NARUPURKKI JA PIRULLINEN NAULAKKO

Anoppilassa tehdään muuttoa ja tavaroita on karsittu oikein tosissaan ja rankalla kädellä. Tästä syystä meille on eksynyt muutama oikein mieluinen asia. Aarteiksi näitä voi kutsua.

Narupurkki on aarre numero yksi. Tämä on Karhulan 8 litran vihertävä lasipurkki, jota kansankielellä kutsutaan narupurkiksi. Näiden vanhojen lasipurkkien hinnat ovat kirpputoreilla kivunneet mielestäni hurjan korkeiksi, joten tällaisen esineen saaminen kotiin on suuri ilo.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, näitä narupurkkeja käytettiin aikoinaan ruuansäilömiseen. Voipaperi tai kangas sidottiin purkin suulle narun avulla, joka pysyi paikoillaan ulospäin taittuvan lasireunan vuoksi. On tämä ihana esine ja pieni pala historiaa.

Olohuoneen seinähylly on pyhitetty kaikelle kauniille. Se pitää sisällään kirpputoreilta kotiin kannettuja lasiesineitä, astioita ja maljakoita sekä muutamia lahjaksi saatuja Arabian astioita. Kaikki ovat yhtä rakkaita. Vanha narupurkki on mieluinen lisä lasiaarteiden joukkoon.

Toinen meille hyvin tarpeellinen aarre on vanha pirunpää-naulakko. Tässä on pientä kunnostuksen tarvetta, sillä pirunpääkoukut ovat osittain kovin ruosteessa. Katsotaan mitä taikoja voisin tehdä niiden hyväksi. Maalipinta on hieman sutaisten tehty, joten maalaushommiakin on edessä.

Maaliksi valikoin luultavasti jonkun jo kotoa löytyvän maalin, niitä on nimittäin jemmassa jonkin verran. Tähän riittää hyvin maalipurkin loput, joita säästän tällaisia pieniä maalaustöitä varten. Kaapista löytyy ainakin oranssia, sinistä, vihreää eri sävyissä, mustaa, valkoista ja marjapuuron punaista. Vai pitäisikö kuitenkin jättää naulakko ruskean väriseksi, yhtenäiseksi huoneen muiden ruskeiden huonekalujen kanssa?

Naulakko tulee tähän tapetoidulle makuuhuoneen seinälle, jota vasten ruskean värinen naulakko kyllä näyttää kauniille. Naulakon olemassaoloon totuimme yläkerran makuuhuoneessa, jossa koimme sen hyvin tarpeelliseksi. Se on oiva paikka ripustaa käyttövaatteet, jotka muuten lojuisivat ympäri huonetta. Olemme ruuvailleet muutamia vaatekoukkuja oveen, mutta naulakko on silti mukava lisä.

Näiden aarteiden myötä toivotan kaikille kaunista tiistaita ja kaikille lomalaisille ihania lomapäiviä!

SYNTTÄRIT JA KELTAINEN KILTA

Tarjoan synkän ja vetisen päivän pelastukseksi annoksen väriterapiaa. Toissa lauantaina meillä juhlittiin syntymäpäiviä ja tässä muutamia värikkäitä kuvia kyseiseltä päivältä. Tarjolla oli synttärisankarin toivoma kattaus karkkeja, keksejä ja sipsejä. Appiukkoni mukana syntymäpäiville saapui hauska kaiuttimen mallinen kakku, joka kertookin hyvin syntymäpäiväsankarin kiinnostuksen kohteista. Kakkua ihasteltiin tovi ennen kuin maltetoimme sitä maistaa. Tämä kakku ei ollut vain päältä kaunis, sen sisältä löytyi herkullinen makuelämys.

Syntymäpäivästä tuli kirkas ja aurinkoinen pakkaspäivä. Oranssin pirtinpöydän päälle katoin oman aurinkoisen kattauksen keltaisista Arabian Kilta astioista ja valkoisista Teemoista. Uudet ja vanhat Arabiat sulassa sovussa samassa kattauksessa.

Keltaiset Killat ovat minun ja mieheni isoäitien vanhoja astioita. Me tunnumme olevan molemmissa suvuissa ainoita, jotka arvostavat näitä keltaisia ihanuuksia. Niinpä ne ovat päätyneet meille, kotiin jossa ne ovat ihan jokapäiväisessä käytössä.

Keltaiset Kilta murokulhot ovat muuten osoittautuneet loistaviksi sipsikulhoiksi. Ne ovat juuri passelin kokoisia tyydyttämään yhden henkilön sipsinälän. Meillä näistä syödäänkin tällä hetkellä vain sipsejä viikonloppuisin. 

Soikea tarjoiluastia on täydellinen karkeille ja kekseille. Jouluna siinä oli tarjolla pipareita ja silloin sitä kutsuttiin pipariveneeksi. Jos joku Kilta keräilijä sattuu tietämään mihin tarkoitukseen tämä kaunis astia on tehty, olisin kiitollinen tiedosta. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt kyseiseen malliin, en ennen kuin nyt omistaessani sellaisen.

Siinä oli aimo annos Rautatieläistalon tarjoamaa väriterapiaa tähän iltaan. 

Itse ainakin tarvitsin sitä tänään kovasti.

Leppoisaa illan jatkoa kaikille! 

UPEAT ARABIAN VALENCIAT

 

Näitä ei tule jokapäivä vastaan, ei todellakaan. Arabia nimittäin lopetti tämän uskomattoman kauniin tummansinisen Valencia-sarjan tuotannon jo yli kymmenen vuotta sitten. Astioiden kauniit kuviot on maalattu käsin, joten jokainen sarjan astia on uniikki. Kirpputoreilla tätä astiastoa tulee todella harvoin vastaan, kukapa näistä nyt haluaisikaan luopua. Jos tätä sarjaa kuitenkin sattumalta löytää, hinnat ovat yleensä tähtitieteelliset.

Olen tällä hetkellä onnellinen kuuden teekupin ja lautasen omistaja. Näitä en löytänyt kirpputorilta, nämä tulivat mielenkiintoisen toimeksiannon myötä meille. Päätin nimittäin auttaa tuttavaani hänen äidin irtaimiston myymisessä ja sain etuosto-oikeuden näihin kaunokaisiin. Meille nämä ovat todellisia aarteita, joita tullaan käyttämään harkitusti, välillä kuitenkin otan nämä olohuoneen seinähyllyltä alas arkeani piristämään.

Nyt pidän silmäni isosti auki, sillä tätä sarjaa toivon löytäväni kotiini lisää. Pohdin tässä miten mahtaa käydä kotimaisen Arabian jälleenmyyntihintojen kun koko tuotanto lopulta siirtyy ulkomaille. Voiko edullisia löytöjä enää tehdä? Ja tästä eteenpäin on ryhdyttävä puhumaan kotimaisesta ja ulkomaisesta Arabiasta. Voi Arabia minkä teit! Omat Arabiat ovat olleet aina arvossa suuressa, nyt vieläkin enemmän.