VIHERPEUKALON VAUVA-AIKA JA BLOGIN UUDET TUULET

Viisi kuukautta vauvaelämää takana ja tuona aikana minusta on tahtomattani tullut todellinen viherkasvien murhaaja! Vuosi sitten kirjoitin operaatio mullanvaihdosta (klik) jolloin laskin alakerran viherkasvien määräksi hurjat kolmekymmentä kappaletta. Aikamoinen määrä, mutta silti viherkasveja ei ollut missään vaiheessa mielestäni liikaa, sillä hyvin ne sulautuivat vanhan talon huoneisiin. Pikkuhiljaa kasvien määrä on alkanut tippumaan ja tyhjien kukkaruukkujen röykkiö kansoittaa nyt keittiötä.

Eilen tein nopean laskutoimituksen ja nyt tuo kasvien määrä on viisitoista kappaletta! Kyllä vaan, murhaaja on vapaalla jalalla ja toteuttaa missiotaan salakavalasti. Ei kuitenkaan mitenkään tarkoituksella, vaan syynä on yksinkertaisesti tilapäinen kasvien huono hoito. Osan menetyksistä pistän kyllä synkän talven piikkiin, sillä armoton pimeys vie joka talvi muutamia kasvejani. Olen yrittänyt kastella kasvit kerran viikossa ja päätin kastelupäivänkin - jonka sitten vauvatohinoissa unohdin! Olen sitten kastellut liikaa tai liian vähän, osalle tämä on sopinut, osa kuukahti tästä syystä kokonaan.

Ajankäsitys on muuttanut muotonsa johonkin kummalliseen vauva-aikaan, jolloin ei ole aina mahdollista hahmottaa päiviä, saati sitten muistaa niinkin vaativa asia kuin kasvien kastelu. Onnekseni voin todeta, että vahvimmat ja paksulehtisimmät ovat pärjänneet tässä viherkasvien henkiinjäämistaistelussa. Nyt ryhdistäydyn, sillä en halua menettää enää yhtään yksillöä! Multia en tänä keväänä ryhtynyt vaihtamaan, vaan päädyin vain lisäämään multaa sitä tarvitseville. Se saa tällä kertaa riittää.

Eräs sanomalehti lähestyi minua muutama viikko sitten haastattelupyynnöllä, sillä siellä oltiin tekemässä juttua vihersisustamisesta. Kieltäydyin kunniasta aikataulullisista syistä sekä ihan vain sen takia, etten ole tällä hetkellä paras ihminen kertomaan viherkasvien hoidosta, vihersisustamisesta ja kasvivalinnoistani.

Blogin uusista tuulista muutama sananen - rautatieläistalon löytää nykyään myös Styleroomista! Bloggaajaporukka on siellä hieman muuttunut, sillä Styleroom ei ole enää osa A-lehtiä. Monen bloggaajan lähdettyä muille maille, saivat pienemmät blogit mahdollisuuden liittyä Styleroomin sisustusyhteisöön. Blogini sisältöön tämä ei vaikuta mitenkään eikä minulla ole velvotteita postaustahdin suhteen, joten tällainen malli sopii tähän elämäntilanteeseen täydellisesti. Saattaapa tänne blogiini eksyä jokunen uusi kävijäkin ja sehän on vain loistava juttu. 

Aurinkoisia kelejä on toivottavasti luvassa koko viikonlopuksi, joten nautitaan niistä. Aurinko lämmittää taloamme sen verran hyvin, ettei takkoja tarvitse lämmittää enää joka päivä. Tämä on ihan mahtava juttu.

Kivaa viikonloppua kaikille!

OVIAUKON HYLLY JA MUN MAHA

Torstai toi tullessaan pientä nikkarointia ja jälleen kohteena oli ruokahuone. Mainitsin jo aikaisemmin kuinka kunnostamani kaappi aiheutti huoneessa muutosten ketjureaktion, joka jatkuu siis edelleenkin.

Vaalea olohuoneeseen johtava seinä oli kovin tyhjä ja paljas, vaikka sininen kaappi peittikin kauniisti osan siitä. Mietin nopeita ja halpoja keinoja seinän piristämiseksi ja ensimmäisenä mieleeni tuli oviaukon päälle kiinnitettävä hylly. Meillä on olohuoneen puolella koko seinän levyinen pitkä hylly, josta ajatus varmaankin alunperin lähti. Ruokahuoneeseen riitti oviaukon levyinen hylly, jonka materiaalikustannukset olivat mitättömät ja toteutus helppoa ja nopeaa.

Liimapuulevystä sekä kahdesta hyllynkannattimesta syntyi hyvin nopeasti valmis oviaukon hylly. Maalasin sen kotoa löytyneellä sinisellä kalustemaalilla, jota aikoinaan käytin keittiön vanhan senkin vetolaatikoissa. Maalia oli juuri tämän hyllyn verran jäljellä. Asettelin hyllyn päälle uusia ja vanhoja esineitä ja astioita, viherkasveja unohtamatta. Siitä tuli mielestäni kaunis kokonaisuus. 

Viherkasveista ehdottomasti parhaiten kotonamme viihtyvät peikonlehti ja kultaköynnös. Viime talvi oli melkoinen tappajatalvi niin ulkona kuin sisälläkin, me menetimme tuolloin monta viherkasvia, mutta emme yhtään edellä mainittuja. Peikonlehti valloitti jo aikaisemmin kaapin päällisen ja kultaköynnös koristaa nyt uutta hyllyä. Mieheni naputteli pieniä nauloja seinään ja johdatti kultaköynnöksen kulkemaan eri suuntiin. Tuolla katonrajassa se saa rauhassa kasvaa ja levittäytyä ympäriinsä.

Lopuksi vilautan teille minkä kokoisen mahan kanssa teen projektejani. Ihan jokaisesta pienestä välistä en enää mahdu kulkemaan, kiipeäminen korkeille tikkaille ja painavien asioiden nostelu on pitänyt jättää vähemmälle, mutta muuten homma kuin homma hoituu. Laskettu aika on vasta marraskuussa, joten vielä ehdin jos jonkilaisia projekteja toteuttamaan. Mielessä onkin jo monta uutta ja mieluista juttua.

OPERAATIO MULLANVAIHTO

Meillä on kolmekymmentä viherkasvia alakerrassa ja kahdeksan yläkerrassa. Vasta suoritetun laskutoimituksen jälkeen olen itsekin aika yllättynyt määrästä. Valtava armeija viherkasveja! Silti ei tunnu, että niitä olisi mitenkään likaa.

Ne alkoivat valloittamaan taloa heti muuton jälkeen, sillä täällä hirsitalossa niiden on hyvä hengittää ja elää. Poikkeuksena talven pimeimmät ajat, jolloin valitettavasti menetimme muutamia yksilöitä. Tulimme taloon noin puolitoista vuotta sitten ja kuten viherkasvien määrästä voitte päätellä, meillä vihertää kovin joka puolella.

Sitten koitti aika, jota salaa pelkäsin. Mullanvaihdon aika. Aikaisempaa mullanvaihto kokemusta minulta ei juurikaan löydy, olinhan elänyt elämääni ennen Rautatieläistaloa hyvin epäonnistuneiden vihreiden yritysten kanssa. Nyt minulla on kolmekymmentäkahdeksan viherkasvia, joista noin puoleen olisi aika vaihtaa uudet mullat. Voi apua.

Oikea aika viherkasvien mullanvaihtoon on helmi-maaliskuussa, joka on aikaisemmin kuin kukkivien kasvien. Pitkitin ja pitkitin tätä operaatiota, kunnes viime perjantaina rohkaistuin ja otin käsittelyyn alakerran viherkasvit. En kuitenkaan vaihtanut multia läheskään kaikkiin alakerran kasveihin, sillä yllättävän monta viherkasvia olen hankkinut vasta lähiaikoina. Kevät nimittäin sai aikaan valtavan vihreän kaipuun, jonka seurauksena yksi jos toinenkin viherkasvi kotiutui taloon.

Olen kova sotkemaan multaa ympäriinsä, joten päätin panostaa kerrankin ympäristön hyvään suojaukseen. Lehdillä verhoillun keittiön pyöreän pöydän ääressä toteutin monituntisen operaationi ja kiitin itseäni jälkeenpäin myös lattian ja maton hyvästä suojauksesta.

Suurien viherkasvien mullanvaihto on hankalaa, joten olohuoneen kakluunin edessä majaileva talomme suurin viherkasvi ja keittiön jukkapalmu saivat vain pienen pintakäsittelyn. Kaavin vanhaa pintamultaa pois ja lisäsin tilalle uutta ravinteikasta multaa. Ensi keväänä ne taitavat saada koko hoidon, siihen asti pärjätään tällä osittaisella mullanvaihdolla. Näiden rönsyilevien peikonlehtien kanssa oli myös omat haasteensa, joista selvisin alun epätoivon jälkeen kuitenkin ylättävän hyvin.

  

Parhaaksi apurikseni mullanvaihdossa osoittautui vanha iso lusikka. Ilman sitä olisin saanut aikaan valtavan paljon enemmän sotkua. Vanhan huonon mullan karistelu juuristosta suoraan roskapussiin auttoi myös pitämään työtilan suhteellisen siistinä. 

Alakerran viherkasvien mullat on vaihdettu, vielä on edessä sama juttu yläkerran asukkaille. Vielä on maaliskuuta jäljellä, joten hyvinhän tässä ehtii! Näin kasvukauden alkaessa kasvien tulisi juurtua hyvin uuteen multaan, joten peukut pystyyn kaikille uuden mullan saaneille.

PUNAINEN VALAISIN JA UUSIA YRITYKSIÄ

Yläkerran aulan työtaso on nyt kaikkien suosiossa. Pitkälle työtasolle muuttivat nopeasti sen valmistumisen jälkeen niin läppärit kuin työskentelijätkin. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja aula sai tärkeän ja hyödyllisen käyttötarkoituksensa. Nyt täällä vietetään paljon aikaa koko porukalla, mikä on hurja muutos aikaisemmasta. Ajasta ennen työtasoa, jolloin aulan läpi vain kuljettiin nopeasti molempiin makuuhuoneisiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Punainen kattovalaisin on paikallansa ikkunan edessä. Sen punainen hehku houkutteli minut ostoksille Ikeaan, jossa sitä tovin ja toisenkin tuijottelin ennen ostopäätöstä. Ostaessani uusia tuotteita kotiin mietin ja harkitsen tarkkaan ovatko ne varmasti minulle mieluisia. Käytettynä ostetut tuotteet ovat nimittäin arvoasteikollani paljon korkeammalla kuin uudet suoraan kaupan hyllystä haetut. Näistä kierrätetyistä tavaroista tulee minulle usein todella rakkaita, sellaisia joista en haluaisi luopua, en ainakaan yhtä helposti kuin uutena ostetusta tavarasta. Sisäisen juupas-eipäs taistelun jälkeen päätin kuitenkin viedä tämän valaisimen kotiin, enkä kadu tätä päätöstä. Väriltään se täydentää kauniisti aulan punaisia tuoleja ja kirpputorilta löytynyttä pöytävalaisinta. Valaisin on hyvä ostos.

  

 

Kattovalaisin antaa kirkkaan valon, joka ylettyy melkein tason molempiin päihin asti. Pöytävalaisin täydentää kattovalaisimen antamaa valotehoa ja on helposti siirrettävissä sinne missä valoa eniten tarvitaan. Valaisimen myötä viimeinenkin palanen on loksahtanut paikallensa, se nimittäin viimeisteli hienosti kokonaisuuden. 

Löysi valaisimen myötä kotiin myös muutama uusi viherkasvikin. Minun on pakko myöntää, että olen tappanut tänä talvena jo aika monta kasvia. En tiedä mitä täällä talossa tapahtuu talvella, kun yksi kasvi toisensa jälkeen nuukahtaa ja lopulta kuolee. Se on kamalaa katsottavaa. Menetetyt tapaukset eivät todellakaan imartele aloittelevan viherpeukalon itsetuntoa. 

Koska olemme kuitenkin hyvää vauhtia matkalla kohti kevättä ja kesää, aikaa jolloin viherkasvit loistavat Rautatieläistalossa, uskalsin kotiuttaa näitä uusia yrityksiä. Röyhyvihvilä pääsi aulan seinähyllylle, jonka tiedän olevan haasteellinen paikka mille tahansa kasville. Aula on kovin hämärä paikka, mutta otan kuitenkin tämän riskin. Eikun peukut pystyyn kaikille uusille yrityksille! 

Nykyään näen kotona paljon punaista, mutta meidän tapauksessa se on hyvä asia! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

MYÖNNÄN, OLEN KOUKUSSA VIHERKASVEIHIN

Alussa niitä oli kaksi kitukasvuista. Nyt niitä on jo reilusti yli parikymmentä suhteellisen hyvin elävää yksilöä. Viherkasvien ajanlaskun alulla tarkoitan muuttohetkeä Rautatieläistaloon. Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä hengittävä talo suorastaan huusi vihreitä eläviä asukkaita luokseen. Minä olen vain välikäsi joka toteutti sen valtavan vihreän kaipuun. Ja yritän kovasti pitää nämä vihreät hengissä!

  

Viherkasvit ovat iso osa kotiamme ja sen sisustusta. Kotia on hankala kuvata niin ettei kuvaan eksyisi ainakin yksi viherkasvi. Ne ovat minulle nyt harrastus, ihana uusi sellainen. Tässä harrastuksessa koen suuria onnistumisen hetkiä ja välillä taas karvaita pettymyksiä. Välillä on todellakin opittava kantapään kautta mutta useasti lopussa kiitos seisoo. Nämä viisaat sananlaskut pätevät erittäin hyvin viherkasvien hoitoon. Lyhyt kokemus on jo opettanut että minun hoidossani parhaiten menestyvät iso ja paksulehtiset viherkasvit, ne ovat terveitä ja loistavia yksilöitä pidemmän aikaa. Panostan nykyään näihin, sillä olen jo tappanut ihan liian monta hentolehtistä kasvia. Mikä juttu niissä on, miten ne oikein saa pidettyä hengissä? Ja ilman valoa ei yksikään viherkasvi elä, tämä on pimeänä talviaikana haaste varsinkin yläkerran osalta.

Vihersisustaminen on ollut pinnalla jo jonkin aikaa ja tähän trendiin olen lähtenyt mukaan kympillä. Varsinkin nyt marraskuun pimeänä ja harmaana aikana tarvitsen kotiini paljon valoa ja väriä. Viherkasvit tuovat tuota väriä ihanasti lisää. Ja mikä parasta viherkasvit puhdistavat huoneilmaa, osa enemmän ja osa vähemmän. Olohuoneen valkoisen hyllyn päälle sijoitetut kultaköynnökset ovat yksi esimerkki näistä parhaiten huoneilmaa puhdistavista kasveista. Ovat myös todella helppohoitoisia ja nopeita kasvamaan, siis aloittelevan viherpeukalon unelmakasveja. Sisäilmaa puhdistaviin kasveihin aion perehtyä vielä enemmän, sillä haluan elää mahdollisimman puhtaassa ja terveellisessä kodissa.

Suosittelen jokaista hankkimaan kotiin jotain vihreää ja epävarmoille viherpeukaloille muistutuksena: kukaan ei ole seppä syntyessään (mistä nämä sanonnat oikein tulevat?!). Elän selvästi ennakkomummovaihetta viherkasvieni ja sananlaskujeni kanssa, onhan minulla nykyään myös seinälautasiakin. Mutta kuten luin eräästä sisustuslehdestä: Mummola on pop! 

Meillä on tänään pitkästä aikaa edessä kirpputori roud trip johonkin uuteen kaupunkiin ja ehkä poikkean samalla myös kukkakauppaan. Ihanaa viikonloppua kaikille!

KOLME PEIKONLEHTEÄ, JOKO RIITTÄÄ?

Ne ovat kauniita, niitä ei voi jättää kukkakauppaan, ne ovat vallanneet kotimme! Tämän viherkasvin lehden muoto on mielestäni kauneinta mitä yksikään viherkasvi voi omistaa. Nämä rönsyilevät viherkasvit ovat kotoisin Meksikon trooppisista sademetsistä, jossa ne kasvavat varjossa kietoutuneina puiden runkoihin ja kiipeilevät ylöspäin kohti valoa. Kiitos Meksiko näistä kaunokaisista.

Peikonlehtiä on meillä kolme ja ne saattavat vaihtavat paikkaa ja huonetta satunnaisesti. Yksi näistä tuli mukanamme vanhasta kodista ja puhkesi täällä eloon. Ne viihtyvät vanhassa hirsitalossa hienosti ja luovat jatkuvasti uusia lehtiä. Haluan niistä isot ja muhkeat, en millään raaski leikata yhtään lehteä pois. Lehdet olisivat kauniita maljakossa ja kuulema säilyvät näin pitkään kauniina. Annan omieni vielä kasvaa ja sitten asettelen lehtiä maljokoissa ympäri taloa. Samalla juurrutan itselleni oman peikonlehtiarmeijan.

Tätä kaunista viherkasvia on näkynyt sisustusblogeissa todella paljon. Ymmärrän kyllä hyvin miksi siitä on tullut niin suosittu. Onhan se nyt vaan niin kaunis ja helppohoitoinen, ja jos minäkin onnistun niin onnistut sinäkin!