ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ

Täällä on ollut kovin hiljaista. Kotona ei ole tapahtunut mitään uutta, elämä soljuu eteenpäin odottaen ensi viikkoa. Silloin tapahtuu ja paljon. Ei kuitenkaan kotona vaan kodin ulkopuolella. Elämän suuntaa mahdollisesti muuttavia isoja asioita ja vähän pienempiä, blogini kautta eteeni tulleita juttuja. Kun kaikki nämä kasataan samalle viikolle, voin todeta odottavan ajan olevan välillä todella pitkä.

 

Jos nyt jätetään ne isoimmat asiat vielä pimentoon ja keskitytään blogin kautta eteeni tulleisiin ihaniin mahdollisuuksiin. 

Ensimmäisenä muistutan Styleroomin Suomen inspiroivin koti -äänestyksestä, joka on käynnissä vielä torstaihin asti. Finaalissa on meidän kotimme lisäksi neljä kiehtovaa ja erilaista kotia. Se että kotimme valittiin finaaliin, on jo voitto itsessään. Suuri kiitos siitä. 

Äänestämään ja tutustumaan finalisteihin pääset tästä (klik). Äänestäminen kannattaa, sillä äänestäjien kesken arvotaan sisustuspalkintoja 1000 euron arvosta! En ole vielä antanut omaa ääntäni, joten olkoon tämä muistutus myös minulle. Pääsiäinen tarjoaa minulle hyvin aikaa tutustua kilpasiskojeni koteihin ja käydä antamassa ääneni. Inspiroivin koti voittakoon! 

Ensi viikonloppuna minä pakkaan kirppistavarani ja matkaan kohti Tamperetta. Koko viikonloppu on täynnä mukavaa tekemistä, joka alkaa bloggaajien tapaamisella lauantaina hyvän ruuan ja tutustumisen merkeissä. Minä en tunne ketään, sillä olen aika uusi näissä piireissä. Blogiani olen kirjoittanut kuusi kuukautta, joten olin todella iloisesti yllättynyt tästä mahdollisuudesta. Viikonlopun jälkeen voin varmaankin sanoa tuntevani jo aika monta ihanaa bloggaajaa. 

Viikonloppu huipentuu sunnuntaina  3.4 Mansen blogikirppikseen. Tapahtuma järjestetään klo 11-14 Finlaysonin alueella (Vooninki, Väinö Linnan aukio 13). Mukana 20 bloggaajaa ja 5 desingyritystä. 150 ensimmäistä saa mahtavan ilmaisen goodie bagin. Tule ihmeessä paikanpäälle katsastamaan bloggaajien aarteet. Minun pöydästäni löytyy hyvin värikäs retrohenkinen kattaus, tästä (klik) näet tarkemmin osan pöytäni aarteista. Varaathan käteistä ja hyvää mieltä mukaasi. 

Jäämme nyt odottamaan ensi viikkoa ja nauttimaan pääsiäisen tarjoamista vapaapäivistä. Aurinko valloitti talon tänään, joten näillä keväisillä kuvilla haluan toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäisen jatkoa!

OPERAATIO MULLANVAIHTO

Meillä on kolmekymmentä viherkasvia alakerrassa ja kahdeksan yläkerrassa. Vasta suoritetun laskutoimituksen jälkeen olen itsekin aika yllättynyt määrästä. Valtava armeija viherkasveja! Silti ei tunnu, että niitä olisi mitenkään likaa.

Ne alkoivat valloittamaan taloa heti muuton jälkeen, sillä täällä hirsitalossa niiden on hyvä hengittää ja elää. Poikkeuksena talven pimeimmät ajat, jolloin valitettavasti menetimme muutamia yksilöitä. Tulimme taloon noin puolitoista vuotta sitten ja kuten viherkasvien määrästä voitte päätellä, meillä vihertää kovin joka puolella.

Sitten koitti aika, jota salaa pelkäsin. Mullanvaihdon aika. Aikaisempaa mullanvaihto kokemusta minulta ei juurikaan löydy, olinhan elänyt elämääni ennen Rautatieläistaloa hyvin epäonnistuneiden vihreiden yritysten kanssa. Nyt minulla on kolmekymmentäkahdeksan viherkasvia, joista noin puoleen olisi aika vaihtaa uudet mullat. Voi apua.

Oikea aika viherkasvien mullanvaihtoon on helmi-maaliskuussa, joka on aikaisemmin kuin kukkivien kasvien. Pitkitin ja pitkitin tätä operaatiota, kunnes viime perjantaina rohkaistuin ja otin käsittelyyn alakerran viherkasvit. En kuitenkaan vaihtanut multia läheskään kaikkiin alakerran kasveihin, sillä yllättävän monta viherkasvia olen hankkinut vasta lähiaikoina. Kevät nimittäin sai aikaan valtavan vihreän kaipuun, jonka seurauksena yksi jos toinenkin viherkasvi kotiutui taloon.

Olen kova sotkemaan multaa ympäriinsä, joten päätin panostaa kerrankin ympäristön hyvään suojaukseen. Lehdillä verhoillun keittiön pyöreän pöydän ääressä toteutin monituntisen operaationi ja kiitin itseäni jälkeenpäin myös lattian ja maton hyvästä suojauksesta.

Suurien viherkasvien mullanvaihto on hankalaa, joten olohuoneen kakluunin edessä majaileva talomme suurin viherkasvi ja keittiön jukkapalmu saivat vain pienen pintakäsittelyn. Kaavin vanhaa pintamultaa pois ja lisäsin tilalle uutta ravinteikasta multaa. Ensi keväänä ne taitavat saada koko hoidon, siihen asti pärjätään tällä osittaisella mullanvaihdolla. Näiden rönsyilevien peikonlehtien kanssa oli myös omat haasteensa, joista selvisin alun epätoivon jälkeen kuitenkin ylättävän hyvin.

  

Parhaaksi apurikseni mullanvaihdossa osoittautui vanha iso lusikka. Ilman sitä olisin saanut aikaan valtavan paljon enemmän sotkua. Vanhan huonon mullan karistelu juuristosta suoraan roskapussiin auttoi myös pitämään työtilan suhteellisen siistinä. 

Alakerran viherkasvien mullat on vaihdettu, vielä on edessä sama juttu yläkerran asukkaille. Vielä on maaliskuuta jäljellä, joten hyvinhän tässä ehtii! Näin kasvukauden alkaessa kasvien tulisi juurtua hyvin uuteen multaan, joten peukut pystyyn kaikille uuden mullan saaneille.

ALOITTELEVAN VIHERPEUKALON LAVAKAULUSKASVIMAA

Tämä on kertomus lavakauluskasvimaan teosta. Kaikista niistä ponnisteluista, joita teimme tämän mansikkasalaatin ja muiden oman maan herkkujen vuoksi. Palataan nyt viime kevääseen, aikaan jolloin piha räjäytettiin uuteen uskoon. Tämä oli ensimmäinen kevät talossa ja tarkoituksena oli katsella rauhassa mitä puutarhasta kasvaa. Näin ei tapahtunut, me ryhdyimme heti muutostöihin.

Kuvassa näkyy pihamme valoisin ja lämpimin paikka, joka aikaisemmassa muodossaan tuntui meistä hukkaan heitetyltä maankäytöltä. Tähän me päätimme tehdä oman kasvimaan. Ennen kuin kamera muistui käteen, olin jo ehtinyt kaivaa maasta ison kasan tiiliä, kiviä sekä keskeltä pihaa seitsemän puskaa pois. Tämä näky kuvaa kuitenkin hyvin sitä tilannetta mistä lähdettiin liikkeelle. 

Kaikki meille ylimääräinen kaivettiin maasta, vain alueen reunoille jätettiin osa olemassa olevista istutuksista ja puista. Aikamoinen kaivonrengaskin tuli kiskottua maasta pois. 

Maa jyrsittiin, harattiin ja tasoitettiin. Alueen reunoilla kulkevat istutusalueet kavennettiin ja rajattiin reunanauhalla. Halusimme kunnolla tilaa kasvimaalle ja nurmikolle, jota meidän pihastamme ei löytynyt aikaisemmin. 

Neljä lavakaulusta pelastimme jätelavalta. Ne saivat meillä uuden käyttötarkoitukseen maalauksen jälkeen. Maalasimme lavakaulukset mustalla kuultomaalilla, sitä samaa maalia käytimme keittiön hirsiseinään ja kesäkeittiöön, joten koko iso maalipönttö hyötykäytettiin viiimeistä pisaraa myöten. 

Maan muokkauksen jälkeen levitimme maalattujen lavakaulusten alle suodatinkankaan, jonka tarkoituksena on hidastaa rikkaruohojen pääsyä multaan. Sitten sijoitimme lavakaulukset paikoillensa, sopivan välimatkan päähän toisistaan.

Ylimääräiset suodatinkankaat leikattiin pois ja alueelta aikaisemmin ylös kaivamani neliön muotoiset tiililaatat asetettiin kulkemaan pihatieltä kasvimaalle. Nurmikon siemenet kylvettiin kasvimaata ympäröivälle alueelle. Laattoja pitkin pääsi kätevästi työstämään kasvimaata loppuun, ilman että kylvetty nurmikko siitä mitenkään vaurioitui.

Kasvimaan kulkuaukot rajasimme reunanauhalla, jotta kylvetty nurmikko ei päässyt leviämään alueen sisäpuolelle. Lavakauluksien välit täytimme punaisella kuorikatteella. Punaisen ja mustan yhdistelmä on mielestäni todella kaunis. 

Lavakaulukset täytin uudella ja ravinteikkaalla mullalla ja tämän jälkeen pääsinkin istutushommiin. Muutamia taimia esikasvatin keittiön ikkunalla, mutta salaatit, yrtit, porkkanat ja sipulit kylvin pääasiassa suoraan ulos.

Yksi lavakauluksista toimii mansikkamaana, joka tuottikin yllättävän hyvin satoa jo ensimmäisenä kesänä. Tosin vasta elokuun lopussa mansikkasatomme oli parhaimmillaan.

Nurmikko alkoi pikkuhiljaa vihertämään ja kasvimaa tuottamaan satoa. Alueen reunojen istutusalueilta paljastui mm. monenlaisia maanpeittokasveja ja erilaisia liljoja. Eräs meillä vieraillut tuttava kommentoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä suloista pientä kasvimaata. Sehän tästä tosiaan tuli, suloinen ja kompaktin kokoinen. 

Basilikat, tomaatit ja kesäkurpitsat eivät tuottaneet satoa, mutta muuten yllätyin positiivisesti ensimmäisen vuoden kokemuksista. Tänä keväänä suunnittelimme tekevämme pieniä muutoksia, jotta kirsikkatomaatit ja basilikat viihtyisivät paremmin ja tuottaisivat ehkä hieman satoakin. Yksi lavakauluksista korotetaan ja päälle tehdään lasikansi. Siellä lämpimässä tomaatit ja muut herkät kasvatettavat toivottavasti tulevat viihtymään paremmin. 

Salaattisato oli valtava ja kesän hääjuhlissa tarjoiltiinkin ylpeänä oman maan vihersalaattia. Minulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa lavakaulusviljelystä. Olen kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt sadon runsaudesta, sillä tämä on elämäni ensimmäinen kasvimaa. Minä aloitteleva viherpeukalo odottelenkin jo innolla kevättä ja kasvimaan toista vuotta.

Mitä mieltä sinä olet pihan muutoksesta ja lavakauluskasvimaasta?

KUVAUKSIA KOHTI VIHREÄN HIMON VALLASSA

Elämme Rautatieläistalossa jännittäviä aikoja. Ensi viikolla meillä on kotikuvaukset lehtijuttua varten. On todella mielenkiintoista nähdä miltä oma koti näyttää lehdessä ja miten siitä kirjoitetaan. Välittyyköhän talon lämmin tunnelma niin kuin toivon ja saavatkohan lukijat oikeanlaisen käsityksen kodistamme. Se jää nähtäväksi. Kuvaajaa seuratessa saan varmasti hyviä kuvausvinkkejä ja kuvakulmia, joita itse en ole tajunnut hyödyntää. Se miten kotimme tallentuu ammattilaisen käsissä, on kiehtovaa ja hieman pelottavaakin. Talon emäntä halutaan myös kuviin, se on ehkä se pelottavin osuus.

Lehtijuttu julkaistaan todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Ilmoittelen sitten kun kotimme ovet avautuvat printtimediassa. Pääsemme esittäytymään siihen ainoaan sisustuslehteen, joka tulee meille kestotilauksena. Se olikin ykköstoiveeni. 

Kuten monessa seuraamassani blogissa, myös meillä ollaan vihreän himon vallassa. Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia ja minulle on iskenyt valtava tarve hankkia lisää vihreää kotiin. Ihan kun sitä ei jo ennestään meiltä löytyisi joka puolelta. Muutama viherkasvi lisää tuskin haittaa ketään. Ilmoitin miehelleni, että niitä saapuu kotiin aloeverojen ja muutamien muiden lähiaikoina hankittujen viherkasvien lisäksi maksimissaan viisi kappaletta. Paljastus - niitä tulee luultavasti paljon enemmän! 

En muuten ole vieläkään raaskinut heittää elämäni ensimmäistä omin kätösin tekemääni kranssia kakluunin kyljestä pois. Se jotenkin sopii tuohon paikallensa niin täydellisesti. Kakluunihan ei ole käytössä, sillä se määrättiin käyttökieltoon. Siellä on tiili jumissa. Siihen eteen olenkin voinut tästä syystä sijoittaa kotimme suurimman ja näyttävimmän viherkasvin. 

Peikonlehti ja kultaköynnös ovat viherkasveista ehdottomia suosikkejani. Ne ovat yllättävän helppohoitoisia, nopeakasvuisia ja ovat kestäneet tämän pimeän talven hienosti. Samaa ei voi sanoa monesta muusta kotimme viherkasvista, jotka ovatkin löytäneet tiensä kaatopaikalle. Kultaköynnökset jatkavat kasvuaan ja laskeutuvatkin ihanasti olohuoneen seinähyllyltä ja rottinkitelineeltä kohti lattiaa.

Tulppaaneilla saa tuotua kotiin tähän aikaan vuodesta ihanasti väriä. Harmillisesti ne eivät vaan ole kovin pitkäikäisiä. Ensi viikolla ostan ison kasan uusia tulppaaneja ja toivotan kuvausväen tervetulleeksi. Joko sinä olet vihreän himon vallassa?

Ihanaa viikonloppua kaikille!