Sisällön tarjoaa Blogger.

EKA KERTA HUUTOKAUPASSA - OPETUSTAULU JA MUITA MUUTOKSIA


Olin eilen elämäni ensimmäista kertaa huutokaupassa. Se oli mahtava kokemus, josta opin paljon. Kyseessä oli vanhan koulun irtaimiston huutokauppa. Tämä oli niin sanottu homekoulu, joten kaikki huutokaupattiin pois. Tunnelma oli todellakin kuuma, kostea ja hikinen. Pieniin luokkahuoneisiin sulloutui iso määrä ihmisiä, jotka ostivat kaiken irtilähtevän, kun halvalla sai. Se mitä ei saanut halvalla, jäi kaivelemaan. Nimittäin vanhat puiset koulukaapit sekä monet sadat opetustaulut, jotka myytiin laatikoittain minulle isolla rahalla, joukossa oli myös monia upeita Ebba Masalinin teoksia.



Se mitä minä huusin kotiini huutokaupasta, on nyt ripustettuna työhuoneen vanhan liinavaatekaapin päälle. Muutamia opetustauluja myytiin onnekseni kappaleittain, joten kotiin lähti herkkä Joutsen ja poikaset opetustaulu, joka on muuten kaksi vuotta vanhempi kuin talomme. Se on piirretty vuonna 1910 ja on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Ensimmäisen huutokauppakäyntini ostos, hinta 10€.


Korkealle ripustettavat asiat vaativat isoja tikkaita, sillä huonekorkeus alakerrassa on yli kolme metriä. Kun tikkaat kerran olivat sisällä ja minä olin innoissani tekemässä pieniä muutoksia, lisäsin liinavaatekaapin viereiseen ikkunaan toisen mustan pellavaverhon. Aikaisemmin ikkunassa oli vain yksi näistä verhoista, sillä en halunnut peittää kauniita ikkunoita kovin paljoa. Nyt olin valmis toiseen verhoon, joka tuntuukin oikein hyvältä lisäykseltä. Verhotanko sai viimeinkin myös päätynupit, jotka sain anopilta jo aikoja sitten.



Herkkä opetustaulu sopii väritykseltään kauniin apilapeltoa kuvaavan tapetin viereen. Samaa herkkyyttä löytyy niistä molemmista. Parempaa paikkaa en olisi taululle voinut löytää. Ja huutokaupoissa tullaan vierailemaan jatkossakin, se on varmaa.

Ihanan leppoisaa sunnuntaita kaikille!

KOTIMME KAAMEIMMAT NURKAT - KEITTIÖ


Tästä alkaa uusi juttusarja nimeltään Kotimme kaameimmat nurkat. Luvassa on näkymiä keittiöstä, vessasta, kylpyhuoneesta ja saunasta, sellaisena kuin ne tällä hetkellä ovat. Ajatus tästä lähti Lempimausteeni on lempivärini-postaukseni kommentista, jossa mainittiin: miten voin olla niin valmis kotini kanssa. Vastaus on, että blogini kuvissa näkyvät ne valmiit huoneet ja nurkat, joita ollaan jo remontoitu ja sisustettu mieluisaksi. 

Miltä sitten näyttävät kotimme kaameimmat nurkat, ne jotka vielä odottavat remonttia. Ensimmäisenä esittelyssä on keittiö, jolle olen kylläkin tehnyt niin sanotun kasvojen kohotuksen, jotta pystyn rauhassa odottamaan tuota isoa remonttia. Minä kannatan näitä pikaremontteja, hetkellisiä helpotuksia, joilla on suuri merkitys omaan viihtyvyyteeni. Meidän perheessä minä teen nämä pikaiset ja väliaikaiset remontit, joten heitän niin sanotusti vain omaa aikaani hukkaan. Saattekin itse päättää, onko keittiön pikaremonttiin käyttämäni aika hukkaan heitettyä.


Keittiömme odottelee siis remonttia, jossa tämä kaikki kuvissa näkyvä uusitaan. Vastapäinen seinä on jo remontoitu ja näkynyt blogissani paljon, musta hirsiseinä onkin keittiön valmista osaa.

Tässä on näkymä keittiöstä ennen ja jälkeen pikaremontin, se keittiön seinä, jota blogini kuvissa ei ole aikaisemmin nähty. Kuten huomaatte irroitin kaikki keittiön yläkaapit, ensin lähti kuivauskaappi pihatalon mummon uuteen keittiöön, sitten pikkuhiljaa loputkin kaapit löysivät uudet kodit. Yläkaappien lähdön jälkeen pakkeloin ja maalasin keittiön seinät raikkaan valkoisella.


Lähtöpassit saivat keittiökaapiston alasokkelit, jotka eivät väriltään viehättäneet silmääni. Suuri huuva koki huomattavan muodonmuutoksen. Sen ympärillä kulkeva listoitus ja keskikohdan kaakelointi vaihtui mustaan maaliin, jolla sain peitettyä irroituksesta syntyneet jäljet ja tehokkaan liiman urat. Pinta jäi liiman ansiosta rosoiseksi ja epätasaiseksi, onneksi maali tarttui kuitenkin hyvin sen päälle. Huuva on uudessa asussaan huomattavasti siedettävämpi, mutta vaihtuu kyllä remontin myötä pienempään liesituulettimeen.


Entä mitä tapahtui uunin yläpuolella oleville kahvikuppi ja hillopurkki kaakeleille. Ne peitin hyvin nopeasti mustalla dc-fixillä, joka on erittäin kätevä pienissä väliaikaisissa muutoksissa. Nurkkaan massiivisen kulmakaapin tilalle tulivat avohyllyt mustilla hyllynkannattimilla. Hyllyjen alla on pieni maustehylly, joka on kirpputorilta löytynyt Ikean puinen tauluhylly, maalattuna mustaksi ja sahattuna kaakelien mukaan nurkkaan sopivaksi. Mikron takana näkyy pieni astioiden kuivausteline, kahden euron kirppislöytö, jossa voi kuivatella muutamia kattiloita.


Kuivauskaapin tilalla on toinen tauluhylly, johon meillä kasataan leikkuulaudat ja tarjottimet. Hyllystä roikkuvat koukuilla tiskiharjat ja mittalusikat. Ihan näkyvillä ja esillä. Astianpesukone vetelee viimeisiään. Kovilla pakkasille sen poistoletku jäätyi ja pääsin käsintiskaushommiin muutamaksi viikoksi. Tällöin astiat kuivatettiin keittiön senkin päällä, pinta astiapyyhkeillä verhottuna. Se onkin ollut ainut kerta kun oikeasti olen kuivauskaappia kaivannut. Toivotaan, että kone kestää remonttiin asti.


Milloin tämä näkymä muuttuu ja remontti alkaa? Se on erittäin hyvä kysymys. Ehkä vuoden kahden sisällä tai sitten paljon nopeammin. Uuden keittiön värityksessä käytetään todennäköisesti jo näkyviä sävyjä. Valkoista, mustaa ja vaaleaa puuta. Ja tietysti Rautatieläistalon tapaan jotain värikästä ja pirteää sopivissa määrin. 

Uusi jääkaappi/pakastin vaihtaa paikkaa (toivottavasti se olisi rakastamani Smeg), jotta saamme koko seinän mittaisen tason. Sitä työtilaa tarvitaan tässä keittiössä todellakin lisää. Toivon kovin, että ikkunan edessä majaileva vanha senkki voisi jäädä uuteen keittiöön. En vielä tiedä onko se mahdollista. En vain millään osaa kuvitella keittiötä ilman sitä. Lattiakin kokee muutoksen, tuo vanha muovimatto vaihtuu joksikin ihan muuksi.


Paljon on suunnitelmia päässä ja remonttia edessä. Miten lopulta osaan päättää tähän mennessä kalleimman remontimme lopullisen muodon, kaikki materiaalivalinnat ja varmistaa käytännöllisyyden? Kun on lopulta aika päättää nämä asiat, toivon olevani varma valinnoistani.

KIRPPISLÖYTÖNÄ PEILI - EIHÄN NIITÄ VOI OLLA LIIKAA?


Pari päivää sitten kahmin kirpputorilta kotiin jälleen jotain mieluisaa. Meille muutti vanha 50-luvun peili, jota en voinut kahdeksan euron hintaan millään jättää ostamatta. Peili sijoittui yläkerran aulaan, toisen hieman pienemmän löydön viereen. Aikaisemmasta aarteestani köyhdyin viisi euroa ja tästä uudesta vain muutaman euron enemmän. Tässä puhutaan siis hyvin edullisesta peilimaniasta. Aulan vihreää seinää vasten nämä vanhat peilit pääsevät mielestäni kauniisti oikeuksiinsa.


Katon muoto tulee hienosti esille näiden peilien kautta yläkertaan astellessa. Valkoinen kattoparru osuu sopivasti silmiin peilin välityksellä. Näkymä on muutenkin minulle mieluinen. Vanha kierrätyskeskuksesta löytynyt senkki, jonka päällä on asetelma kynttilöitä ja viherkasveja sekä lattialla pehmoinen lampaantalja. Peilit kruunaavat ehdottomasti tämän näkymän.



Myönnän, että olen hulluna näihin vanhoihin peilehin. Mikäli minulla käy niin hyvä tuuri, että löydän peilejä yhtä edullisesti jatkossakin, lähtevät ne mukaani sen enempää miettimättä. Peilit tuovat mukavasti avaruutta kotiin ja ovathan ne todellisia silmäniloja.

Mitä mieltä sinä olet?