihtoehto. Nautin siitä, miten rauhallinen tunnelma huoneessa on. Tänne on niin kiva kavuta nukkumaan, matalan katon alle, turvalliseen koloseen.

Mikäli olisimme halunneet päästä remontissa helpolla, olisimme vain rakentaneet väliseinän ja oviaukon sekä ostaneet oven, mutta eihän niin tietenkään tapahtunut. Kun makuuhuoneen rakentamiseen kerran ryhdyttiin, niin samalla maalattiin kaikki aulan seinät, hiottiin ja maalattiin tummunut mäntylautalattia, uusittiin jalka- ja ovilistat sekä tehtiin portaiden kaitelle uusi ilme. Eikä pidä unohtaa remontin näyttävintä osuutta eli rustiikisten liukuovien suunnittelua ja toteutusta. Liukuovien teosta kerron myöhemmin lisää ihan omassa postauksessa. Esittelen ensi vuoden puolella myös portaiden uudet kaiteet ja muun aulan. Sisustus on vielä pahasti kesken, joten palataan näihin sitten paremmalla ajalla.

Lattia maalattiin puolikiiltävällä Tikkurilan Betolux Akvalla ja sävyksi valittiin kaunis greigen sävy Ajopuu (V484).  Tällä sävyllä olenkin jo aikaisemmin maalannut Lillin antiikkisängyn ja lasten pöytäryhmän. Ihastuin tähän pehmeään sävyyn niin, että se oli selkeä valinta myös aulan lautalattiaan. Aulan seinien sävy on taas vaaleampi beigen suuntaan vivahtava harmaa (NCS vakiosävy: S 1502-Y50R), jota olen aikaisemmin käyttänyt lasiverannan katossa ja seinissä. Olen tosi tyytyväinen molempiin sävyihin, jotka nostavat liukuovien ruskean kauniisti esille ja täydentävät sitä juuri oikealla tavalla.

Kompaktin 10 neliön kokoiseen makuuhuoneeseen mahtuu 160 cm leveä sänky, yöpöytä, kaksi seinänaulakkoa ja Lillin antiikkisänky. Jotta yläkertaan siirtyminen onnistui mahdollisimman kivuttomasti ja kaikki saavat nukkua yönsä suhteellisen rauhassa, päätyi myös Lillin sänky meidän makuuhuoneeseen. Neiti siirtyy nukkumaan viereiseen huoneeseen sitten, kun se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Hyvinhän me kolmestaakin tänne mahdutaan!

Sain yöpöytänä toimivan vanhan pesukomuutin takaisin itselleni pihatalon mummolta. Se oli hänellä lainassa yli kymmenen vuotta. Enpä aikaisemmin sitä kaipaillut takaisin, en ennenkuin tajusin sen olevan mitoitukseltaan tarpeeksi korkea jenkkisängyn yöpöydäksi. Tein samalla mattovaihtokaupat, minkä ansiosta sain huoneeseen juuri sopivan kokoisen pörrömaton. Uutena makkariin ostettiin vain puiset kuuden euron naulakot, jotka maalasin ruskeiksi. Seinävalaisimet meillä oli jo alakerrassa ja kattolampun löysin viime viikolla kirpparilta. Havukranssit askartelin toissa viikonloppuna tuomaan joulufiilistä makkariin.

Rempan ansiosta talomme huonemäärä kasvoi yhdellä huoneella ja alakerran makkari tosiaan muuttuu pian tummanpuhuvaksi työhuoneeksi. Pian tai pian, ainakin ensi vuoden aikana.

Loppuun vielä yksi ennen-jälkeen kuva, jota katsellessa voin vain hymyillä. Muutos on valtava ja rakastan sitä.

Oikein ihanaa joulua kaikille! Eipä aattoon ole enää kuin neljä yötä.

P.s. Lisää ennen kuvia ja maaliskuiset remppasuunnitelmat löytyvät täältä.

KRANSSIHOMMIA JA JOULUN VÄREJÄ

  

Hei! Täällä on nyt aloitettu joulukoristelut kranssin teolla. Se on kyllä niin kivaa puuhaa, eikä kranssin teko vaadi mielestäni tekijältään kummoisia käsityötaitoja. Innostuin kranssien teosta nelisen vuotta sitten ja viime joulua lukuunottamatta olen tehnyt joulun alla useamman kranssin kotia koristamaan. En todellakaan ole näiden teossa mikään expertti, joten omaan ehkä enemmän intoa kuin taitoa. Mielestäni se riittää. Joka tapauksessa tykkään tästä lopputuloksesta ihan kympillä.

Metsään en ole ehtinyt, joten keräsin kranssin materiaalit omasta pihasta. Napsasin korallikanukkapensaasta tummanpunaisen oksan, josta tuli kranssi runko ja saksin kesäksi ruukkuun istutetusta puksipuusta kaikki vihreät oksat. Puksipuu oli lähdössä kesäistutusten hautausmaalle, joten näin se sai vähän jatkoaikaa meillä. Puksipuut ovat ihania kesäistutuksissa, mutta haisevat mielestäni ihan kissan pissalle. Joten eipä ole tullut mieleenkään tuoda niitä sisälle. Jotenkin se haju kuitenkin lieveni syksyn myötä lopetettuani kastelun ja uskaltauduin hyödyntämään kauniin vihreinä säilyneitä oksia kranssissani. 

Ruskean keinonahkanarun löysin säläkaapistani, johon säilön kaikenlaista pientä ja nättiä eli sellaisia tarvikkeita, joita voi joku päivä tarvita, vaikkapa kranssin teossa. Tämä naru taisi olla jonkun torkkupeiton ympärillä sen ostaessani. Pätkäisin siitä kranssin ripustuslenkin ja samalla taiteilin pienen rusetin. Lisäksi tarvitsin ohutta rautalankaa ja sakset. 

Kranssi näyttää niin hyvältä keittiön mustaa hirsiseinää vasten. Ripustettuani sen hirsiseinälle, innostuin jouluisen stailauksen teosta. Kaivoin kaapista luumun värisen pellavalakanan, jonka ostin kesällä Finlaysonin alesta ihan pöytäliinakäyttöön ja vaihdoin pöydän pinnatuolit antiikkituoleihin, joista kerroin edellisessä postauksessa. Sitten kaivoin Iittalan mustat nappulat, vanhat kynttilänjalat ja kynttilät kaapin kätköistä. 

Tämä kuvien värimaailma on juuri sellainen, josta innostun tänä jouluna. Ja kovasti muutenkin! Tuo tumman luumun ja vihreän yhdistelmä on nimittäin täydellinen. Kuvista tuli mielestäni kauniita ja olisi mahtavaa katsella tätä näkymää myös arjessa. Mutta todellisuus on täynnä leivänmuruja ja pöydälle kaatuneita maitolaseja. Ehkä sitten jouluksi taas.

Mistä väreistä sinä olet innostunut tänä jouluna? 

LÖYTÖJÄ FACEBOOK KIRPPARILTA

Hei! Tänä viikonloppuna meillä nähtiin vihdoinkin hieman aurinkoa ja pääsin nappaamaan muutaman valoisan kuvan sisältä talosta. Pitkän pimeyden ja sitkeän flunssan piristykseksi tein viime viikolla kivat löydöt eräästä facebookin kirppiryhmästä ja olen odottanut, että pääsen esittelemään ne teille. Bongasin ryhmästä kaksi kaunista antiikkituolia, joita ei voinut jättää ostamatta. Harvemmin facebookin kautta näitä huonekalulöytöjä onnistun tekemään, sillä olen aina liian myöhässä. Kiinnostavat huonekalut on usein jo varattu ja niissä on pitkä jono ennen kuin ehdin niitä selaamaan. Nyt minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri ja olen näiden tuolien uusi onnellinen omistaja. 

Sain tingittyä näiden kaunokaisten hintaa, sillä tuoleissa oli hieman työnsarkaa ennen kuin näissä edes uskalsi istua. Jalkojen liimaukset olivat jo ajat sitten pettäneet, mutta se asia on jo pääosin hoidettu korjausliimauksella. Istuinosat ja selkänojan pehmusteet ovat hyvässä kunnossa, joten aika pienellä kunnostuksella selvittiin. Verhoilu ei ole vahvuuteni, joten nämä olisivat jääneet ostamatta, mikäli verhoilussa olisi ollut jotain huomautettavaa. 

Tuolit hankittiin tulevaisuuden tarpeeseen, joten niille ei varsinaisesti vielä ole käyttöä. Ne tulevat toimimaan työtuoleina tumman antiikkipöydän ympärillä alakerran työhuoneessa. Makuuhuone muuntautuu tulevaisuudessa tummanpuhuvaksi työhuoneeksi ja ruokailutilan pöytä tulee vapautumaan siellä jatkuvasti seilaavista läppäreistä, piuhoista ja papereista. Tällä hetkellä meillä tehdään paljon töitä kotona läppäreiden ääressä, eikä ruokailutila ei ole millään tavalla paras ratkaisu työtilaksi. Alakerran makuuhuone on vielä nukkumiskäytössä, joten ihan pian tähän ei kuitenkaan ole tulossa muutosta. Ruskea antiikkipöytä odottaa eteisessä portaiden alla, paikassa johon se koonsa puolesta sattui mahtumaan. Siellä se ei ole kenenkään tiellä. Tuolit on huomattavasti helpompi hukata taloon. 

Kuvitelmissani kirjoitan tätä postausta työntekoon pyhitetyssä työhuoneessa, vanhan antiikkipöydän ääressä ja vihreällä antiikkituolilla istuen. Tuolloin tämä röhnöttävä kirjoitusasentoni on uuden vanhan tuolini ja sopivan korkuisen pöydän kautta korjaantunut ryhdikkääksi ja peppuni on sopivan pehmeän istuimen ansiosta muuttunut vähemmän puutuneeksi. 

Mitä elämä olisikaan ilman haaveita?!

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille haaveilijoille! 

VAATEKAAPPI BY RAUTATIELÄISTALO JA IHANAT MATTOLÖYDÖT

Me tehtiin se! Siis ihan huikea vaatekaappi Lillille. Puutarhavajan valmistuttua sisällä on todellakin alkanut tapahtumaan yhtä sun toista ja nyt projekteja tehdään ihan uudella innolla. Lisäksi olen tehnyt herkullisia ja pehmoisia mattolöytöjä kirpparilta tänne Lillin huoneeseen. Go syksy!!!

Tähän alkuun lyhyt historiikki kesällä koetusta kaappiepisodista, joka muutti tämän tuolloin vielä yhtenä vanerikasana olleen kaapin kohtalon. Vaatekaapin piti alunperin rakentaa lasiverannalle työvaatteiden kaapiksi, mutta suunnitelmat tuppaavat muuttumaan ja meidän tapauksessa tämän kaapin kohtalon määritteli liian pieni porrasaukko. Kesällä Lillin huonetta varten kunnostamani vanha vaatekaappi kun ei mahtunutkaan taipumaan portaissa ja se päätyi tästä syystä lasiverannalle. Mikäli missasit tämän postauksen, niin vanhan kaapin työläästä kunnostuksesta pääset lukemaan täältä. 

Vanerinen vaatekaappi piti siis rakentaa valmiiksi yläkerrassa, sillä portaista ei kulje yksikään isompi kaappi. Ei ylös eikä alas. Tästä syystä kaappi on ja pysyy yläkerrassa ja itse asiassa juuri tuolla paikalla. Tämä on nimittäin ainut “korkea” seinänpätkä meidän viistokattoisessa yläkerrassa. Kaapin korkeus on vähän päälle 200 cm ja leveys noin 100 cm. Kaapin päälle mahtuu nippanappa muutama matalahko kori, mutta ei juuri mitään muuta. Toisen oven takana on hyllyt ja toisella puolelta löytyy tilaa henkari vaatteiden säilytykseen. Voisin sanoa, että kaapissa on hulppeasti tilaa neidin vaatteille ja muille tavaroille, myös teiniaikaa ajatellen!

Kaapin vanerit tilattiin oikeisiin mittoihin sahattuna, mikä nopeutti työskentelyä kummasti, eikä kaasaamisessa ja maalauksessa mennyt tosiaan kauaa. Aikaa vievin osuus kaapin teossa oli ovien saranoiden upotus. Kaapin yläosa kehystettiin taulunkehyslistalla ja ovet kapealla koristelistalla. Listoitukset tuovat kaappiin kivasti vanhan lookin ja niiden avulla se sulautuukin hienosti aidosti vanhojen huonekalujen joukkoon, joskin myös uusia huonekaluja tästä huoneesta löytyy. 

Maalin sävyksi valikoitui Tikkurilan Etruskin (S471), joka on hurjan kaunis maanläheinen sävy. Kaapin sisäpuoli sai jäädä vaneripinnalle, sillä en nähnyt välttämättömäksi maalata sen kaunista pintaa piiloon. Etruski kuuluu Tikkulan Minerals -värikokoelmaan yhdessä Ajopuun (V484) kanssa, jolla maalasin Lillin sängyn ja lasten pöytäryhmän. Kerrassaan ihania sävyjä molemmat, vai mitä?

Sitten muutama sananen huoneen matoista, jotka löysin tällä viikolla kirpputorilta. Miten onnelliseksi sitä voikaan tulla hyvistä löydöistä! Herkullisen värikäs ja pörröinen matto lähti mukaani sen enempää miettimättä ja se sujahti heti sängyn ja kaapin väliin, johon se myös jäi. Sehän on väreiltään ja kooltaan kuin luotu tuohon! Maksoin matosta 35€, mikä on mielestäni pieni hinta tästä ihanuudesta. 

Poikkesin kirpputorille myös seuraavana päivänä ja yllätyksekseni kannoin kotiin lisää mattoja. Löysin värikkään maton kaveriksi kaksi sinivalkoista lankamattoa. Väriltään matot sopivat ainoastaan tänne Lillin huoneeseen, sillä muualla ne olisivat liian silmiinpistävät ja ihan liian kirkkaan siniset. Mutta sinisen kiurujen yö -tapetin kanssa ne tosiaan toimivat! Sovittelin kapeat matot vierekkäin, jolloin niistä tuli yksi iso matto. Nämä matot maksoivat yhteensä 10€, joten ne lähtivät mukaani lähes ilmaiseksi. 

Uskaltaisinkohan vielä toivoa lisää mattolöytöjä?  

Lopuksi vielä ihan muihin aiheisiin. Blogini täytti nimittäin viime sunnuntaina kolme vuotta! Olemme asuneet talossamme kohta neljä vuotta, mikä onkin näin aikuisiällä pisin aika, jonka olen viettänyt samassa osoitteessa ja ylipäätänsä samalla paikkakunnalla. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja onkin hieman vaikea käsittää että täällä on elelty jo neljä vuotta. Tämä talo on meidän koti, nyt ja tulevaisuudessa eikä paikalleen asettuminen ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Kun sen oikean löytää, sen vaan tietää! 

Kiitos kaikille lukijoilleni näistä kolmesta vuodesta ja kaikista ihanista kommenteistanne <3. Postaustahtini on nykyään kovin verkkainen, ainakin verrattuna ensimmäiseen vuoteen, jolloin julkaisin juttuja lähes päivittäin. Elämäntilanne on nyt kovin erilainen eikä aikaa valitettavasti jää blogille niin paljon kuin haluaisin. Ehkäpä tämäkin asia korjaantuu joku päivä.

Ihanaa viikonloppua kaikille teille, niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille! Mahtavaa että olette löytäneet blogini ja haluatte seurailla meidän touhuja.

P.s. Rautatieläistalon löydätte myös instagramista @rautatielaistalo. Sieltä löytyy paljon kuvia, jotka eivät koskaan päädy blogiin asti. 

KORISTELISTOITETUT SEINÄHYLLYT

 

Hei. Olohuoneen pintarempasta on kulunut kohta kaksi vuotta, vaikka minusta tuntuu että vastahan täällä heiluttiin telojen kanssa. Viikot, kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat nykyään ihan hirmuista vauhtia ja Lillikin täyttää ensi kuun lopussa jo kaksi vuotta! Mitä on tapahtunut hitaasti kuluvalle ajalle, jolloin vuodet vain matelivat eteenpäin? Tältä minusta ainakin tuntui ajoittain ennen kuin tapasin mieheni ja ostimme vanhan hirsitalon sekä saimme tyttäremme. Mutta ei tunnu enää! 

Siirretäänpä ajatukset ajankulusta kuitenkin takaisin olohuoneeseen, jossa pari vuotta sitten tekemämme remppa muutti huoneen tunnelmaa kovasti. Seinät saivat uuden sävyn lisäksi  koristelistoituksen, joka olikin pitkään haavelistallani. Tuolloin päätimme rohkeasti maalata myös tapetoidun ikkunaseinän, mikä osoittautuikin tosi onnistuneeksi ja aikaa säästäväksi ratkaisuksi. Mielessä pyörivät silloin kauhukuvat tapetin irtoamisesta ja epätasaisesta lopputuloksesta, josta näkyisivät vuotien välit ja huonosti kiinnittynyt maalipinta. Ne mielikuvat häipyivät mielestä nopeasti, sillä tapetti oli onneksi tosi lujasti seinässä kiinni ja maalipinta sen päällä tasainen. 

Ennen pintaremppa likaisen valkoiset seinät olivat täynnä kaikkea millä vain sain seinien ankeuden piiloon. Isot valokuvat kehyksineen, ryijyt, seinälautaset ja viherkasvit rönsyilivät ympäri huonetta ja aiheuttivat minulle lopulta järkyttävän tavaraähkyn. Pintarempan ja myös huonekalujen karsimisen myötä huoneseen palasi rauhoittavan minimalistinen tunnelma ja seinälle pääsivät vain tarkasti harkitut asiat.

Rakkauttani olohuoneen koristelistoitusta ja lähes paljaita seinäpintoja kohtaan kuvaa hienosti se, että vasta nyt olin valmis lisäämään sinisen nojatuolin nurkkauksen seinäpinnoille uusia asioita. Pitkän harkinnan tuloksena seinälle päätyivät itse tehdyt, koristeellisilla listoilla reunustetut seinähyllyt. Nämä hyllyt valmistuivat yhdessä hujauksessa vanerista, taulunkehyslistoista ja huoneen seinämaalin jämistä. Jälleen sellaisista materiaaleista, joita oli jäänyt yli aikaisemmista projekteista. Hinnaksi näille hyllyille voisi laskea alle 20€. 

Lähtökohtana oli luoda seinien koristelistoitukseen tyyliltään yhteneväiset hyllyt, jotka eivät pomppaa silmille vaan sulautuvat kivasti ulkonäöltään ja värimaailmaltaan seinäpintoihin. Ja siinä onnistuttiin mielestäni hienosti! Hyllyille kokosin muutamia lasiaarteita, jotka halusin kaappien kätköistä jälleen esille. Peuransarvet hyllyjen päällä kruunaavat kokonaisuuden ja muutamat valokuvatkin palasivat seinälle. 

Yksi asia kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu ja se on valaisin hyllyjen viereiselle seinälle. Sen hankinnassa en vitkuttele enää montaa vuotta, sillä sitä tosiaan tarvitaan tuohon pimeään nurkkaan. Harmittelen tässä, kun en ostanut pari vuotta sitten Clas Ohlsonin edullisia ja valoikoimista nyt jo poistuneita nivelvalaisimia kuin kaksi kappaletta. Sinisen nojatuolin päälle olisin sijoittanut nyt mielelläni kolmannen samanlaisen valaisimen. 

Sisustustyylini on tässä muutamassa vuodessa mennyt omaksi yllätyksekseni aikalailla minimalistiseen suuntaan ja jotenkin nautin siitä. Eivätkä ne pikku neidin tieltä piiloon laitetut pikkusälät ole vieläkään palanneet takaisin paikoilleen. Kukatkin ovat vielä seinillä tai kaappien päällä korkeuksissa. 

Jotenkin tuntuu, että näin on vielä hetken kiva olla! 

PUUTARHAVAJAN KUNNOSTUSOPERAATIO

Hei! Blogissa ei ole näkynyt pihajuttuja koko kesänä, sillä koko pihapiiri on ollut räjähtänyt työmaa. Meillä on kunnostettu pihatalon päädyssä olevaa puutarhavajaa ja sen korjaukseen tarvittavat materiaalit ja työkalut sekä purkujätteet ovat sulostuttaneet kauneudellaan pihaa ja kesäkeittiön ympäristöä. Sunnuntaina kunnostusoperaatio tuli valmiiksi ja vihdoinkin meillä on puutarhavaja, joka sulautuu ympäristöön ja tulee säilömään sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa. 

Odotan innolla tulevia viikonloppuja, jolloin pääsemme tyhjentämään autotallin suojista ja pihasta sen kaiken tavaramäärän, joka kuuluu tästä eteenpäin tuonne uuteen valokatettuun vajaan. Sitten autalliin jopa mahtuu sisällekin. Purkujätteet odottavat vielä kyytiä kaatopaikalle, mutta ne on onneksi jo suurimmaksi osaksi roudattu vähän sivummalle. 

On aika esitellä uusi musta puutarhavaja, josta haaveilimme niin monta vuotta. 

Ennen ja jälkeen kuvat kertovat parhaiten, kuinka suuri projekti meillä kesän aikana oli. Tai siis miehelläni, joka teki tämän ilman apuvoimia. Minä viihdytin Lilliä, maalasin vajan ja osallistuin materiaalien roudaukseen, mutta suurin kiitos vajan kunnostuksesta kuuluu ehdottomasti taitavalle miehelleni. Ihan liian kuuma kesä ja pihatalon ullakolla majailevat äkäiset ampiaiset eivät helpottaneet rakentamista, joten tästä tuli siis hieman suunniteltua pidempi projekti.

Lähes kaikki perustuksia myöten meni uusiksi, niin huonossa kunnossa aikaisempi valokatettu vaja tai terassin kyhäelmä oli. Ennen kuvat on otettu kaiken tavaramäärän tyhjennyksen jälkeen ja näky on silti ihan hirveä. Voitte varmasti kuvitella kuinka kauniisti tämä törkykasa tavaroineen ja työkaluineen aikaisemmin tervehti pihaan saapujaa. Kuinka inhosinkaan tuota näkymää, joka aina vain pisti silmään, vaikka sitä kuinka yritti vältellä.

Purkuvaiheessa tuli selväksi, että voimme säästää vanhoista lattiamateriaaleista osan, sillä painekyllästetty terassilauta oli osittain vielä käyttökelposessa kunnossa. Vanhat laudat sijoitettiin uuden vajan takaosaan ja näin säästimme jokusen euron rakennusmateriaalien hankinnassa. Ystävältä käyttämättä jääneet puutavarat olivat vajan pääasiallisia rakennusmateriaaleja ja niiden tuoma säästö kokonaiskustannuksiin oli huikea. Uutena ostettin vain valokatteet ja osa lattiamateriaaleista. Ensi kesänä vajan lattia saa vielä uuden värin, jolloin vanhoja ja uusia lautoja ei erota enää toisistaan. 

Entinen avoin vaja on nyt laudoitettu umpeen, mutta valokatteen johdosta se pysyy silti suhteellisen valoisana tilana. Runkorakenteiden päälle rakennettiin laudoista säilytystilaa, jonne saadaan säilöttyä hienosti puutavaraa ja muuta sälää. Kaikki nämä ovat pois autotallivarastoinnista, mikä tuo kovasti kaivattua lisätilaa talliin. Joku kaunis päivä vaja saattaa saada liukuoven, mutta sen toteutuksella ei ole kiirettä. Sen rakentamista mietitään ensi keväänä, jolloin kesäkeittiön lattia rakennetaan uusiksi painekyllästetystä laudasta ja jatketaan terassin muodossa puutarhavajalle asti. 

Nyt on aika siirtyä taas remontoimaan yläkerran aulaa ja uutta makuuhuonetta. Aika ikuisuusprojekteilta nekin tuntuvat tämän pitkän kesäprojektin jälkeen. Syksy on aiheuttanut muutenkin minulle uskomatonta sisustusvimmaa, joka ei meinaa laantua millään. Sitä hillitsee kuitenkin uuden työni mukanaan tuomat vähäiset työtunnit ja pakollinen ylimääräisten kulujen karsiminen. Pienellä rahalla saa kuitenkin uskomattoman paljon aikaan, kun vain päästää luovuuden valloilleen!

Oikein ihanaa ja ideaikasta syksyä kaikille!

KIRPPISVINKKI HUOMISELLE & LAUANTAIN LÖYDÖT

Hei! Tein tänään mahtavia kirppislöytöjä ja päätin tulla esittelemään teille ne sekä vinkkaamaan vielä huomenna jatkuvasta Tammelan Kirppiskierroksesta. Kaksipäiväinen kirppistapahtuma tarjoaa kotikirppiksiä ja isompia monen myyjän ryhmittymiä ympäri Tammelaa. Lauantaina Etelä-Tammelassa ja sunnuntaina Pohjois-Tammelassa. Tänään piipahdimme ainakin yhdeksässä kohteessa ja kotiin palattiin hymyssä suin, sillä auto oli täynnä tarpeellisia ja pilkkahintaisia löytöjä. 

Kirppikset aukesivat klo 10 ja kurvasimme ensimmäisinä klo 10.04 erään kotikirppiksen pihaan. Sieltä teimme ehdottomasti päivän parhaat löydöt. Kuusi polyrottinkista mustaa tuolia odotteli siellä noutajaansa viiden euron kappalehintaan. Tuolit ovat kuin uudet, joten niiden ostoa ei tarvinnut miettiä. Olen haaveillut kesäkeittiön pirtinpenkkien korvaamista tuoleilla, sillä penkit osoittautuivat hieman hankaliksi eikä niissä ollut hyvä istua. Kuuden puutarhatuolin osto ei vaan ole ihan halpaa lystiä, joten ne olivat vielä siellä haavelistalla. Hihkuin siis innosta kun näin tuolien hinnan! 

Samaisesta pihasta löytyi kaunis puunkantoteline, jota ei oltu avattu edes paketista. Kolo Desingin  kotimainen puunkantoteline maksoi 5€, joten arvaatte varmaan ettei tätä ihanuutta voinut jättää ostamatta. Meidän kolme vuotta palvellut perinteinen pärepuunkantokori heitettiin juuri kaatopaikkakuormaan ja korvaavaa en ollut vielä ehtinyt hankkia. Googlasin nopeasti tämän myyntihinnan, joka on 49€. Aika mahtava löytö viiden euron hintaan, vai mitä?

Mukaan tarttui vielä oranssi metallinen kukkateline, jonka ajattelin spraymaalata mustaksi ennen sen käyttöönottoa. Kukkatelineen sirot jalat muistuttavat 50-luvusta, ajasta jolloin huonekalut olivat siroja ja pieniä. Se on yksinkertaisesti vaan niin kaunis eikä todellakaan hinnalla pilattu. Se lähti tuolien ja puunkantotelineen mukaan myöskin 5€ hintaan. 

Rottinkirakkauteni jatkuu edelleenkin ja tänään kotiin kannettiin rottinkinen lattiatyyny (hinta 5€) sekä rottinkijakkara istuintyynyllä (hinta 10€). Tällaisia rottinkijakkaroita ei ole eteeni ennen tullut, joten kotiutin sen vaikka minulla ei ole sille vielä paikkaa tiedossa. Kyllä se paikkansa löytää, sitä en epäile hetkeäkään. Rottinki on heikkouteni ja jotenkin sitä kirppareilla katse aina hamuaa rottinkisia esineitä. Tänään sain kotiuttaa nämä kaksi ja sisäinen rottinkirohmuni on tyydytetty hetkeksi!

Päivän edullisin löytö oli itseasiassa ilmainen. Mieheni sukulaiset olivat myyjän roolissa eräällä kirpparilla ja heidän myyntipistettä tutkiessani katseeni kiinnittyi vanhaan upeaan peiliin. Kävi ilmi että peili on kulkenut suvussa jo todella kauan ja siitä oltiin luopumassa haikein mielin. Yllätyksekseni peili päätyikin meille ja vielä ilmaiseksi. Pääasia kuulema oli, ettei sitä tarvinnut myydä pikkahintaan vieraalle, vaan että se jää edelleenkin sukuun. Lämmin kiitos tästä kauniista eleestä ja minä lupaan pitää peilistä hyvää huolta tästä eteenpäin! 

Tämän päivän kirppiskierros oli mahtava. Mikäli hyvin käy, suunnistamme pikaiselle kierrokselle myös huomenna. Jos kiinnostuit tapahtumasta, lisää tietoa Tammelan Kirppiskierroksesta löydät täältä.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

KAAPPIHIRVIÖN MUODONMUUTOS

Hei. Kerroin teille viime syyskuussa hurjan näköisestä läikikkäästä kaapista, jonka saimme ilmaiseksi mieheni työkaverilta. Vanha kaappi jäi tuolloin odottamaan kunnostusta autotalliin ja nyt ruhtinaaliset 10 kuukautta myöhemmin kaappi on vihdoinkin valmis. Tässä on pienen juhlan paikka! 

Tässä ennen ja jälkeen kuvapari, jotta näette mistä oikein lähdin vanhan puukaapin kunnostuksessa liikkelle ja tietenkin mikä on lopputulos.

Kaapin kunnostus ei ollut mikään läpihuutojuttu ja olin aivan alkumetreillä todella lähellä luovuttamista. Mietin silloin kaapin kärräämistä kaatopaikalle, sillä lähtökohta ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja haaveet suhteellisen nopeasta kunnostustyöstä karisivat heti hiomakoneen käynnistämisen jälkeen. Kaappi vaati hurjaa pesua, hiomista, paklausta, maalausta sekä jälleen hiomista ja paklausta ennen kuin pääsin siihen mieluisampaan osaan eli pintojen lopulliseen maalaukseen. 

Kaapin edellisen omistajan oli ollut tarkoitus hioa kaapin puupinta esille, mutta työ oli jäänyt puolitiehen. Tämä olisi ollut huomattavasti mukavampi projekti, mikäli pintoja ei olisi hiottu ollenkaan ja kaapissa olisi ollut tasainen maalipinta. Muistuksena itselleni: mikäli joku tarjoaa tulevaisuudessa yhtä runneltua projektia ilmaiseksi, niin mieti kahdesti ennen kuin suostut :)

Maalasin kaapin valkoiseksi, mikä on aika epätyypillistä minulle. Kaapista piti tulla vaatekaappi Lillin huoneeseen ja tietenkin huoneen muu värimaailma määritteli sen lopullisen värin. En edes muista milloin olisin viimeksi maalannut jotain muuta kuin listoja valkoiseksi, mutta se tuntui oikealta sinisen kiurujen yön kaveriksi. Niinpä päädyin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten maalikauppaan ostamaan valkoista maalia (Tikkurila Höyry G497).

Kaappi ei kuitenkaan päätynyt yläkertaan koskaan, sillä se ei mahtunut taipumaan portaiden alkupäässä. Se oli yksinkertaisesti liian iso ja tämä huomattiin vasta kun kaappi oli valmis, sillä eipä tullut mieleenkään etteikö sitä saataisi koskaan kannettua yläkertaan. Hetkellisen epätoivoisen ahdistuksen jälkeen keksin sille uuden paikan verannalta. Ja kuinkas kävikään, sen mitat ovat juuri sopivat sen uuteen käyttötarkoitukseen.

Meillä on ollut valmiina kaappivanerit jo vuoden, sillä verannalle vanerisen kierrätyspisteen kaveriksi oli tarkoitus tehdä vaatekaappi kaikille pilkkihaalareille,  työvaatteille ja likaisille kengille kuten kumppareille. Niin ne suunnitelmat jälleen muuttuivat ja  valkoisesta kaapista tuli rönttövaatekaappi ja vanereista tehdäänkin vaatekaappi Lillille. Se rakennetaan yläkerrassa, jonne se tulee sijoittumaan, sillä meidän portaista ei tosiaan isot kaapit kulje. Tulipahan sekin opittua kohta neljän vuoden talossa asumisen jälkeen.

Kaapin vanhat hyllyt heitin muuten suoraan kaatopaikkakuormaan, sillä epämääräinen ja tunkkainen haju oli niiden huokoisessa pinnassa kovasti kiinni. Uusien hyllyjen vaneri hyötykäytettiin meillä nyt toiseen kertaan. Ennen yläkerran aulan remppaa vanerilevy toimi pitkänä työtasona, joka jäi siis ylimääräiseksi ja tarpeettomaksi. Hyllyjen päälle ja kaapin pohjalle leikkasin vanhoista käytävänmatoista palaset suojaamaan pintoja lialta ja kuralta. Täällä kaapissa kun ei säilytä niitä puhtaimpia vaatteita ja kenkiä.

Kaapin uuden ilmeen viimeistelivät uudet vetimet. Alkuperäiset lukkopesät saivat lähtöpassit, sillä avaimia ei tullut kaapin mukana. Ovet  eivät millään mahtaneet pysyä kiinni, sillä ne ovat taipuneet alhaalta hieman ja ovien kiinni pysyminen ratkaistiin jousisalpojen avulla. Nyt ovet on helppo avata ja sulkea ja ne myös pysyvät kiinni. 

Kaapin pinta ei ole täydellisen sileä, sillä siitä löytyy vieläkin joitakin lommoja ja epätasaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin vanha kaappi, joten siinä saa mielestäni näkyä elämisen jälkiä. Ja meille tullessaan nuo jäljet olivat niin omalaatuisia, että pitäähän niistä joku muisto jäädä. Lopulta olen tyytyväinen että ryhdyin kunnostushommiin ja nousin epätoivon syöveireistä, sillä kaappi on kuin luotu tuohon verannalle.

Meillä käynnissä yksi isompikin projekti. Pihalla on meneillään puutarhavajan rakennustyöt, joka aloitettiin purkamalla pihatalon päädyssä oleva valokatteinen terassin kyhäelmä kokonaan pois. Rakentamisessa ollaan noin puolessa välissä, joten uusi vaja rakentuu toivottavasti valmiiksi kesän aikana. Kerron siitä myöhemmin lisää. 

Piharempat etenisivät paremmin, mikäli tämä helle hellittäisi. Itse nauttisin paljon viileämmästä kelistä, sillä meidän talo ja piha ovat nyt tuskasen kuumia. Varjoiset paikat ovat nyt pop ja nestettä yritetään juoda mahdollisiman paljon. Viikonlopuksi ennustettuja ukkoskuuroja odotetaan meillä innolla!

Mukavia helteisiä hetkiä kaikille!