Kaikkeen sitä ihminen välillä ryhtyykin ihan hetken mielijohteesta. Kuten verhoilemaan sohvaa ja tekemään uusia selkänojatyynyjä. Näin kävi minulle ja tässä on kertomus siitä.
Ostimme viime keväänä työhuoneeseen sohvan Torin kautta, mutta sen väri ei miellyttänyt silmää. Syynä miksi tämä sohva meille sitten ostetiin oli sen suuri syvyys ja tietenkin halpa hinta. Minusta sohvan täytyy olla tarpeaksi syvä, jotta siinä voi mukavasti röhnöttää, lepäillä ja loikoilla. Tämän sohvan istumasyvyys on 110cm, joten se oli loistava meille. Hämeenlinnasta se haettiin, toisesta vanhasta talosta remontin keskeltä.
Tätä verhoiluprojektia varten tarvitsin verhoilukangasta, nitojan, niittejä, sakset ja mittanauhan. Päätin hoitaa verhoilun ilman ompelua, sillä tämän sohvan kohdalla se oli mahdollista. Ensin kiinnitin kankaan sohvan runkoon niittaamalla kiinni pohjasta ja käsinojien sisäpuolelta. Sitten niittasin kankaan etuosan pohjaan kiinni ja levitin istuinosan yli sohvan taakse ja jälleen niittasin kiinni. Kankaan reunat sujautin käsinojien ja istuinosan väliin, jossa ne pysyvät ilman kiinnittämistäkin.
Sohva oli tosiaan ennen levitettävä malli, mutta olin hyvien mittailujenkin jälkeen varannut verhoilukangasta liian vähän. Jouduin hätäratkaisuna niittaamaan kankaan takaosaan kiinni, joten enää sohvaa ei levitellä. Siinä mahtuu kuitenkin nukkumaan ja tirsoja ottamaan tällainen lyhyt ihminen hyvin ja leveästi ilman levittämistäkin. Onneksi meillä on vierasmajoitus hoidettu yläkerran aulaan rakennetuilla sängyillä, joten tämä sohva saa hyvillä mielin toimia ihan vain sohvana.
Sohva on valmistettu Italiassa ja on kuulema oikein desing sohva. Jäi tuo valmistajan merkki uuden verhoilun alle, joten en enää muista valmistajaa. Vaikka olemmekin sen kolmansia omistajia, se ei ole menettänyt ryhtiään vieläkään. Kai se kertoo sohvan laadusta.
Selkänojatyynyt olivat liian kovat ja epämukavat, joten en halunnut verhoilla niitä uudelleen vaan päätin tehdä kokonaan uudet, pehmeät ja mukavat sellaiset. Käytin vanhojen selkänojatyynyjen vanua uusiiin tyynyihin, jotka ompelin samettikankaasta. Mustaa ja metsänvihreää samettikangasta löysin kangaskaupan jämäpalojen alelaarista, joten tyynyille ei tullut hintaa montaakaan euroa. Sininen samettinen tyynynpäällinen on ostettu Ikeasta, muut ovat omaa tuotantoa.
Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni ja sohvan uusiin vaatteisiin. Vaikka nyt verhoilun ammattilaiset varmasti pyörittelevät päätänsä minun ratkaisuilleni, totean että käytännössä tämä niittiverhoilu on pysynyt hyvin paikoillaan. Sohvalla on tähän mennessä kuitenkin jo nukuttu, löhöilty, pelailtu, tehty kuperkeikkoja ja hypitty.
Mitä pidät työhuoneen sohvan uusista vaatteista? Olisin iloinen kommenteistasi. Lukisin myös mielelläni sinun verhoilukokemuksistasi.
