keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

KAAPPIHIRVIÖN MUODONMUUTOS


Hei. Kerroin teille viime syyskuussa hurjan näköisestä läikikkäästä kaapista, jonka saimme ilmaiseksi mieheni työkaverilta. Vanha kaappi jäi tuolloin odottamaan kunnostusta autotalliin ja nyt ruhtinaaliset 10 kuukautta myöhemmin kaappi on vihdoinkin valmis. Tässä on pienen juhlan paikka! 

Tässä ennen ja jälkeen kuvapari, jotta näette mistä oikein lähdin vanhan puukaapin kunnostuksessa liikkelle ja tietenkin mikä on lopputulos.


Kaapin kunnostus ei ollut mikään läpihuutojuttu ja olin aivan alkumetreillä todella lähellä luovuttamista. Mietin silloin kaapin kärräämistä kaatopaikalle, sillä lähtökohta ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja haaveet suhteellisen nopeasta kunnostustyöstä karisivat heti hiomakoneen käynnistämisen jälkeen. Kaappi vaati hurjaa pesua, hiomista, paklausta, maalausta sekä jälleen hiomista ja paklausta ennen kuin pääsin siihen mieluisampaan osaan eli pintojen lopulliseen maalaukseen. 

Kaapin edellisen omistajan oli ollut tarkoitus hioa kaapin puupinta esille, mutta työ oli jäänyt puolitiehen. Tämä olisi ollut huomattavasti mukavampi projekti, mikäli pintoja ei olisi hiottu ollenkaan ja kaapissa olisi ollut tasainen maalipinta. Muistuksena itselleni: mikäli joku tarjoaa tulevaisuudessa yhtä runneltua projektia ilmaiseksi, niin mieti kahdesti ennen kuin suostut :)

Maalasin kaapin valkoiseksi, mikä on aika epätyypillistä minulle. Kaapista piti tulla vaatekaappi Lillin huoneeseen ja tietenkin huoneen muu värimaailma määritteli sen lopullisen värin. En edes muista milloin olisin viimeksi maalannut jotain muuta kuin listoja valkoiseksi, mutta se tuntui oikealta sinisen kiurujen yön kaveriksi. Niinpä päädyin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten maalikauppaan ostamaan valkoista maalia (Tikkurila Höyry G497).


Kaappi ei kuitenkaan päätynyt yläkertaan koskaan, sillä se ei mahtunut taipumaan portaiden alkupäässä. Se oli yksinkertaisesti liian iso ja tämä huomattiin vasta kun kaappi oli valmis, sillä eipä tullut mieleenkään etteikö sitä saataisi koskaan kannettua yläkertaan. Hetkellisen epätoivoisen ahdistuksen jälkeen keksin sille uuden paikan verannalta. Ja kuinkas kävikään, sen mitat ovat juuri sopivat sen uuteen käyttötarkoitukseen.

Meillä on ollut valmiina kaappivanerit jo vuoden, sillä verannalle vanerisen kierrätyspisteen kaveriksi oli tarkoitus tehdä vaatekaappi kaikille pilkkihaalareille,  työvaatteille ja likaisille kengille kuten kumppareille. Niin ne suunnitelmat jälleen muuttuivat ja  valkoisesta kaapista tuli rönttövaatekaappi ja vanereista tehdäänkin vaatekaappi Lillille. Se rakennetaan yläkerrassa, jonne se tulee sijoittumaan, sillä meidän portaista ei tosiaan isot kaapit kulje. Tulipahan sekin opittua kohta neljän vuoden talossa asumisen jälkeen.


Kaapin vanhat hyllyt heitin muuten suoraan kaatopaikkakuormaan, sillä epämääräinen ja tunkkainen haju oli niiden huokoisessa pinnassa kovasti kiinni. Uusien hyllyjen vaneri hyötykäytettiin meillä nyt toiseen kertaan. Ennen yläkerran aulan remppaa vanerilevy toimi pitkänä työtasona, joka jäi siis ylimääräiseksi ja tarpeettomaksi. Hyllyjen päälle ja kaapin pohjalle leikkasin vanhoista käytävänmatoista palaset suojaamaan pintoja lialta ja kuralta. Täällä kaapissa kun ei säilytä niitä puhtaimpia vaatteita ja kenkiä.

Kaapin uuden ilmeen viimeistelivät uudet vetimet. Alkuperäiset lukkopesät saivat lähtöpassit, sillä avaimia ei tullut kaapin mukana. Ovet  eivät millään mahtaneet pysyä kiinni, sillä ne ovat taipuneet alhaalta hieman ja ovien kiinni pysyminen ratkaistiin jousisalpojen avulla. Nyt ovet on helppo avata ja sulkea ja ne myös pysyvät kiinni. 

Kaapin pinta ei ole täydellisen sileä, sillä siitä löytyy vieläkin joitakin lommoja ja epätasaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin vanha kaappi, joten siinä saa mielestäni näkyä elämisen jälkiä. Ja meille tullessaan nuo jäljet olivat niin omalaatuisia, että pitäähän niistä joku muisto jäädä. Lopulta olen tyytyväinen että ryhdyin kunnostushommiin ja nousin epätoivon syöveireistä, sillä kaappi on kuin luotu tuohon verannalle.


Meillä käynnissä yksi isompikin projekti. Pihalla on meneillään puutarhavajan rakennustyöt, joka aloitettiin purkamalla pihatalon päädyssä oleva valokatteinen terassin kyhäelmä kokonaan pois. Rakentamisessa ollaan noin puolessa välissä, joten uusi vaja rakentuu toivottavasti valmiiksi kesän aikana. Kerron siitä myöhemmin lisää. 

Piharempat etenisivät paremmin, mikäli tämä helle hellittäisi. Itse nauttisin paljon viileämmästä kelistä, sillä meidän talo ja piha ovat nyt tuskasen kuumia. Varjoiset paikat ovat nyt pop ja nestettä yritetään juoda mahdollisiman paljon. Viikonlopuksi ennustettuja ukkoskuuroja odotetaan meillä innolla!

Mukavia helteisiä hetkiä kaikille!

3 kommenttia :

  1. Kyllä tuli niin kaunis kaappi, että olipa hyvä ettet luovuttanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤ Kyllä olisi jäänyt loppujen lopuksi harmittamaan jos olisin luovuttanut. Harvoin tulee sellaista fiilistä ja onneksi pääsin sen yli.

      Poista
  2. Your wardrobe is so lovely looking, it really ties in the whole living room. Thanks for the share, hope you have a fantastic rest of your day. Keep up the posts!
    World of Animals

    VastaaPoista