OPERAATIO MULLANVAIHTO

Meillä on kolmekymmentä viherkasvia alakerrassa ja kahdeksan yläkerrassa. Vasta suoritetun laskutoimituksen jälkeen olen itsekin aika yllättynyt määrästä. Valtava armeija viherkasveja! Silti ei tunnu, että niitä olisi mitenkään likaa.

Ne alkoivat valloittamaan taloa heti muuton jälkeen, sillä täällä hirsitalossa niiden on hyvä hengittää ja elää. Poikkeuksena talven pimeimmät ajat, jolloin valitettavasti menetimme muutamia yksilöitä. Tulimme taloon noin puolitoista vuotta sitten ja kuten viherkasvien määrästä voitte päätellä, meillä vihertää kovin joka puolella.

Sitten koitti aika, jota salaa pelkäsin. Mullanvaihdon aika. Aikaisempaa mullanvaihto kokemusta minulta ei juurikaan löydy, olinhan elänyt elämääni ennen Rautatieläistaloa hyvin epäonnistuneiden vihreiden yritysten kanssa. Nyt minulla on kolmekymmentäkahdeksan viherkasvia, joista noin puoleen olisi aika vaihtaa uudet mullat. Voi apua.

Oikea aika viherkasvien mullanvaihtoon on helmi-maaliskuussa, joka on aikaisemmin kuin kukkivien kasvien. Pitkitin ja pitkitin tätä operaatiota, kunnes viime perjantaina rohkaistuin ja otin käsittelyyn alakerran viherkasvit. En kuitenkaan vaihtanut multia läheskään kaikkiin alakerran kasveihin, sillä yllättävän monta viherkasvia olen hankkinut vasta lähiaikoina. Kevät nimittäin sai aikaan valtavan vihreän kaipuun, jonka seurauksena yksi jos toinenkin viherkasvi kotiutui taloon.

Olen kova sotkemaan multaa ympäriinsä, joten päätin panostaa kerrankin ympäristön hyvään suojaukseen. Lehdillä verhoillun keittiön pyöreän pöydän ääressä toteutin monituntisen operaationi ja kiitin itseäni jälkeenpäin myös lattian ja maton hyvästä suojauksesta.

Suurien viherkasvien mullanvaihto on hankalaa, joten olohuoneen kakluunin edessä majaileva talomme suurin viherkasvi ja keittiön jukkapalmu saivat vain pienen pintakäsittelyn. Kaavin vanhaa pintamultaa pois ja lisäsin tilalle uutta ravinteikasta multaa. Ensi keväänä ne taitavat saada koko hoidon, siihen asti pärjätään tällä osittaisella mullanvaihdolla. Näiden rönsyilevien peikonlehtien kanssa oli myös omat haasteensa, joista selvisin alun epätoivon jälkeen kuitenkin ylättävän hyvin.

  

Parhaaksi apurikseni mullanvaihdossa osoittautui vanha iso lusikka. Ilman sitä olisin saanut aikaan valtavan paljon enemmän sotkua. Vanhan huonon mullan karistelu juuristosta suoraan roskapussiin auttoi myös pitämään työtilan suhteellisen siistinä. 

Alakerran viherkasvien mullat on vaihdettu, vielä on edessä sama juttu yläkerran asukkaille. Vielä on maaliskuuta jäljellä, joten hyvinhän tässä ehtii! Näin kasvukauden alkaessa kasvien tulisi juurtua hyvin uuteen multaan, joten peukut pystyyn kaikille uuden mullan saaneille.