JUUTTIKEHDOSTA PINNASÄNKYYN JA UUSI SÄNKYKATOS

Kuukausi sitten vaihdoimme katosta roikkuneen vauvan kehdon pinnasänkyyn. Juuttikehto alkoi käydä ahtaaksi ja vauva kääntyilemään, joten oli aika siirtyä jykevämpään sänkyyn. Pinnasänky hankittiin jo raskausaikana Torin kautta. Muistan vieläkin kuinka sen edellinen omistaja, pieni poika, ei olisi millään halunnut siitä luopua. Se oli sydäntä särkevää. 

Kokemukset juuttikehdosta ylittivät odotuksemme. Se on loistava mahavaivaisten koliikkivauvojen ensisänky, joskin se toimii varmasti kaikilla vauvoilla yhtä hyvin. Sylissä nukuttelun ja heijailun sai kätevästi jatkumaan kehdon liikkeellä eikä itkuinen vauva juuri huomannut sylin vaihtumista kehtoon. Käytännöllisyyden lisäksi kehto on kaunista katsottavaa, mikä on iso plussa. Haikein mielin luovuin kehdosta, mutta otin ilolla vastaan ajan tuoman helpotuksen mahavaivoihin.

Juuttikehdon on aika muuttaa uuteen kotiin, joten laitan kehdon myyntiin tänne. Mikäli kiinnostuit siitä, niin laita sähköpostia minulle: rautatielaistalo@gmail.com. MYYTY! Olen ostanut kehdon käytettynä patjoineen, mutta se on silti uutta vastaavassa kunnossa. Käyttöaikahan tälle ei ole kovin pitkä. Meillä kehto oli käytössä neljä kuukautta. Hinta on 55€ ja nouto täältä Kanta-Hämeestä. Tarkemmat tiedot saa sähköpostilla. 

Pinnasängyn päällä roikkuu vaalean roosan värinen sänkykatos, joka kiinnitettiin kattoon tällä viikolla. Tällaisesta aloin haaveilemaan oikeastaan heti vauvan synnyttyä, kun tyttömäisyys ja hempeys valtasi sydämeni. Nyt oli oikea aika sen hankintaan, sillä sain sen hyvällä alennuksella ja ilman toimituskuluja. Katsotaan voimmeko jättää sen paikoillensa kunhan neiti alkaa nousemaan pystyyn ja liikkumaan. Mikäli meno alkaa käydä vaaralliseksi niin laitamme sänkykatoksen varastoon odottamaan neidin kasvua. Katos on ollut käytössä vasta muutaman päivän, mutta se on jo osoittanut käytännöllisyyttään. Kauniin ulkonäon lisäksi se blokkaa hyvin makuuhuoneen ikkunoista paistavaa aurinkoa, eikä koko makuuhuonetta välttämättä tarvitse pimentää rullaverhoilla päiväunien ajaksi. 

Sänkykatoksen tieltä seinältä irroitettiin pirunpäänaulakko ja suuri seinähyllykkö. Itse asiassa ne lähtivät jo kuukausi sitten, kun aloin kaipaamaan tyhjää ja avaraa seinäpintaa huoneeseen. Meillä tätä karsimista tapahtuu pikkuhiljaa monessa huoneessa, joten jossain vaiheessa myyntiin lähtee monta hyllykköä ja huonekalua. Ehkä laitan ne tänne myyntiin myöhemmin.

Kevät tuo tänä vuonna mukanaan uusia tuulia blogiini, mutta niistä kerron tarkemmin lähitulevaisuudessa. Pientä piristystä, jonka toivon tuovan rautatieläistaloon jokusen uuden lukijankin. 

Kivaa viikonloppua ja aurinkoisia kelejä! 

NIMIÄISET

Hei täältä vauva-arjen keskeltä!

Minun piti jo pari viikkoa sitten kirjoitella tänne blogiin jotain pientä tyttäremme nimiäisjuhlista, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt sitä tekemään. Elämän tärkeysjärjestyksen muututtua blogin päivittäminen on valitettavasti jäänyt sinne häntäpäähän. Eikä meillä kotona tapahdu mitään raportoitavaa, sillä olohuoneen remontin jälkeen levätään ja kerätään voimia uusiin rutistuksiin. Kun minun on pitänyt valita blogin ja päiväunien väliltä, olen ehdottomasti valinnut ne päiväunet :) Kyllä tässä vielä palataan aktiivisempaan suuntaan, joten toivottavasti ymmärrätte nämä hiljaiset hetket.

No nyt kuitenkin muutama sana nimiäisistä. Tulppaanit ovat ehdottomasti suosikkejani leikkokukista ja niillä koristelin kodin juhlakuntoon. Onneksi tulppaanien kausi alkaa jo tammikuussa! Värivaihtoehtoja on moneen makuun, mutta meille valitsin teemaan sopivasti vaaleanpunaisia sekä valkoisia tulppaaneja. Luotin tulppaanien voimaan ja jätin muun koristelun hyvin hillityksi ja pelkistetyksi. Valkoiset pöytäliinat lainasimme mieheni äidiltä ja ne ovat vuosien saatossa nähneet monet monituiset juhlat. Edelleenkin valkoisina hohtavien pöytäliinojen salaisuus on sappisaippuassa, jolla kahvi- ja kakkutahrat saa irti kätevästi. 

Kauniit kuvat juhlien tarjoiluista jäivät ottamatta, sillä keskityimme vieraisiin ja juhlien sankariin täysin. Eikä kameraan tallentunut muutenkaan montaa otosta. Tämä kuvaa tämän hetkistä elämäntilannetta täydellisesti. Jotain haluaisi ja pitäisi tehdä, mutta nämä asiat jotenkin vain unohtuvat ja jäävät tekemättä vauvatohinoiden keskellä! Kuvaamatta jääneet asiat ovat kuitenkin toissijaisia, tärkeintä ovat yhdessä eletyt hetket. 

Tässä taljan päällä poseeraa kolmekuukautta vanha Lilli Saara <3 Etunimi ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä neiti oli Lilli jo mahassa ollessaan. Toinen nimi on rakkaan jo keskuudestamme poistuneen mummoni nimi. Halusin kunnioittaa hänen muistoaan tavalla joka kulkee mukanani koko elämäni. Ikuistin neidin nimiäisasussaan viimein tällä viikolla, kun tuo uskomattoman kova pakkanen toi mukanaan ihmeellisen valoilmiön. Liian pitkään olikin pimeää. 

Instagramin puolella jo hieman kirjoitin kuinka vaaleanpunainen väri on yllättäen valloittanut sydämeni. Minusta on tullut tyttövauvan vaaleanpunainen äiti, joka kiinnittää nykyään huomiota hempeisiin ja tyttömäisiin asioihin. Näin en uskonut koskaan käyvän, mutta uskottava se on: äitiys muuttaa ihmistä. Niinpä Lillin juhla-asuksi valikoitui tämä pitsinen unelma, jota täydensin maailman söpöimmällä kukkapannalla. Minut pitkään tunteneet voivat nyt pyöritellä päätänsä ja ihmetellä mitä oikein on tapahtunut. Ei sen kummempaa kuin äitiys!

Nimiäispäivä oli ihana, mutta vilahti ohi liiankin nopeasti. Erityismaininnan saa mieheni ensimmäinen omatekemä voileipäkakku, joka onnistui vieraiden mukaan täydellisesti. Kun minä vielä joskus opettelen täytekakun teon, niin tarjoilut pystytään hoitamaan ihan omasta takaa. Nämä olivat tosiaan ensimmäiset isommat juhlat, jotka järjestimme sisällä talossa ja tällä onnistuneella kokemuksella uskallamme seuraaviin kekkereihin kutsua mahdollisesti vielä isomman joukon juhlakansaa. 

Kivaa pakkasviikon jatkoa ja iloista mieltä kaikille!

OLOHUONE VALMISTUI SOPIVASTI NIMIÄISIIN

Olohuoneen muuttunut ilme jaksaa hämmästyttää meitä. Onko tämä todellakin se sama huone, niin erilaiselta täällä nyt näyttää. Seinien maalaus ja koristelistoitus oli paras ideamme pitkään aikaan, sillä lopputulos on todella kaunista katsottavaa. Uudet katto- ja lattialistat jäävät ehkä monelta huomaamatta, mutta minä huomaan ne ja ihastelen niitä joka päivä. Esittelen nyt teille uuden olohuoneemme, joka on sopivasti valmiina tyttäremme huomisia nimiäisiä varten.

Uusi järjestys tuntuu toimivalta ja sen ansiosta huoneen keskelle jää hyvin tilaa vauvan puuhasteluja varten. Aikaisemman järjestyksen aikana kun tällaista vapaata lattiatilaa ei juuri jäänyt. Sohvan siirsimme ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle, entisen tv-tason ja valokuvaseinän paikalle. Olohuoneen uuteen raikkaaseen ilmeeseen tuli hankittua uusia pastellin sävyisiä puuvillasamettisia tyynynpäällisiä, sillä mieheni järjesti minulle viime viikonloppuna ihanan yllätys roudtripin, jonka aikana suuntasimme täältä hämeestä pääkaupunkiseudun ostoskeskuksiin. Pienimuotoinen valokuvaseinä on vielä suunnitteilla, mutta tällä kertaa siitä ei todellakaan tule niin massiivinen kuin aikaisemmin, sillä haluamme pitää huoneen seinäpinnat hillitynä. Koristelistat itsessään ovat kuin kauniita tauluja!

Yläkerran aulan suuri matto kannettiin tänne alakertaan, sillä halusin tilaan yhden ison maton, joka myös pysyy paikoillansa eikä luista ohuiden villamattojen tapaan vauvan touhutessa. Vaikka Lilli ei vielä liikukkaan, se aika tulee koittamaan ihan pian. Pyöreä pöytä pinnatuoleineen siirrettiin keittiöstä juhlien ajaksi olohuoneeseen, mutta minusta jotenkin tuntuu että se jää pysyvästi tänne. Sen valkoinen väri sopii nimittäin seinien harmaan pariksi täydellisesti. Onko meillä siis edessä valkoisten huonekalujen metsästys, ehkäpä! Remontin yhteydessä karsimme huoneesta kaikki säilytyskalusteet tv-tasoa lukuunottamatta, joten tilaa tuli yllättävän paljon lisää, sopivasti yhtä ruokapöytää varten. 

Uudet verhot ovat todella pitkät ja vaikka verhotanko onkin asennettu lähelle kattoa, verhot laskeutuvat kauniisti ylipitkinä lattialle. Ne ovat kiinnitettyinä verhotampeilla ikkunoiden sivuille, jotta kaikki mahdollinen valo pääsee tulvimaan huoneeseen. Mikäli haluamme kesällä hieman hämärtää huonetta, toimivat verhot suorinakin yhtä hyvin. Torin kautta löytämäni peuransarvet saivat valkoisen mattapinnan, kun spraymaalasin niille uuden ilmeen. 

Täällä odotellaan nyt innolla huomista, sillä on ihana koota yhteen ystävät ja sukulaiset juhlimaan kaunista tytärtämme. Nämä ovatkin ensimmäiset isommat juhlat sisällä talossa, sillä aikaisemmin olemme juhlineet pihalla kesäkeittiön suojissa. 

Mitä mieltä sinä olet olohuoneen muutoksesta? Lukisin mielelläni kommenttisi.

Lopuksi toivottelen oikein mukavaa illan jatkoa kaikille <3

JOULUKORTTIKUVAUS JA RIPAUS JOULUA

Hei rakkaat lukijani! 

Ihan ensimmäiseksi palaan edelliseen postaukseeni pikaisesti. Ihania vauvaonnitteluja tuli teiltä tänne blogiin kuin myös instagramiinkin valtava määrä. Yhteiskiitos on enemmän kuin paikallaan, joten lämmin kiitos onnitteluista koko meidän perheeltämme! 

Rautatieläistalossa voi jo aistia ripauksen jouluista tunnelmaa. Olohuoneen kakluuni ja suuri viherkasvi on koristeltu joulupalloin ja vihreälle nojatuolille on aseteltu pehmeä talja. Nämä valmistelut tein elämäni ensimmäisiä joulukorttikuvauksia varten. Tähän somistukseen kun lisätään suloinen vauva, niin joulukorttiainekset ovat kohdillaan. Jos siis onnistuu kolmen päivän aikana saamaan yhtään onnistunutta kuvaa. Kyllä, muutaman onnistuneen kuvan saamiseen meni monta päivää, sillä vauvan kuvaaminen on jopa koomisen haastavaa, eikä pimeä marraskuu ja vain muutaman tunnin valoisa aika edesauttaneet yhtään asiaa. Joulukorttikuvat sain viimein napattua tänä aamuna, kun pitkästä aikaa olohuoneeseen tulvi edes hieman valoa ja neiti oli ruokailun jälkeen tyytyväinen olotilaansa. Kuvien joukossa on muutama aika onnistunut otos, joten onneksi en lannistunut yrityksissäni. 

En ole lähettänyt yhtään joulukorttia moneen vuoteen, mutta tänä korjaan tilanteen ja postitan jokusen kortin. Joulutervehdyksissä pieni tonttuni matkaa postin kautta toivottamaan hyvää joulua kaukana asuvillekin sukulaisille. 

Joulu on saanut aivan uuden merkityksen vauvan myötä ja minusta alkaa selvästi kuoriutua jonkinlainen jouluhöperö. Uusin jouluinen hankintani on muovinen havuköynnös, jonka ripustimme keittiöstä ruokahuoneeseen johtavan oviaukon päälle. Parempaa paikkaa köynnökselle emme olisi voineet keksiä, sillä niin kauniisti se asettui mustan hirsiseinän, vanhojen listojen ja olkihimmelin joukkoon. Lisäsin köynnökseen vielä muutaman valkoisen joulupallon tuomaan raikkautta tummien värien joukkoon. 

Joku vuosi haluan kokeilla havuköynnöksen tekoa oikeista havuista. Tänä vuonna ei ole oikea aika suuritöisille askarteluille, mutta ehkä ensi jouluna. Viime joulun alla tein elämäni ensimmäiset kranssit, joiden teosta innostuin oikein kunnolla. Jos haluat kurkata millaisia kransseja sain aikaiseksi niin klikkaa tänne. Kranssien teosta voit lukea täältä. Ehdoton suosikkini oli mustikanvarvuista tekemäni kranssi, jonka ripustin olohuoneen kakluunin kylkeen. Toivottavasti ehdin pian tekemään samanlaisen tuolle samaiselle paikalle. Viime vuotisen kranssin otin irti vasta muutama viikko sitten, kun se oli todellakin kuivunut kasaan. En kuitenkaan aikaisemmin tohtinut siitä luopua, sillä se jotenkin kuului kakluunin kylkeen. 

Pirteä pakkaskeli on saapunut Hämeeseen. Hyvin ohut lumikerros peittää maan ja kaikki näyttää taas kivemmalta. Otan hetkellisen valoisuuden vastaan mielelläni. Sisällä talossa sytyttelen kynttilöitä, kynttelikköjä ja ikkunoissa roikkuvia valotähtiä. Näin pimeys ei haittaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

TERVETULOA KOTIIN LILLI

 

Hei täältä uuden ihanan arjen keskeltä!

Kotiimme on saapunut uusi tulokas, kaunis tyttäremme Lilli <3 Neiti syntyi viisitoista päivää ennen laskettua aikaa, kovin nopeasti ja yllättäen. Lähdin toissa maanantaina puolen päivän aikaan neuvolaan rutiinikäynnille ja samana päivänä neljältä iltapäivällä syntyi Lilli kiireellisen sektion kautta maailmaan. Minulla todettiin raskausmyrkytys, joka kolkutteli tuloaan koko loppuraskauden ajan. Samalla huomattiin että vauvan sydämen sykkeet heikkenivät ja näiden asioiden vuoksi en päässyt synnyttämään normaalisti, vaan ainoa vaihtoehto oli juuri tämä kiireellinen sektio. Tilanne oli vakava ja sektio tehtiin juuri oikeaan aikaan, sillä perätilassa ollut neiti oli kääntymisyrityksien vuoksi saanut napanuoran tiukasti neljä kertaa kaulansa ympärille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, me molemmat olemme terveitä ja voimme hyvin. Kotona olemme olleet viime viikon perjantaista ja tämä ensimmäinen viikko on mennyt hurjalla vauhdilla uuteen arkeen totutellessa ja sektiosta toipuessa. Minä en saa nostella mitään vauvaa painavampaa ainakaan kuukauteen, mutta onneksi mieheni on kotona kolme viikkoa kanssamme. Kaikki nostelut ja kantamiset ovat nyt hänen vastuullaan. 

Lilli on pieni neiti, todellinen Lilliputti, jolla oli painoa syntyessä vain 2420g ja pituutta 45cm. Vauvan paino laski sairaalassa aika paljon ja vasta muutama päivä sitten saavutimme taas tuon syntymäpainon. Nyt paino nousee hyvää vauhtia, sillä meillä ruokaillaan ahkerasti kolmen tunnin välein. Aina siihen asti kunnes painoa on tullut kolme kiloa. Tämän jälkeen ruokaillaankin enää neljän tunnin välein. 

Lilli sai nimensä jo raskauden alkuaikana, sillä oli luonnollista kutsua mahassa kasvavaa vauvaa nimeltä. Nimi sopiikin tyttärellemme täydellisesti, joten tämän nimen hän myös tulee virallisesti saamaan.

Tervetuloa kotiin Lilli

<3 Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet <3