keskiviikko 30. joulukuuta 2015

KOLME KUUKAUTTA - KIITOS!


Vuosi on jälleen vaihtumassa. Rautatieläistalo-blogini on juuri täyttänyt kolme kuukautta. Syyskuun lopusta alkaen julkaisujeni tahti on ollut huima. Tämä kertoo vain yhdestä asiasta. Siitä kuinka innostunut olen tästä uudesta harrastuksestani. Kodistamme on mielekästä kirjoittaa kun tiedän etten ole ainut kävijä täällä. Blogissani vierailee nimittäin joka päivä satoja ihmisiä. Kohta mennään laskurin mukaan jo kahdessakymmenessätuhannessa käynnissä. Aika uskomatonta!

Otan sydämellisesti vastaan jokaisen uuden lukijan. Eksytte tänne sitten muiden sisustusblogien, instagramin, styleroomin tai muun kanavan kautta, olette kaikki tervetulleita meille. Kommenttejakin olette kirjoittaneet ja niitä on ihana lukea. Ahkerimmat kommentoijat tuntuvat jo jotenkin läheisiltä minulle, vaikka ketään teistä en ole henkilökohtaisesti tavannutkaan. Itsekin huomaan kommentoivani toisten julkaisuja yhä enemmän. Tämä blogimaailman vuorovaikutteisuus on yllättänyt minut erittäin positiivisesti. Tuntuu myös että minut on otettu lämmöllä vastaan sisustusbloggaajien joukkoon. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen. 




Erittäin iso kiitos kaikille kolmen kuukauden aikana blogissani vierailleille <3 

Lopuksi haluan toivottaa kaikille:

 Oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

maanantai 28. joulukuuta 2015

ME ISTUTETTIIN YHDESSÄ PUU



Kun lumi peittää maan, meidän pihapiiri näyttää niin kauniilta. Puhtaalta ja pehmeältä. Nämä kuvat eivät tosin vastaa tämän hetkistä todellisuutta, mutta näiden parissa on mukava fiilistellä. Samalla tulin kertomaan tarinan koko perheen voimin istutetusta puusta. 





Aurinkoisina talvipäivinä hyvin ohuen varjon maahan jättää loppukesästä istutettu puu, Terijoensalava. Se istutettiin vanhan ja mädäntyneen kannon tilalle pihan sisäänkäynnin edustalle. Siellä vanhassa kannossa asusti miljoona muurahaista, joiden äkkinäinen kansanvaellus oli mielenkiintoista seurattavaa. Puun istutus oli syksyn viimeinen pihassa tehty muutostyö. Keväästä syksyyn pihamme koki mullistavia muutoksia ja pihan muokkaus päätettiin syksyllä istuttamalla yhdessä puu.

Tällaisena ohuena ruipelona puu seisoo pihan sisäänkäynnillä. Sen kasvua ja kehitystä odotetaan innolla ja sitä katsellessa tullaan muistelemaan ensimmäistä syksyä talossa. Se on ihka ensimmäinen puu jonka olen koskaan istuttanut. Tämä on siis minulle erittäin tärkeä asia.


Tästä puusta toivon kasvavan ison ja näyttävän. Tässä pihan sisäänkäynnillä Terijoensalava toivottaa pihaan astujalle tervetuloa ja antaa myös hieman näkösuojaa uteliailta katseilta. Siihen tosin taitaa vierähtää vielä tovi.
Esitän puulle vain yhden pyynnön: 
Pliis älä kuole...

lauantai 26. joulukuuta 2015

JOULULAHJAT KOVAAN KÄYTTÖÖN


Jouluaattona kävi niin hassusti, että aikuisetkin saivat lahjoja. Olen niin onnekas, että sain lahjoja joista olin jo kauan haaveillut ja joita jokapäiväisessä arjessa tulee varmasti käytettyä. Nämä lahjat ovat laadukkaita suomalaisia tuotteita, merkeiltä joita arvostan ja käytän. Minulla ne pääsevät kovaan käyttöön.

Poikkeuksellisesti blogini sisältöä ajatellen, esittelen teille lahjaksi saadun täydellisen nahkalaukun. Tämän jälkeen hypätäänkin heti takaisin sisustuksen pariin ja makuuhuoneen puolelle. Pieni hyppy asusteiden maailmaan tuskin ketään haittaa.


Omistan vain yhden laukun, jota käytän aina. Se on Marimekon olkalaukku. Edellisen kankaisen olkalaukkuni ostin kirpputorilta lähes käyttämättömänä hintaan 12 €. Parin vuoden jokapäiväisen käytön jälkeen laukku on tiensä päässä, se on kovasti kulahtanut ja likastunut. Olikin jo aika uudelle olkalaukulle.


Hirsiseinää vasten roikkuu nyt tuo lahjaksi saatu unelmieni laukku. Se on Marimekon ruskea nahkainen olkalaukku. Se kestää varmasti monet monituiset vuodet kanssani, sillä nahkalaukkuhan vain paranee vanhetessaan. Hieman sitä kannattaa suoja-aineilla varmasti suojata, mutta samanlaista kankaisen laukun kulahtamista tuskin tämän laukun kanssa tulee eteen. 


Olkalaukku on osoittautunut maailman kätevimmäksi ja toimivimmaksi laukuksi. Sellaiseksi jota en halua vaihtaa toiseen. Siinä kulkee mukana kaikki tarvittava, sateenvarjo ja kauppakassikin aivan huomaamattomasti sinne sujahtavat. Ja nahkaisena tämä laukku on mielettömän ihana. 


Kurkataanpas sitten makuuhuoneeseen ja tutustutaan kauan toivottuihin pussilakanoihin. Vihdoinkin nämä Finlaysonin Maisema pussilakanat ovat kotona ja sängyssä asti. Näihin ihastuin jo kauan sitten. 



Suomalaista luontoa ja järvimaisemaa kuvaavia pussilakanoita kävin viime keväänä hiplailemassa Finlaysonilla useaan eri otteeseen. En niitä tietenkään raaskinut silloin ostaa. Sitten kävi niin, että nämä pussilakanat hävisivät myynnistä kuin tuhka tuuleen. 


Alennusmyynneistä Maisemia etsiskelin ja sain kuulla näiden loppuneen jo aikoja sitten. En kuitenkaan luovuttanut ja jatkoin etsintääni. Joulun alla ilokseni huomasin, että pussilakanat olivat jälleen myynnissä ison kauppaketjun liikkeissä, ja vieläpä alennettuun hintaan. Joululahjaksi sain lopultakin omat kauniit Maisemani. Niin kuin mielessäni kuvittelinkin, ne sopivat täydellisesti sinisen tapetin syleilyyn. 

Nämä ihanat lahjat ovat jo kovassa käytössä. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia, niin kuin lahjojen mielestäni kuuluukin olla.
Kaunis kiitos näistä <3

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

KLAPIKAAPPI BY RAUTATIELÄISTALO


Pitkään suunnitteilla ollut ruokahuoneen klapikaappi sai viimeinkin tulta allensa. Maanantaina kävimme tilaamassa materiaalit ja tiistaina illalla kaappi oli valmis. Kerrassaan ripeää toimintaa meiltä.


Aikaisemmin klapeja on meillä säilytetty pienissä puulaatikoissa, mutta puiden kuivumisen nopeuttamiseksi tarvittiin paljon isompi säilytysteline. Mieheni teki piirrustukset klapikaapista yhteisten toiveiden mukaan. Minulle tärkeää oli että kaapista löytyy vetolaatikko, johon saa sytykkeet säilöön ja piiloon katseilta.


Kävimme tilaamassa vaneria paikalliselta vanerikauppiaalta, joka sahasi vanerin meille valmiiksi paloiksi. Raivasimme työhuoneen lattian tyhjäksi ja ryhdyimme kokoamaan kaappia tällä kertaa lämpimissä sisätiloissa. Tämä oli mahdollista sillä tämän kaapin teossa ei hirveästi sotkua syntynyt.

 


Klapikaapin tekoon tarvittiin vanerin lisäksi eri kokoisia ruuveja, puuliimaa, kulmarautoja ja venelakkaa. Kun kaappi oli koottu valmiiksi, sen pinnat käsiteltiin venelakalla kertaalleen. Näin puun syyt saatiin kauniisti esille. Tuohon keskelle työhuoneen lattiaa kaappi jätettiin kuivumaan yöksi  ja me painuimme pehkuihin. 

Saanko nyt esitellä: valmis ruokahuoneen klapikaappi by Rautatieläistalo.


Aamulla kaappi siirrettiin omaan paikkaansa, ruokahuoneen uunin kupeeseen. Se täytettiin klapeilla, joita sinne mahtuu kerralla valtavasti. Niitä saikin tällä kertaa oikein selkä vääränä kantaa sisälle, jotta kaappi saatiin täyteen. Kaappi on suuri ja sen massiiviseen kokoon kesti hetken totutella. Täytettynä tuossa omalla paikallaan, se on kuitenkin juuri sellainen kuin toivottiinkin. Ihana ja tarpeellinen. 




Loppuu vielä yksi tärkeä asia. Nimittäin tänä vuonna emme lähettäneet joulukortteja, joten jouluntoivotukset saavat levitä ympäri Suomea näin blogin välityksellä. 

Oikein rauhallista ja ihanaa joulua kaikille sukulaisille, läheisille, ystäville ja blogini lukijoille! 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

MAAILMAN YKSINKERTAISIN JA HELPOIN KUUSENKORISTE

 

Tänään kotiin kannettiin pieni joulukuusi. Se on juuri sopivan kokoinen tuohon vitriinin eteen. Koko perheen voimin se aamulla koristeltiin ja todettiin iloisina, että jokainen meistä on valmistanut tähän kuuseen jonkun koristeen.



Tänä vuonna kuustamme koristaa myös maailman helpoimmat ja yksikertaisimmat kuusenkoristeet. Jokainen osaa näitä valmistaa ja aikaa näiden tekemiseen menee muutama sekunti. Tarvitaan vain lahjanarua ja sakset.


Solmin kiiltävää lahjanarua kuusenoksiin tuomaan hohtoa ja väriä kuuseen. Meillä kun muuten joulukuusenkoristeet ovat kovin neutraaleja valkoisia ja mustia. Kiiltävä naru tuo ihan oman tunnelmansa kuuseen. Helposti kaunista, vai mitä?




Täytyy todeta, että joulumieli tuli taloon kuusen mukana. Vaikka ulkona sataakin vettä ja on ankean harmaata, sisällä kotona alkaa olla joulu. Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivottaapi Rautatieläistalo.

lauantai 19. joulukuuta 2015

"ONNI ON TAATTU, KUN HIMMELI LIIKKUU"



Tämän paremmin en osaa asiaani ilmaista:

"Himmeli liikehtii hiljaa. Avotakassa rätisee tuli lähettäen lämpöään pitkälle huonetta. Kynttilä tekee oman pienen ilmavirtansa. Tuvan ovi käy, naapuri tulee tervehdyskäynnille. Nyt himmelin osaset liikehtivät entistä vinhempaan. Onni on talossa taattu, kun himmeli liikkuu."

Eija Koski, Himmeli-kirja, 2012



Tänäänkin kirjoitan himmeleistä, sillä jäin niihin koukkuun. Sain juuri valmiiksi tämän himmelin, noudatin ohjetta ja hieman sovelsin omia juttuja väliin. Himmeli roikkuu nyt ruokahuoneen katossa, liinavaatekaapin päällä, peikonlehden seurana. Se täyttää kauniisti tämän korkean nurkan, joka aikaisemmin näytti niin kovin tyhjältä. Se selkeästi vain odotti omaan himmeliään.


Perinteitä kunnioittaen käytin materiaalina jälleen olkia, jotka kyllä tuovat haastetta himmeleiden tekoon. Himmeli valmistui vauhdikkaasti ja oljet loppuivat samalla. Uusia hankitaan varmasti, sen lupaan. Niitä tosin täytyy hakea kaukaa suuresta maailmasta, kun niitä ei meidän pienessä kaupungissa myydä.


Himmeleiden kiehtova maailma on vienyt minut mukanansa. Suuri kiitos kuuluu Eija Koskelle ja Himmeli-kirjalle. Pidän sen vielä hetken itselleni, sitten joku toinen himmeleihin hurahtanut saa lainata sen kirjastosta. Toivon saavani tämän kirjan joskus ihan ikiomaksi <3

torstai 17. joulukuuta 2015

HIMMELIN PAIKKA

Himmelin paikka on keittiössä, mustaa hirsiseinää ja muurattua valkoista seinää vasten. Siinä pienen ruokapöydän päällä se on arvoisellaan paikalla, sen nimittäin huomaa heti keittiöön astuttua. Tämä keittiön ainut valmis ja lopulliseen muotoonsa remontoitu seinä on ehdottomasti yksi lempinäkymistäni kotonamme.


Himmeli ja hirsiseinä edustavat minulle vanhaa aikaa, perinteitä ja historiaa. Vielä kun paikallaan olisi vanha puuliesi, niin näkymä olisi täydellinen. Harmi kun se on joskus aikanaan purettu pois modernin keittiön tieltä. Ja mitä me uudet talon asukkaat teimme, purimme tietenkin modernin keittiön ja kaivoimme alkuperäisen seinän esille. Jos talo osaisi ajatella, se varmasti pyörittelisi päätänsä meidän ihmisen päättämättömyydelle.



Muurattu seinä, jonka edessä vanha liesi on sijainnut, sai jäädä alkuperäiseen asuunsa. Isoimmat reijät saivat pakkelia, mutta muuten saivat maalin alle jäädä rösöisyys ja elämänjäljet esille. Hirsiseinä sai mustan värin, sen ainoan mietityn ja oikeaksi todetun värin. 

Puunväriset pinnatuolit, 50-luvun valkoinen pyöreä pöytä sekä astiahyllynä nykyään toimiva kirjahylly sopivat väriensä puolesta täydellisesti seinän edustalle. Valkoinen, musta ja vaalea puu. Kaunis yhdistelmä mielestäni. Tätä värimaailmaa tullaan näillä näkymin jatkamaan myös keittiön vastapäiselle seinälle sitten joskus. Mikäli haluat lukea tarkemmin hirsiseinän remontista, sinne pääset nopeasti tästä (klik).


Ruokahuoneeseen vievästä oviaukosta avautuu toinen kaunis näkymä. Minulle rakas 50-luvun liinavaatekaappi ja sen taustalla hohtava Marimekon tummansininen verho. Liinavaatekaapin päällä on kokelma viherkasveja, jotka tuovat vihreää väriä tähänkin näkymään. Erityisesti pidän vanhoista koristeellisista ovilistoista, jotka saivat hieman kunnostusta osakseen sekä uutta maalia pintaan. 


Nyt kaiken tämän kruunaa olkihimmeli, jonka olen talon emäntänä itse tehnyt. Himmeli on todellakin löytänyt arvoisensa paikan. 

Oikein mukavaa torstaita kaikille!

tiistai 15. joulukuuta 2015

VALMIIT KRANSSIT SISÄLLÄ JA ULKONA


Viikonlopun kranssitehtaan aikaansaannokset ovat nyt esillä kotona. Ensimmäisenä tekemäni kranssi on minulle mieluisin, se on mustikanvarvuista tehty, ilmava ja runsas sekä hieman toispuoleinen. Kranssi on todella pelkistetty, sillä siinä ei ole mustikanvarpujen lisäksi mitään muuta. Se on siis todellinen luonnonkranssi, niin kuin ovat muutkin kranssitehtaan tuotokset. Tämä rönsyilevä teos sai kunniapaikan olohuoneen kakluunin kyljestä, josta sitä voi ihailla sohvalta käsin.



Mustikan- ja puolukanvarvuista tehty kranssi päätyi eteiseen ja koristaa nyt kylpyhuoneen ovea. Siitä törröttää kivasti varpuja suuntaan ja toiseen. Se on porukan pienin ja siroin, tykkään tästäkin kovasti. Se on vähän viksahtanut ja jotenkin niin toispuoleinen, mutta silti älyttömän sympaattinen.





Ulko-ovessa roikkuu männynoksista tehty kranssi. Tämä on erittäin elävä, runsas ja suuri, juuri siksi se päätyi ulko-oveen. Iso kranssi ison talon ovessa. Kutsun tätä Turrukaksi. Se on mielestäni todella osuva nimi tälle runsaudelle. Se ei ehkä ole kaikista kaunein kranssi, mutta se on juuri niin iso ja muhkea kuin halusinkin. Ja sillä on asenne kohdallaan.

   



Kuusenhavukranssin teki anoppini, joka tupsahti kylään kranssitehtaan aikaan. Entinen kukkakauppias käsitteli kranssia ammattimaisemmin ja tulihan siitä symmetrinen ja kaunis. Havukranssi sai paikan pihatalon mummon ovesta. Kertakaikkisen kaunis kaikessa yksikertaisuudessaan.





Elämäni ensimmäinen kranssitehdas kiittää ja kuittaa. Ensi joulun alla uudet kranssit ja uudet tuulet, ellei jo sitten aikasemminkin. Voihan kranssin tehdä vaikka pääsiäiseksi tai juhannukseksi. Syksyksi tai kevääksi. Juuri lueskelin syksyllä ilmestynyttä Kotivinkkiä, jossa oli tehty uskomattoman kaunis kranssi vaahteranlehdistä. Se oli upea.

P.S. Lumi tuli eilen meillekin asti. Josko se jäisi tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Toivotaan niin!