KRANSSITEHDAS

Himmelin innoittamana päätin jatkaa perinneaskartelun parissa. Perustin lauantaina ruokahuoneeseen kranssitehtaan. Tehtaan pystyttämiseen tarvittiin reissu metsätontillemme, josta keräsimme isot kasat pihlajan varsia, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä männyn ja kuusen oksia. Mainittakoon jälleen, etten ole eläissäni ennen tehnyt yhtäkään kranssia. Jälleen ensikertalainen asialla. 

Ryhdyin kranssien tekoon ilman sen enempää asiaan perehtymistä. Päätin tehdä näistä ensimmäisistä kransseistani luonnonkransseja, ilman mitään kaupasta ostettuja koristeita tai nauhoja. Tällöin luonnonmateriaalien lisäksi ei tarvittu muuta kuin rautalankaa, jota kranssien tekoon kannattaa varata kunnolla. Vihreä rautalanka on huomaamattominta, mutta kyllä tavallisellakin onnistuu hyvin.

Päätimme hyödyntää tontilla vaivaksi asti levinneitä pihlajan varsia ja tehdä osasta niistä kranssien pohjat. Hienosti taipuivat ja niistä tuli oivallinen pohja kransseihin, joita päivän aikana valmistui tässä tehtaassa neljä kappaletta. Minä tein kolme ja yhden teki anoppini. Lähes kaikki metsästä haettu materiaali meni näihin neljään kranssiin, ihan muutama havun oksa jäi käyttämättä. Yllätyin miten paljon kranssit syövät materiaalia.

Kranssitehdas sulkeutui illalla hyvillä mielin. Elämäni ensimmäiset kranssit eivät varmasti olleet viimeiset sellaiset. Todella koukuttavaa ja hauskaa puuhaa tämä on. Sotkua tulee paljon, mutta lopputulos palkitsee. Valmiit kranssit laitetaan esille ympäri taloa ja yksi päätyy ulko-oveen. Tekemäni kranssit eivät ole täydellisiä tai edes kovin symmetrisiä. Mutta minun näköisiäni ne ovat ja olen niistä erittäin ylpeä. Esittelen valmiit kranssit teille hieman myöhemmin. Sitten kun ne ovat löytäneet omat paikkansa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!