LASIVERANTA - ASKEL LÄHEMPÄNÄ PIHAJUTTUJA

Valoisa ja avara lasiveranta on meillä kylmää tilaa talvisin. Emme koe järkeväksi lämmittää tilaa, jonka läpi talvella vain kuljetaan nopeasti. Välillä täällä käydään vilvoittelemassa saunomisen lomassa, mutta pääasiassa lasiveranta saa talvehtia ihan rauhassa. Tämä on ehdottomasti kotimme hiljaisin ja seesteisin huone, talvisin.

Näin lasiverantamme odottaa kevättä ja kesää. Ohuemmat takit valmiina naulakossa, josta ne voi nopeasti napata puutarhatöiden kutsuessa. Puutarhahanskat roikkuvat seinäritilässä, paikassa jossa ne kuivuvat hyvin ja ovat aina kätevästi saatavilla. Kypärät odottavat pyöräilykauden alkua ja pihalelut leikkijöitään. Värikäs peitto naulakon päältä haluaa jo vihreälle nurmelle. Kirsikkapuun varjossa sen päällä voidaan köllötellä kesän kuumimpinakin hetkinä.

Tyynyt napataan sohvan päältä mukaan pihalle ja näin peiton päällä voi ottaa nokoset jos toisetkin. Voi kuinka jo odotan kevättä ja kesää. Siihen ei onneksi enää mene kauaa, kevät ja kesä kolkuttevat jo pian ovella. Sitten voi alkaa verannan vihersisustaminen, ripustan ainakin muutaman amppelin tuon pillihimmelin tilalle. Luonnonvalo tulvii ihanasti sisään näistä vanhoista ja suurista ikkunoista, jotka ovatkin ehdottomasti verannan paras juttu.

Tuolla ikkunan alakulmassa, tuolin takana, näkyy muuten pieni osa kesäkeittiöstämme. Viime kesän lopulla valmistunut kesäkeittiö saadaankin tänä kesänä jo hyvissä ajoin käyttöön. Sitä odotellaan kovasti. Kesäkeittiön rakentamisesta olen jo alkanut kirjoittamaan juttua, pian täällä nähdään miten valmistui pääosin kierrätystavarasta rakennettu unelmiemme kesäkeittiö.

Kiireettöminä kesäaamuina sohvalla nautitaan aamukahvia ja katsellaan vihertävää puutarhaa. Viime keväänä sain elämäni ensimmäisen pienen kasvimaan, joka totetutettiin lavakauluksien avulla. Se oli pitkäaikainen haaveni ja pian pääsen kertomaan teille sen tarinan. Aloittelavana viherpeukalona koin monia onnistumisen hetkiä, mutta myös pettymyksiä. Näistä viisastuneena lähden innolla kohti uusia yrityksiä.

Kevään edetessä Rautatieläistalossa siirrytään osittain pihajuttujen pariin. Toivottavasti viihdyt mukanani, kun esittelen muutamia viime keväänä ja kesänä tehtyjä projekteja.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille! 

LASIVERANTA TALVEHTII HILJAISENA

Hiljaisena ja seesteisenä talvehtii lasiveranta. Samoilla sanoilla voi kuvata vuoden ensimmäistä päivää. Hämärä pyhäpäivä, jolloin ollaan vaan ja möllötetään. Sisällä on juuri tuo sama tunnelma kuin näissä lasiverannan kuvissa. Täysin pysähtynyt. 

Ulkona ei näy liikennettä, muutama satunnainen ohikulkija vilahtaa tiellä. Talomme ohi kulkeva vihkas tie on kovin hiljainen, suorastaan omituisen hiljainen. Verannan katosta roikkuva himmeli on paikallaan. Tänään sekään ei liiku. 

On vuoden ensimmäinen päivä. Tämä on ehkä vuoden hiljaisin päivä. 

ME ISTUTETTIIN YHDESSÄ PUU

Kun lumi peittää maan, meidän pihapiiri näyttää niin kauniilta. Puhtaalta ja pehmeältä. Nämä kuvat eivät tosin vastaa tämän hetkistä todellisuutta, mutta näiden parissa on mukava fiilistellä. Samalla tulin kertomaan tarinan koko perheen voimin istutetusta puusta. 

Aurinkoisina talvipäivinä hyvin ohuen varjon maahan jättää loppukesästä istutettu puu, Terijoensalava. Se istutettiin vanhan ja mädäntyneen kannon tilalle pihan sisäänkäynnin edustalle. Siellä vanhassa kannossa asusti miljoona muurahaista, joiden äkkinäinen kansanvaellus oli mielenkiintoista seurattavaa. Puun istutus oli syksyn viimeinen pihassa tehty muutostyö. Keväästä syksyyn pihamme koki mullistavia muutoksia ja pihan muokkaus päätettiin syksyllä istuttamalla yhdessä puu.

Tällaisena ohuena ruipelona puu seisoo pihan sisäänkäynnillä. Sen kasvua ja kehitystä odotetaan innolla ja sitä katsellessa tullaan muistelemaan ensimmäistä syksyä talossa. Se on ihka ensimmäinen puu jonka olen koskaan istuttanut. Tämä on siis minulle erittäin tärkeä asia.

Tästä puusta toivon kasvavan ison ja näyttävän. Tässä pihan sisäänkäynnillä Terijoensalava toivottaa pihaan astujalle tervetuloa ja antaa myös hieman näkösuojaa uteliailta katseilta. Siihen tosin taitaa vierähtää vielä tovi.

Esitän puulle vain yhden pyynnön: 

Pliis älä kuole...

VALOA!

 

Tähän ihanaan valoon heräsin viime viikonloppuna nukuttuani ensin normaalia pidempään. Halusin heti napata muutaman kuvan sillä pitkästä aikaa makuuhuone oli oikeasti valoa tulvillaan. Tänään ei ole enää. Pimeys on tuolla ulkona jälleen ja lumikin suli. Onneksi ehdin napata nämä kuvat valosta. 

Tarvitsen valoa ollakseni pirteä ja jaksava. Pimeä vie minusta kaiken energian ja kotona pakollisten arkiaskareiden lisäksi en juurikaan saa mitään muuta aikaiseksi. Ei huvita ja ei jaksa.

Synkkää, märkää ja pimeää. Marraskuu voi minun puolestani jo loppua. Toivottavasti joulukuu tuo tullessaan meille paljon lunta ja valoa. Tarvitsen nimittäin energiani takaisin. 

Onko teitä muita kohtalotovereitani, pimeyden uuvuttamia yksilöitä? 

ENSIMMÄINEN TALVI TALOSSA (JOKA MUISTETAAN)

 

Olipas ihanaa herätä lauantaina ja ihmetellä suorastaan ihmeellisen valoisaa aamua. Maa oli yön aikana peittynyt ensilumesta. Pitkien pimeiden päivien jälkeen talven ensilumi tuo ennen kaikkea kauan toivottua valoa, mutta myös kaunistaa pihaa suunnattomasti. Mieleen muistui ensimmäinen talvi talossa, talvi jonka valitettavasti on niin utuisena ja hämäränä mielikuvana muistan mielessäni.

Kodissamme on nyt asuttu hieman yli vuosi ja harmittaa nämä hatarat muistikuvat ensimmäisestä talvesta talossa. Oli muuttoa, tavaroiden purkua, huonekalujen haalimista ja remonttia. Pihatalon asunnon täysi remontti kuukaudessa heti muuton jälkeen, jotta saatiin pihatalon mummolle muuttovalmis koti. Oli uuden uusioperheen totuttelua arkeen uudessa kodissa. Kuvia ei ole muistona niin paljon kuin haluaisin, sillä niitä ei ehditty tai tajuttu juurikaan ottaa.

Tämä talvi on onneksi erilainen. Nyt ehditään hengähtää ja pitää hetki ansaittua remonttilomaa, ehditään ottaa myös paljon kuvia. Päällimmäinen muistikuva viime talvesta on kuitenkin positiivinen ja ihana, saimme remontoida ja sisustaa yhdessä omaa kotia ja luoda perustaa tulevaisuudelle. 

Tämä talvi on ensimmäinen talvi talossa jonka muistamme kunnolla. Edessä on monia muistoja perheenä ja uusia haasteita jotka otetaan innolla vastaan. Tätä tulee olemaan Rautatieläistalon toinen talvi!