Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että puiset huonekalut ovat ikuisia. Ne säilyvät jopa varastoituna kylmässä ja kuivassa tilassa vuosikausia, kunhan kosteus ei vaan pääse niitä nujertamaan. Niiden väriä on helppo muuttaa, sillä puiset huonekalut kestävät monet hionnat ja maalaukset. Juuri tästä syystä meillä suositaan puisia huonekaluja. Aina ei tarvitse hankkia uutta, kun vanhan jo olemassa olevan voi helposti päivittää tähän päivään ja omien mieltymysten mukaan, ihan vain maalaamalla uudestaan.
Ensimmäisiä isoimpia kunnostusprojektejani oli tämä vanha lipasto, jonka pelastin aikanaan ukkini autotallista. Siinä ukki säilytti työkaluja ja ruuveja, kunnes se osui minun, ikuisen aarteen etsijän silmiin. Sain neuvoteltua lipaston itselleni helposti, sillä lupasin kunnostaa sen parhaani mukaan ja arvostaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Lipasto kuului aikanaan isoisovanhemmilleni ja se on ainut "perintöhuonekaluni". Lipasto vietti autotallin suojissa noin kaksikymmentä vuotta, kunnes se päätyi lopulta kunnostettuna meille. Savosta Hämeeseen, autotallista hirsitaloon.
Lipaston alkuperäinen väritys oli tummanruskea ja sen laatikostojen viilupinta oli pahasti lohkeillut. Päätin irroittaa viilupinnan kokonaan, jolloin sain tasaisen puupinnan esille. Yksi vedinkin oli vuosien saatossa hukkunut, joten uusin ne samalla. Kirpputorilta löysin pussillisen puisia pyöreitä vetimiä, jotka sopivat lipaston tyyliin kivasti. Kunnon pesu, hionta, kaksi kerrosta maalia ja uudet vetimet. Mielestäni lopputulos on herkullinen kuin karkki!
Perjantaina vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja sain mieheltäni lahjaksi upean kukkakimpun. Punaisen, sinisen ja hempeiden pastellisävyjen yhdistelmä on kaunis. Jopa niin kaunis, että kukkakauppias päätti jatkossa tehdä valmiita kimppuja tällä värityksellä. Miehelläni on värisilmä kohdillaan!
Sunnuntai on sujunut leppoisasti kotona touhuillen. Vauhdikas viikko päättyy pian ja uusi viikko aloitetaan hieman väsyneenä, mutta onnellisena.
Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille!
